Pariisi

Lauantina oltiin Riinan kanssa Pariisissa!

Varoitus: tästä tulee täysin lesoilu-turistipostaus. <3

Tos me oltiin !!!!!! Jeah!

Kuudelta lauantaiaamulla heräsin ja söin aamiaisen ja join kahvin ja pakkasin 1 vuorokauden tavarat ja valkkasin mekon ja muut vaatteet perusteella, että kun katson myöhemmin kuvia, voin iloita, että minulla on tunnelmaan sopivat releet. Anna-Maarilta sain viikolla muovikassillisen hänen haikeilla mielin luopumiaan vaatteita ja uusin kukkamekkoni on siitä aarresammiosta: Kaverikirppari toimii siis täälläkin. :)

Riina oli buukannut meille paikat Thalys-junaan, joka liikenöi reittiä Köln-Brysseli-Pariisi. Meidän juna starttasi lauantai-aamuna 08:44 Kölnin HBF:ltä ja puksutteli 11:59 mennessä Pariisin Gare du Nord'n asemalle. Pariisissa ekaksi ostettiin kahen vuorokauden matkalippu,  joku 19 euroa. Sillä pääsi ihan sairaan kätevästi metrolla. Koska on tottunut jo Kölnin liikenteeseen, ei Pariisin metro ollut mitenkään kovin ihmeellinen. Hostelli, Le Regent Montmartre, (http://www.leregent.com/) oli linjan 2 varrella ja Anvers oli lähin pysäkki, sama, josta turistit ohjattiin Sacré-Coeuria katsomaan. Ekaksi mietittiin, mitä kohteita me halutaan nähdä. Voin ihan rehellisesti myöntää, että Pariisi on mulle ihan utopiaa edelleen, joten must-see oli turistikohteet Riemukaari, Eiffelin torni ja Notre Dame. Loput nähtävyydet tuli sitten bonuksena. 

Yks turisti Anversin metrosisäänkäynnin eessä.

Pariisin metrot.

Metrolla nro 2 pääsi kätevästi suoraan hostellilta Riemukaarelle, jota hetken pällisteltiin ja lähettiin tallustelemaan pitkin Champs Elyseetä. "Mikäs katu tästä menee. Ai tää on Champs Elysee. Eiks tää oo joku kuuluisa katu?" Ihana aurinkoinen sää johdatti meidät koukkaamaan puistoon ja istahtamaan ja ihmettelemään Pariisilaista tunnelmaa. Papat istui ja paistatteli päivää, joku lenkitti koiraa, hyvin pukeutuvia nuorukaisia joka puolella… miks suomessa (ja saksassa) miehet on niin tyylitajuttomia!??! Yksi asia, mistä erityisesti pidin tässä kaupungissa, oli juuri ihmisten pukeutumistyyli: boheemilla tavalla leikkisää, kesäistä, rentoa, mutta samalla tyylikästä, ei ollenkaan kulahtanutta, ei junttia, ei perus suomifarkut ja t-paita (paitsi turisteilla). Ja jos joku kulki farkuissa ja t-paidassa, niin asukokonaisuudessa oli silti jotain säväyttävää. Kengät, huoliteltu ilme, pikkutakki? Ja naisilla söpöjä ja toinen toistaan kauniimpia mekkoja yhdistettynä ballerinoihin, sellaista kepeää ja leikkisää. Tyyli minun makuuni. Ei ihme, että Pariisista sanotaan sen olevan muodin kaupunki. Vaikutteitakin on moneen lähtöön.

Riemukaari ja sata turistia.

Toinen turisti Champs Elyseellä.

Ne on oikeita kukkia!!

Lisää kivoja kauppojen edustoja.

Puistohengailua.

Löydettiin vähän ajan päästä itsemme aukiolta, joka oli Place De la Concorde. "Miks nää autot ajaa tällasessa aukiossa, jossa ei ole mitään järkevää liikennejärjestelyä? Miten nää tietää, mihin kaistalle niitten kuuluu mennä?" -- Saksalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneena ranskalainen liikennejärjestely tuntui ihan järjettömältä. Tepasteltiin kohti Jardin des Tuileries'iä ja tajuttiin, että Louvre on siinä ihan hoodeilla. "Riina, mikä on Louvre?" "Se on se museo, jossa on se lasikolmio siinä. Jos oot kattonu sen leffan, sen, mikä se nyt on, niin tiiät." "Ai, joo, tiiän sen leffan, mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä." Oikeesti, tässä vaiheessa mua jo nauratti, miten vähän tiesin koko kaupungista! Mutta se oli kiva, kun sai vaan haahuilla. Oon siis yliopistotasoiset Ranska 1A ja 1B, eli ihan alkeet. Osaan sanoa nimeni ja ikäni ja laskea sataan. Ja kiittää. Merci. Mutta näistä opinnoista on ehkä 5 vuotta, eikä kulttuurina tämä patonki-baskeri-punaviini-blöbölöö-maa ole sen enempää kiinnostanut, vaikka romanttisessa kukkahippihöpsö-mielessä Pariisi onkin ollut aina kiehtova paikka - voi ainakin sanoa käyneensä siellä, niin tietää, että mistä stereotypiat juontavat juurensa…

Place De la Concorde. Tää on kaupunki, jossa on ihan liian monta suihkulähdettä.

Jardin Des Tuiliers ja hillitön helle.

Jardin des Tuiliers.  

Louvre ja miljoona turistia.

Lepotauko!

Parin turistikuvan jälkeen yritettiin löytää metropysäkkiä, mikä oli aika vaikeaa. Joten päädyttiin haahuilemaan Seinen rantaan. Joenrantakadut ovat aina viehättäneet. Tässäkin oli jos jonkinmoista venhettä, ihastelin ihmisten kukkaistutuksia veneiden kannella, ja muutenkin ei oikein tiennyt, että mihin sitä olisi itsensä paikantanut, kun oli niin lämmintä, rakennuksissa ja pengerryksissä vaaleaa kiveä ja ihmisiä joka lähtöön. Pariisi lienee erittäin kansainvälinen ja monikulttuurinen paikka, vielä enemmän kulttuurien sulatusuuni kuin Köln. Bongattiin muutama rakkauslukkosilta ja kirja/korttimyyntikojuja, joissa myytiin rakkauslukkoja. Meillekin tarjottiin muutama. "Me varmaan vaikutetaan naisparilta." "Jes."

Riina veteli vähän leukoja.

Jonkun paatti. Kelpais mullekkin.

Kirja/lehti/vanhat postikortit/taulut -koju.

Uutta ja vanhaa sekaisin. Ja Pariisissa on joka puolella kelloja.

Yks rakkauslukkosilta.

Tuol keskellä horisontissa näkyy Notre Dame.

Pariisilainen tunnelma kyllä huokuu rakkautta, romantiikkaa ja liehittelyä, minkä huomasi monesta mainoksesta. Esimerkiksi Daegen-Höstin jätskibaarissa seinällä olevat mainostaulut esittivät pariskunnan romanttista jäätelöhetkeä: nainen pikkutyylikkäässä punaisessa ja mies jakkupuvussan syöttämässä toisilleen jätskejä. Suomessa tyypillinen jätskimainos on joku Valion Pingviini ja kaks lippalakkipäistä pentua syömässä Puuhanallen kanssa tötteröitä. Maassa maan tavalla… Ja, ranskalaisista miehistä pitää todeta, että röyhkeällä tavalla itsevarmuus paistaa käytöksestä: sain usemman kerran vastaantulijoilta välitöntä palautetta naisellisesta ilmestyksestäni, eikä ääneen kommentointi, myhäily tai suora tuijotus ole vissiin ollenkaan tavatonta. Lisäksi joku jamppa tuli tarjoamaan meille käsikynkkää avec, ja joku tuli ihan kirjaimellisesti Riinan iholle. Epäiltiin, että nää oli ennemminkin jotain huijaustyyppejä, kuin oikeasti aveciuttaan tarjoavia tyyppejä. :D Mutta anyhow, verrattuna Saksaan, oli aika erityyppinen ilmapiiri. Ehkä liian lipevä mun makuun. ;) 

Päästyämme Notre Damelle huomattiin ihan hillitön jono, ja todettiin, että ei kiitos. Ei kiinnosta. Samanlaisia ne kaikki isot kirkot on sisältä. Ehkä joskus vähemmän ruuhka-aikaan, kuin erittäin lämpimänä ja aurinkoisena lauantai-iltapäivänä jenkki- ja japsituristien kanssa. Pettymys oli suuri, kun huomattiin, miten PIENI se kirkko on. Se näyttää kaikissa kuvissa ihan valtavalta. Sitten se olikin sellanen… no, onhan se joo iso. Mutta Dom:iin verrattuna se oli aika nöpö.

Se on siinä. Notre Dame ja ylikorostuneet värit.

Notre Damen vieressä oli tämmönen lasten leikkipaikka...

...joku vähän isompikin lapsi innostu vähän leikkimään... :)

Setä soittaa haitaria! Taustalla Notre Dame.

Jatkettiin kävelyä, kunnes löydettiin jonkunlainen Metro, jolla suunnattiin Eiffelille. Ensin poikettiin päivän ensimmäisillä jätskeillä ja sitten haettiin ruokakaupasta noutosalaatit, feta/oliivisekoitus, mansikoita ja pullo valkkaria. Oli vähän vaikea valita valkkaria, kun tajuttiin, että ei ole korkinavaajaa mukana. Hirveän monta kierrekorkillista vaihtoehtoa ei löytynyt… Mutta koska kumpikaan meistä ei ole mikään kulinaristi, valkattiin joku, mikä vaikutti kivalta seurusteluviiniltä ja suunnattiin romuinemme metrolla Eiffelille. Ensimmäinen hämmästys oli: onko toi todellinen? Onko toi oikeasti tossa? Ollaanko me täällä? Ollaanko me Pariisissa?

Istuttiin puistossa nauttimassa lounaasta, varjosta, mansikoista ja viinistä, ja koska meillä ei ollut viinilaseja, Riina näppäränä tyttönä mun ehdotuksesta katkaisi yhden 0,5 litran muovipullon, jonka puolikkaista saatiin hienot kuninkaalliset juomalasit! ! ! En oo vähään aikaan nauranut noin paljon.

Valkkari ja Eiffelin torni.

Tennarin nauhat, pulu, ihmisiä ja tornin pohja. Se oli aika iso, ei sitä tajua kaukaa otetuista kuvista.

Vähän liian hauskaa. Huom. viinilasi.

Omnomnom.

Mun mansikka oli pusukala (sillä oli pusuhuulet!) nii sitä piti pussata takaisin!

Eiffelin huipulle oli luonnollisesti sellaset järkyttävät jonot. Portaita pitkin maksoi 6 e ja hissillä 15 e, hinta siis ei ollut mikään tappava, mutta se jonotus ei yhtään houkutellut. Päätettiin siis hyödyntää turistivessaa ja suunnata muualle, mikä tarkoitti käytännössä edelleen joen rannalla kiertelyä ja syötiinkin sitten joen toisella puolella Jardins du trocaderon puistossa jätskit part 2: pehmikset, jotka ostettiin söpöstä crepes kojusta. Välikommentti: Pienehkö pehmis 3 euroa, kahvilajätski 2 palloa kuppiin 5,50. Kallista? Nä, Pariisi.

Jonkun talon outo puutarhaseinä. Oli varmaan kasvitieteellinen puutarha.

Siel se siintää.

Tääl me mentii.

Jardins du Trocadero. Suihkulähde.

Jätski part 2 ja mansikoita ja chillausta.

Tässä vaiheessa oltiin aika poikki ja tajuttiin, että niin, Versailles ei olekaan keskustan alueella… joten suunnattiin Jardin du Luxembourg'iin, puistoon, joka menikin ihan muutaman minuutin päästä klo 21 kiinni. Vartijasedät siellä alkoi vihellellä tasan klo 21 pilleihinsä joka puolella niin ärsyttävästi, että ihmisten oli vaan pakko poistua puistosta. Jännittävää. Istutiin hetki lepuuttamassa jalkojamme ja tajuttiin että ollaan hiihdetty 9 tuntia turisteilemassa.

Jardin du Luxembourg.

Liian oudon muotoisia puita...

Metroja tuli kyllä käytettyä aika tavalla kävelyn lisäksi, joten vuorokausilippu oli ihan hintansa arvoinen. Vihaan sitä, jos pitää joka kerta leimata ja räpeltää jonkun automaatin kanssa tai ostaa uusi kertalippu… mieluummin maksan vaikka vähän enemmän, että pääsee näppärästi liikkumaan, eikä tarvi miettiä, että onko mun kertalippu vielä voimassa tässä vaihdossa jne… Nestehukkaa ja auringon poltteesta johtuvaa höpsöyttä ja yksinkertaisesti väsymystä saattoi jo olla aika paljon, mutta päätettiin silti hämärän hiipiessä vielä kiertää Eiffelin kautta, jos nähtäisiin valaistu torni. Ja niin hienosti se siinä iltakymmenen aikaan piirtyi pimenevää taivasta vasten aika ihmeellisenä ilmiönä! Jonotettiin kummallekin yhdet neljän euron ranskalaiset ja lipitettiin loput viinistä vielä siinä puistossa - satojen muiden ihmisten seurana. Tunnelma oli perin kiehtova! Niin ne ihmiset vaan vietti lauantai-iltaansa siinä yhden maailman kuuluisimman nähtävyyden juurella, paikassa, jossa ihmisiä tulee ja menee, ja jossa on käynyt kaikennäköisiä julkkiksia, tavallisia, me… Ja kaikki jonkun metallihörskän takia. Me ihmiset ollaan kyllä hupsuja. :) Yritettiin ottaa hyviä kuvia valaistusta tornista, mutta… pokkari on pokkari. Ensimmäistä kertaa harmitti, etten omista (vielä) järkkäriä.

Valaistu Eiffeli vielä kerran. Ettei vaan pääse unohtumaan se kaupungin maamerkki.

Löydettiin oikeat metrot ja suunnattiin meidän hostellille, jossa meillä oli 25 euroa per nenä 4 hengen naistenhuonessa sängyt. Oli edulliseen hintaansa nähden tosi hyvä hostelli! Siisti ja palvelu oli ok. Suosittelen, jos haluaa yöpyä pari yötä kohtuullisen hintaisesti ja hyvillä kulkuetäisyyksillä keskustasta. Aamupalasta en osaa sanoa, koska ei ehditty syödä sitä. Loppujen lopuks sillä ei oo väliä, missä päin sitä yöpyy, kun metroliikenne on niin tiuhaa, että kaikkien kohteiden välimatkat on aika nopeita ja vaihdot on näppäriä. Senkin takia voi olettaa, että on aika hyvin toimiva liikenne, kun ehdittiin nähdä nää kohteet ja silti hengähtää, istua, hengailla ja levätä eri paikoissa. Mutta yks miinus liikenteelle: metrojen ovet on ihan sairaan pelottavia! Riina jäi yhden väliin ku se vaan pamahti kiinni ilman varoitusta! Muutenkin kanssamatkustajien liikennekäytös aggressiivisempaa ja epäjärjestelmällisempää kuin Saksassa: ihmiset eivät jonota metroon vaan sulloutuvat kaikki yhtä aikaa… No, suora on suora ja mutkainen on mutkainen…

Sunnuntaiaamulla 06:10 keräiltiin kamppeemme ja chekattiin ittemme seiskaan mennessä ulos, metroiltiin Gare du Nordin juna-asemalle ja etittiin vähän aamupalaa junaa varten sekä postimerkkejä, joiden ostaminen on vaan ihan liian vaikeeta! ONKO NIIN YLITSEPÄÄSEMÄTTÖMÄN VAIKEETA OTTAA NE POSTIMERKIT TAVALLISTEN KAUPPOJEN JA KIOSKIEN VALIKOIMIIN, kysyn vaan!!!?! Mutta hyvä, joku kirjakauppasetä myi meille merkit Suomeen. 

Thalysin junassa nukkui hyvin vajaat yöunet kiinni. Miksi lähdettiin niin aikaisin oli, että se oli edullisin paluujunayhteys Kölniin sunnuntaiaamulla. Meillä oli kyllä huikeat treffit Riinan kanssa! Todettiin, että kaks tällasta turisti-höyrypäätä yhdessä on ihan täydellinen kombo tekemään ekskursion yhdessä vuorokaudessa tällaisessa kaupungissa. Prioriteetit oli 1) nähdä päänähtävyydet, ei välttämättä jonottaa sisään kohteisiin 2) hengata hetki Eiffelin juurella piknik-henkeen, nauttia kulttuuria, viiniä ja mansikoita. Kummatkin tavoitteet toteutuivat! Onnistuttiin viettämään ihan omannäköisemme turistipäivä. Vaikka missattiin Versailles, kun tajuttiin, että oho, se on aika kaukana keskustasta, eikä ihan meidän aikataulubudjettiin sovi… Ehkä sinne siis joskus leikkimään. 

Kiitos Riina! Jee! Erityisen kivaa kun on kaks kameran takana. Yksi ruksi mun haaveet ja toiveet -listassa -listassa on check. Pariisi, ehkä palaan vielä. Ehkä en!

Elämä ei ole sitten kun, se on nyt ja tässä

Vapun jälkeisenä lauantaina käytiin viettämässä Tuulian poikaystävän synttäri-iltaa ja grillattiin Aachener Weiherilla, siinä puistossa, jossa on ankkalampi. Oli pitkästä aikaa todella KYLMÄ ilta, ja apparently vilustutin itseni siinä kitaraa soittelemalla. Yritettiin Tuulian kanssa keksiä suomalaisia iloisia lallattelubiisejä, mutta ei keksitty. "Finnish songs are actually quite depressive. Sorry." :D Täällä on usein ihmisjoukkoja chillailemassa puistossa ja monella on grillit mukana. Näppärä tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Taking that back to Finland! Myöhemmäksi illaksi siirryttiin katon alle ja tsekkailtiin musiikkivideo-mashuppeja saksalaiselta musakanavalta. Oli oikeastikin hyviä! Jollain ihmisillä on liikaa aikaa ja sopivasti luovuutta… ;)

Sunnuntaina meillä oli tyttöjen saunavuoro Berriksellä. Saunakulttuurista pitää kertoa, että saksassa lähes kaikki julkiset saunat ovat sekasaunoja ja todella harvoin on erikseen naisten ja miesten saunaa. Kylpylöissä pariskunnat pääsevät istumaan samaan saunaan - muiden pariskuntien kanssa. Keskusteltuani saksan-suomalaisten kanssa tulimme tulokseen: me suomalaiset olemme oikeasti häveliäämpiä kuin saksalaiset, ja saksalaiset luulevat, että suomessa nakuilu on kaikin tavoin ihan normaalia. :'D

Näin monikulttuurisuuden ympäröimänä kaupunkina Köln antaa kaikenlaisien kukkien kukkia. Täällä on monia eri uskontoja, on monia kansalaisuuksia, on erilaisia pukeutumistyylejä, eri näköisiä ja kokoisia, ja eri tavoin asioita ajattelevia. On taiteilijoita, on bisnesmiehiä, -- ja näin on varmasti kaikkialla muuallakin. Köln on siitä vain erityinen paikka, että erilaisuus ei ole silmiin pistävää, koska kaikki on sulatettu yhteen uuniin ja kaikille on tilaa olla sellainen kuin on. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun olet "erilainen". Tässä herää kysymys: mikä on erilaisuutta? Onko se kulttuurinen ilmiö? Onko niin, että yhteisö on valinnut jonkin asian normiksi ja standardiksi, ja siitä poikkeavuus on erilaisuutta? Kuka on määritellyt erilaisuuden ja erottelevuuden?

Maanantaina sitten tulin oikeasti kipeeksi. Kansanmusakurssilla laulettiin Juokse sinä humma, niinkuin ounastelin, ja se oli ihan sairaan hauskaa! Kovasti menin vielä tiistaina jazzbändin tunnille ja improkurssille, jossa tällä kertaa oli soittimia mukana ja vedettiin kaiken maailman improvisaatio-orkestereita. Oli kazoota, kaikkia pieniä rytmisoittimia, mulla oli viulut, joista toista soitti mimmi, joka ei tiennyt viulunsoitosta mitään, ja kitaroita… Sitten vaan soitettiin niitä soittimia luovasti, niin, ettei tarvinnut edes tietää, miten siitä soittimesta kuuluu tulla ääni. !!!! Niin mun kurssi! Sai nakutella omaa viuluaan jousella ja kokeilla, että millasias ääniä tästä tulee kun soittelen tallan väärältä puolelta… Ja kitarasta löytyy muuten monia jännittäviä perkussiosoundeja. 

Jazz-kurssilla alttoviulun kanssa sekoilemassa.

Milla ja Ossi, ystäväpariskuntani Suomesta tuli käymään. Oltiin varattu Wallis Birdin (http://www.wallisbird.com/) keikalle liput ja sinne suunnattiin illaksi. Puolikuntoisena (olin kipeänä) ei ollut ehkä ihan hirveän hyvä idea, mutta Wallis osas rokata ja lämppäristä tuli mun yksi uusi lempparibändi! Keston Cobblers' Club (http://www.kestoncobblersclub.com/), sellasta hömppäfolkkia, jossa oli basson tilalla tuuba! Paras! Niillä oli ukulelee, banjoo, mandoliinia, torvia ja kunnon stemmalaulua, oli jotain orff-soittimiakin yhellä mimmillä. Tyypit osas kukin soittaa useampaa soitinta. Sanoin Millalle, että "mää haluan kanssa tällasen bändin!!!" Että terkkuja Jyväskylään, kaikki folkkihenkiset multitalentit, varautukaa!!

Siel se Wallis pyörii yleisössä.

Iik! Se tulee kohti!

Lauantaina olin vieläkin väsynyt ja lähetin pariskunnan keskenään kaupungille ja koomasin kotona. Illalla katsottiin Euroviisuja ja kuvissa meidän kisakatsomosta mun tunnelmia ja lauantaiaamun kitaraballadeja a'la Ossi. Sunnuntaina käytiin syömässä Klettenbergissä Petite France ravintolassa, tyypit söi jotain parsasysteemiä ja mä vedin naudanlihasalaatin. Saattelin pariskunnan tramille ja kiittelin ihanasta viikonlopusta ja jälleennäkemisestä, vaikka olinkin kipeä, eikä se ollut tilattu ollenkaan tähän tilanteeseen. Opinpahan, että se on elämää. Tuuli kääntyy aina vähän mihin sattuu, ja vaikka miten jotain suunnittelee, niin joskus asiat menevät ihan toisella tavalla, kuin olit itse ajatellut. Monia asioita et voi valita. Ne, jotka voit, valitse sydämellä. Opettele myös sanomaan ei niille asioille, jotka eivät ole sinulle. Loput asiat, jotka tapahtuvat, ja joille et voi mitään, hyväksy ne ja elä siinä virrassa, joka sinun elettäväksesi on tullut. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse taistella koko ajan elämää vastaan.

Aamuballadi <3 

Euroviisujen kisakatsomo! Kotoisaa ja arkista. Kuvassa yks apina, Ossin polvet ja Millan sukka.

Onni on hyvä ystävä. <3

Äitienpäivän jumalanpalveluksen, eli Suomalaisen Kansanmusiikkimessun jälkeen jäin vielä skypettelemään Berrikselle äitin kanssa ja tuli kyllä aika iso itku ja ikävä! Soitin skypen välityksellä biisin, jonka tein viime synttärinä äitille lahjaksi, samaisen biisin vedin sunnuntaina saarnan yhteydessä jumalanpalveluksessa. Siellä se rakas äiti vaan oli ja kyynelehti mun kanssa. :D Kiitos äiti! Oot paras! <3

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on ihmeellinen. Sitä ei varmaan ymmärrä, ennen kun on saanut omia lapsia. Jos sellaisia siunaantuu joskus, haluan olla paras äiti. Tämänhetkisillä olotiloilla voisin todeta Chisun sanoin: "lapsia en vielä hanki, on hoitamatta vanhemmatkin" (Chisu - Vapaa ja yksin). Sitä kun on niin kesken itsensäkin kanssa, niin miten sitä voisi ottaa jostain toisesta ihmisolennosta vastuuta? Vuosi sitten tekemäni oma biisini "Elämä ei ole sitten kun" pääsi eilen narulle, tässä video: https://www.youtube.com/watch?v=OGFMOwOzUAQ "Vuoksi unelmien toteutumisen uhrasin paljon elämältä, helpolta pysyvältä. Otin kiinni unelmista ja päästin irti otteen turvallisesta ja tasaisesta." Heräsin todellisuuteen viikon sairastelun jälkeen. Tässä sitä eletään, omassa unelmassa. Nyt. Juuri nyt.

Lähde: http://www.chatswoodhomes.co.nz/files/archive-may-2013.html

Ja niistä lapsista, miehistä, talosta, bändeistä, työpaikan vaihdosta, matkustamisesta, unelmien toteuttamisesta... Onko sitä koskaan valmis? Luulen, että tässä elämässä ei tule koskaan valmiiksi. Pitää ottaa se irti, mikä tästä hetkestä on otettavissa. Ja elää nyt. Nautin siitä, että olen juuri minä, enkä kukaan muu, en missään muualla, enkä kenenkään muun kanssa. Nautin siitä, että olen tässä ja nyt. Tee sinäkin sama itsellesi.

Klara vappen!

Täällä on ihan kesä. Semmosta + 20 päivittäin, ja voi pitää mekkoja ja kaikkea!

Viikko sitte perjantaina oltiin Tuulian kanssa kaupunki-hillumassa ja ostin kivan uuden rannekellon. Edellisen hävitin Musicalle joskus vuos sitte, enkä oo löytänyt vielä kivaa. Löysin myös kivat sandaalit! Käytiin syömässä Tuulian ja erään ystävänsä kanssa Intialaisessa, olipas hyvää ruokaa. Täällä on niin monenmoista erilaista raflaa ja paikkaa, ja edelleen ihmettelen sitä ulkona syömisen edullisuutta. Se lienee se, että arvonlisävero on jotenkin erilainen versus Suomi. Ruuan jälkeen mentiin vielä hengailemaan puistoon, missä jättimäinen ihmislauma kerääntyi hengailemaan ja nautiskelemaan lämpimästä säästä, virvokkeista ja toistensa seurasta. 

Ruokaa!

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, Ulla kävi tutustumassa mun kämppään ja meidän piti pitää lettu-ilta, mutta niistä tulikin sellaisia klönttejä instead of lettu, koska gluteeniton jauhoseos ei ollutkaan ihan parasta... ja mun paistinpannu on joku a'la Ikea. <3 Vuohenjuustoa ja hilloa, sekä klöntti!

Klönttejä. :DDDDDDDD

Maanantaina oli kansanmusabändin reenit ja meinasin vääntää porua kun oon niin kassalla niitten nopeiden tiluhilubiisien kanssa. Siispä soittelen sinne jotain stemmoja omasta päästäni, onneks kansanmusassa saa tehdä niin. Mut sit se ope-setä kysy, että osaanko Hummani hei -biisin, että se vois tuua ens kerraksi sen "hieno suomalainen kansanlaulu" ja että "sä voisit laulaa sen" :DDD HUMMANI HEI!?? :D Selvä! Muutenkin oon täällä tehnyt uutta kansanmusaa, ja biisejä on syntynyt aika monta. Niitä en välttämättä julkaise tuubissa, katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan Jyväskylän päässä. Ehkä vihdoin pääsen kansanmusiikkiyhdistys Karkee ry:n toimintaan mukaan aktiivisena osapuolena, kun tää pari vuotta kestänyt hengessä mukana oleminen on ollut vähän hedelmätöntä ;) http://www.karkee.fi/

Tiistaina jazz-bändiltä puuttui opettaja, niin pienellä porukalla keskenään reenattiin ja olin niin ylpeä itsestäni kun osasin säätää kaikki äänentoistojutut siellä luokassa, kun muut oli ihan pihalla!! Jotain oppeja tarttunut käteen. Tunnetusti ei-bändi-ihmiset (minä kanttori-pianisti-laulaja) on aina ihan helisemässä musiikkiteknologian ääressä, mutta nyt kiitos kyllä kuuluu Jaakolle kärsivällisyydestä säätää joka kerta Usvalon treeneissä pöytää, kun Urpo ei ymmärrä... puolessatoista vuodessa oppii näköjään apinoimalla sivusta seuraten parhaiten!

On ollu niin outoo, kun oli pääsiäinen ja heti perään Vappu. Keskiviikkona oltiin meidän Erasmus-kurssin kanssa saksalaisen nykytaiteen museossa, ja tutustuttiin saksan kulttuuriin. Taas kävi monia jännittäviä juttuja ilmi, joista osasta olenkin jo maininnut. Illaksi mentiin Riinan kanssa sen tutun luo hengailemaan ja viettämään iltaa. Vappuaattoaamulla suunnistin nenäni Kantapöytä-brunssille Stadtgarteniin keskustaan, jossa oli hyvää aamiais-brunssiruokaa. Ei tuntunut yhtään Vapulta, koska lämpö oli jotain + 25 ja todellakin tosi kesäinen tunnelma. <3

Päättömiä ratsastajia Brunssilla ;)

Gluteenittoman vaihtoehto: hedelmäsalaattia, juustovalikoima, latte macciato ja banaanimehu.

Vapusta pitää mainita, että Saksassa ja etenkin Kölnissä on tapana, että mies vie rakastettunsa kodin eteen vappupäivää vastaavana yönä koristellun koivun. Ja sitten nauroin ku niitä koivuja oli ties missä... tässä pari kuvaa niistä :D

Tänään oon vaan tehny Berriksellä biisejä ja soitellu ja laulanu ja mitä vielä! Ja julkaisen nyt toisen version hääbiisi- sarjasta. Kappale on nimeltään Kasvot unissa ja se on syntynyt noin vuosi sitten Jyväskylässä. https://www.youtube.com/watch?v=dwOQIq0jRsQ

Maanantaina syntynyt kipale Sydänääniä on täällä: https://www.youtube.com/watch?v=UZ92RaVQ8gE

"Vaikket uskois ittees, ni usko mua, varo mistä unelmoit, se voi toteutua." - Hoida homma by Fintelligents

Minä ja penkki, me chillataan.