lauantai 1. helmikuuta 2014

Terveisiä Kölnistä!

Jihuu! Täällä sitä ollaan. Tällä hetkellä köllöttelen sängylläni ja hoitelen täältä kämpältä käsin kaikkia asioita, joita pitää netin kautta hoitaa. WLAN on huikea juttu.

Torstaina 30.1. pakkasin viimeiset romut vintin häkkivarastoon, joimme luonani yöpyneen ystäväni Annan kanssa aamukahvit ja hyppäsimme Lauran kyytiin kohti Helsinki-Vantaata. ABC:n ravitsevan hernekeittolounaan turvin selvisin oikeastaan koko päivän! Annan kanssa olimme jotenkin aivovammailleet pakatessamme ja punnitessamme laukkua, sillä se oli huomattavasti yli 23 kiloa, hah. Sitten vaan muovipussiin tyttöjen mukaan takaisin Jyväskylään niitä tavaroita, mitä saa paikan päältä heti ostettua...

Sain vakuutettua SAS:in virkailijan, että otan alton käsimatkatavaroiden lisäksi, vaikka sen ei olisi muka pitänyt onnistua. Toinen viulu lähti ruumaan superteipattuna, ja maksoi 70 euroa ylimääräistä. Reilun tunnin mittainen vaihto oli Oslossa, ja heti koneesta poistuttaessa näin, kun Le Roi -tarralla varustettu matkalaukku körötteli vaihtokuljetuskärryssä. Elämän pieniä iloja.

Düsseldorfista junailin 11 euron lipulla puolisen tuntia Kölnin Hauptbahnhofille, josta nappasin taksin hostin luo, jossa olin perillä kahdeksan maissa paikallista aikaa. Väsymys oli melkoinen, ja parin banaanin ja yhden skypepuhelun jälkeen menin aika väsyneen sekavana nukkumaan.

Olotila ei ole ihan zen, vaikka huone on ihan kiva ja hostemäntä eli kämppis on mukava. Kaksi viimeistä yötä olen vain yskinyt ja räkinyt ja niistänyt ja mitä kaikkea kunnon flunssaan kuuluukaan. Huoneessa on kokolattiamatto, mikä ei ole ihan hirveän fresh juttu. Ylimääräisen imurointikierroksenkaan jälkeen ei sisäilma tuntunut parantuvan. Asunnonetsintä siis jatkuu yhä. Tänään pidän siis rokulilauantain (harvinaista) ja juon paljon inkivääriteetä. Piti mennä katsomaan fillaria läheiseltä käytettyjen pyörien torilta, mutta ulkona tulee vettä toden teolla, joten sisällä olo on ihan ok! Vertailuna kuvissa Jyväskylän viimeinen sotku ja tämänhetkinen asuinhuone.




Kämppä sijaitsee Neusser Wall -nimisellä kadulla Kölnin ydinkeskustan pohjoisosassa, ja lähin U-bahn eli metropysäkki Reichenbergerplatz on muutaman sadan metrin päässä. Perjantaina kävelin keskustaan, ja päärautatieaseman vieressä sijaitsevaa kuuluisaa Kölnin tuomiokirkkoa (Dom) ei voinut olla ihailematta keväisessä auringonpaisteessa. Talvipipo oli aivan liikaa, tänään on sateellakin +7 astetta lämmintä. Keväinen vihreys ja lumenpuute oli aluksi shokki. En tajunnut ottaa eilen kuvia, mutta niitä tulee myöhemmin.

Eilen kävin Saksan Suomalaisen seurakunnan läntisen alueen pastorin, Anna-Maarin kanssa työpaikallani, joka sijatsee keskusta-alueen eteläpuolella Klettenbergin kaupunginosassa. Anna-Maari neuvoi junalippujen ostamisessa, ja neljän matkan kertalippu U-bahnilla maksoi 10,10 euroa, mikä on mielestäni aika kallis siihen nähden, että täällä on todella paljon ihmisiä - alue on Saksan tiheimmin asuttua. Viikkolippu oli 23 euroa, ja sen kelpoisuus oli aina tasan viikko maanantaista maanantaihin (kysyn, MIKSI?), joten perjantaina ei kannattanut ostaa enää sen viikon viikkolippua. Vähän siis ollaan keskiajalla verrattuna Suomen elektronisiin matkakortteihin: lippu leimataan ihan konkreettisesti leimauslaitteessa! Söpöä!

Käteistä täällä kannattaa pitää mukana, sillä monessa paikassa voi olla hankaluuksia maksaa kortilla. Ruokakaupassa maksoin normaalisti luotolla. Lähikauppa Rewestä löytyi kivasti kaikkea ja hintataso on aavistuksen alhaisempi kuin Suomessa: luomubanaanit 1,99 e/kg, laktoositon maustamaton jogurtti 0,99 /400 gr ja laktoositon fetajuusto 1,49 e. On varmasti edullisempiakin kauppoja, mutta tämä sattui olemaan lähin, minkä löysin. Gluteenitonta ei tuossa kaupassa ollut, ja hostin mukaan kuulemma lähellä on joku ekokauppa, josta voi löytyä. Onneksi on hedelmiä, vihanneksia ja salaattia! Joka kadunkulmassa tönöttävät leipomot tuoreine sämpylöineen ja Prezeleineen aiheuttavat lievää haikeutta...

Huomenna on ensimmäinen työvuoro, Kynttilänpäivän sanajumalanpalvelus. Tässä tutustun materiaaleihin, eli suomalaisia virsiä ja toinen sävelmäsarja. Lupasin säestää Anna-Maarin kitaralla myös jonkun kipaleen. Tilaisuus on tällä kertaa seurakunnan salissa, joten saan kanttoroida pianolla. Keväästä tulee varmasti jännittävä, sillä tällaiseen ulkosuomalaiseen seurakuntatoimintaan ei ihan joka tyyppi pääse mukaan. Seurakunnan toiminnasta löytyy täältä lisätietoa: http://www.rengas.de/

Kölnin suomalaiset järjestävät joka kuun viimeisenä perjantaina tapaamisen, Kantiksen, eli varaavat pöydän jostain kivasta ravintolasta. Eilen illalla pääsin heti tutustumaan myös paikallisiin suomalaisiin, kun illallistimme Soviet Lokal -nimisessä klassikkoravintolassa ja sukelsimme neuvostohistoriaan. Alkudrinkiksi valkkasin mansikka-caipiroskan, joka oli ihan älyttömän hyvää, mutta hurjan makeaa. Eipähän tarvinnut enää jälkkäriä. Ruuaksi söin kylmää ankkaa, erikoispyynnöllä ja gluteeniton -lapulla sain gluteenittoman aterian. Annos oli alkuruoka, mutta todella iso ja täyttävä, ja maksoi 6,5 euroa. Venäläisen vodka-kulttuurin tapaan paikassa oli valikoimissa 70 erilaista vodkaa. Perus. http://www.hotelux.de/sovietlokal/fotogalerie.html

Spotifysta on aamupäivän aikana soinut erilaisia Worship Songeja, Idän Ihmeitä ja nyt soi J. Karjalainen. Menen tästä keittämään lisää inkivääriteetä ja alan tehdä hommia!

Ensi kerralla lisää kuvia. Pus! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti