Kölle Alaaf!

Reinin varrella pääasiassa Kölnissä, Düsseldorfissa ja Mainzissa vietettävät karnevaalit ovat vuosisatojen perinne, joka on alunperin katolisen kirkon paastonaikaan laskeutumiseen liittyvä juhla. Nykyään juhla on enemmänkin ajankohtaisiin asioihin liittyviä poliittisia kannanottoja, juhlintaa, laulua, perinteiden jatkamista ja Kölschin eli kölniläisen oluen juomista. Kölnissä näkyy eritoten paljon sotilaspukujen sukuisia perinnepukuja, koska Köln menetti vapaakaupungin asemansa ranskalaisella kaudella ja oli liitettynä Napoleonin valtakuntaan. Vuonna 1815 Wienin kongressissa Kölnistä tuli osa Preussin kuningaskuntaa, ja kaupugin sotilaat juhlivat karnevaalissa myös vapautta ranskan miehityksestä. 

Karnevaalikausi alkaa 11.11. klo 11:11, mutta suurin karnevaalihuipentuma on juuri ennen tuhkakeskiviikkoa, josta alkaa 40 päivän paastonaika. Rosenmontag eli ruusumaanantai on päivä ennen laskiaistiistaita, ja silloin on suurimmat kulkueet. Tätä edeltävä torstai on Altweiber, ja etenkin Kölniläisessä perinteessä se on ollut naisille päivä, jolloin saa tehdä "mitä vaan". Vielä muutama vuosikymmen takaperin tämä päivä sisälsi juhlijoiden kesken viatonta hassuttelua, poskisuukkoja ja esimerkiksi miesten kravaatin leikkaamista, nykyään valitettavasti juhlinta on monin paikoin samankaltaista kuin missä tahansa örvellyspaardissa. Monessa osassa kaupunkia kuitenkin vaalitaan myös vielä vanhaa, viatonta leikkimielisyyteen pohjaavaa perinnettä. Juhlaviikko on siis enimmäkseen hauskanpitoa, perinteiden ylläpitämistä ja vapaata aikaa. Karnevaalit ovatkin varmasti monelle työssäkäyvälle kiireiselle bisnesmiehelle tauko arjessa, ja juhla tuo kaikki ihmiset sosiaaliseen taustaan katsomatta samalle viivalle.

Ruusumaanantaina eli 3.3. kävin Anna-Maarin kanssa katsomassa Rudolfplatzilla keskustassa karnevaalikulkuetta. Laittauduin jopa niin paljon, että vaivauduin laittamaan ruusuja hiuksiini, kuten kuvasta näkyy.

Rosenmontag - minä ja ruusut.

Ihmisiä oli valtavasti, ja hämmästyin täysin sitä, miten mielettömän määrän karkkia, kyniä, pehmoleluja, kukkia ja mitä tahansa, heitettiin kulkuetta seuraaville ihmisille. Myös se, että kaikki olivat jollakin tavalla pukeutuneet ja toinen toistaan kekseliäämpiä asukokonaisuuksia tuli vastaan. Kulkueessa huudetaan "Kölle Alaaf", joka on Kölnin murretta ja on iloinen yleistervehdys. Varsinkin lapset menivät ihan sekaisin karkeista, ja moni pikkuinen saattoi kerätä monta muovikassillista sen 4-5 tunnin aikana, jonka kulkue kesti. Karnevaaliyhdistykset ovat ihmisporukoita, jotka yhteisestä ideasta perustavat oman juhlayhdistyksen. On urheilujoukkueita, ammattiyhdistyksiä, perinteisiä perheyhdistyksiä, kylä/kaupunginosa, naisyhdistyksiä, soittokuntia… mitä tahansa. Yhdistykset saattavat miettiä vuoden päivät jo seuraavan karnevaalin teemaa, pukuja ja kulkueen kuljetuskaluston koristelua. En edes uskalla ajatella, miten paljon rahaa tähän tapahtumaan käytetään. Kaupunkilaiset myös ostavat kalliita lippuja aitioihin, joista pääsee istualleen katsomaan kulkuetta. Muu kansa seisoo kadun vieressä ja juhlii mukana. Koska video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, käy vilkaisemassa, niin saat aavistuksen siitä, mitä tämä touhu on. Sitä ei ymmärrä, vaikka on itse ollut paikan päällä kokemassa. Ymmärtääkseen perinteen pitää kasvaa siihen lapsesta asti, kuten moni saksan-suomalainen on sanonut. https://www.youtube.com/watch?v=OGyJGzWVfHQ

Laskiaistiistaina meillä oli vihdoin meidän oma kulkueemme! Kölnin suomalainen seurakunta ja Sülzin-Klettenbergin kaupunginosan katolinen ja evankelinen kirkko olivat hankkineet meistä muutamalle paikat kaupunginosan omassa kulkueessa. Tiistain kulkueet ovat keskustan ulkopuolella, ja jokaisella kaupunginosalla on oma kulkueensa, ja monesti nämä ovat alkoholittomia ja lapsiystävällisiä tapahtumia, kuten tämä kulkue. (Huom. Kölschiä eli paikallista olutta nautitaan aina ja kaikkialla, mutta saksalainen alkoholikulttuuri on pääosin sivistynyttä ja ei-humalahakuista, toisin kuin suomalainen). Kulkueeseen ei pääse yksityishenkilönä, vaan pitää olla jonkinlainen yhdistyssuhde kyseiseen kaupunginosaan. Minun ihmeekseni ja onnekseni pääsin mukaan tähän omalla kohdallani kenties once-in-a-lifetime tilaisuuteen, joka ei ihan ilmaista lystiä ollut, mutta sanoisinko, että joka pennin arvoinen elämys. Tästä myös lyhyt videopätkä meidän enkelikulkueesta. https://www.youtube.com/watch?v=PLUMzHOsT5c

Siellä me kuljettiin iltapäivällä pari-kolme tuntia, heiteltiin karkkia ja huudettiin Alaaf vaan kaikille! Että, mikä ilo oli nähdä hymy ihmisen kasvoilla, kun tavoitti takarivistä jonkun papparaisen katseen, tervehti ja viskaisi henkilökohtaisesti karkin! Sen sijaan, että olisin kipannut kaikki heiteltäväni pikkuisille, jotka joka tapauksessa saivat karkkeja, etsin takarivin ihmisiä ja karkkien mukana iloisia kohtaamisia, hymyjä. :)

Parempilaatuiset kuvat on ottanut Raimund. Julkaistu kuvaajan luvalla.

Meidän suomienkelit lähdössä kulkueeseen.

Ilmapalloja!

Katolisen kirkon enkeleitä ja soittokuntaa. 

Nää oli niin siistejä!!! Pieni panostus asuun.

Eikä nämäkään yhtään huonoja olleet.

Joulupukkeja.

Siinä meidän posse lähdössä, katse kohti tulevaisuutta.

Monella oli huoltokärryinä lastenrattaat.

Yhteisenä teemana tänä vuonna oli siis kurkistus tulevaisuuteen.

Ihmiset seuraili ikkunasta ja niillekin heitettiin karkkia! 

Mun favorite!

Tulevaisuuden viherpölleröt?

Ihmiset panostaa ihan käsittämättömän paljon asuihinsa, kuten myös tässä kulkueessa. Päästiin myös paikallislehteen - suomalaiset kulkueessa! Kulkueen jälkeen meillä oli laskiaisjuhla Berriksellä: hernekeittoa, laskiaispullaa, Karnevaalibiisejä ja Kölniläiseen tapaan tarjolla oli myös Kölschiä. Hyvä combo suomesta ja saksasta. Väsynyt enkeli läksi kotiin ajoissa valmistautumaan Hannoverin reissuun.

End of virallinen karnevaaliesittely. 

Keskiviikkona siis junailin Hannoveriin viettämään henkilökohtaista rakkauslomaa itseni kanssa: Vivid Voices ja Vocal Line, kaks ihan kipeän huikean mieletöntä a cappella yhtyettä/kuoroa. Rakastan a cappellamusaa, varsinkin kevyttä. Ystäväni Louisa laulaa Vivid Voicesissa, joka on Hannoverin musakorkeakoulun jazzkuoro, ja ihan superhyvä sellainen! Tässä esimerkkipätkä Jamiroquain tulkinnasta: http://www.youtube.com/watch?v=EwDBimxovmA

Vocal Line taas on tanskalainen pitkän linjan uranuurtaja a cappellan parissa, varmasti tunnetumpi tapaus. Voihan rakkauspakkaus, olin vaan niin ällöttävän onnellinen ja ihan pähkinänä siellä Markuskirchen penkissä parinsadan muun ihmisen joukossa. Ehkä vähän myös kyynelehdin, kun tuli biisi "Don't you worry child, see Heaven's got a plan for you".

Torstaina olikin sitten paluu arkeen oman kuoron kanssa, sunnuntaina on eka esiintyminen messussa. :) Kuorossa aika menee aina kuin siivillä, enkä käsitä, että se on työtä. En valita! Oon myös vähän ihastunut perus virsiin. Niistä voi uudelleen sovittamalla tehdä vaikka mitä. Virsikirjan lisälehdiltä (heh heh!) löytyy ihan törkeen hyviä matskuja kaikkiin rukoushetkiin ja sen semmosiin. Jep. Terkuin pop-jazz-folk-singer-songwriter-kanttori.

Välipala: vitsi mitä tyyppejä!! (Nää on pääsiäiskoristeita, hömppäkaupasta, oli pakko ikuistaa)

Semmonen höyrypää-meininki on tän viikon jäljiltä, että eilen vaan pyörin kaupungilla ja ihmettelin ihmisvilinää. Ja ahdistuin kaikista kerjäläisistä ja tekis mieli antaa jokaiselle joku omena ja vähän rahaa, mutta en voi, kun niistä suurin osa on osallisena järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja rahat menis ihan kankkulan kaivoon. Vaikka kyllä mää pysähdyin parin tyypin kohdalle ja koitin kysellä, että miks ne istuu täällä. En halua uskoa, että kaikki olis jotain rikollisliigaa. Mutta niin ne vaan istu siellä koiransa kanssa keskellä katua, eikä osannu sen kummemmin saksaa tai englantiakaan. Aika suuri kontrasti, kun on merkkivaateliikkeitä, ihmiset vaan ostaa ja ostaa ja kulkee ja kuluttaa, ja sitten toiset vaan kerjää. Mutta se on elämää. Tuntuu niin pahalta. Lisäksi me lauletaan kuorossa "Hän ohitse ei kulje" -biisiä... helpompaa olis vaan olla kylmä ja välittämättä. On välillä pieni rasite olla tämmönen herkkis.

Täällä, kun aluksi oli ihan pihalla kaikesta ja luuli, ettei löydä kämppää - se on täällä oikeastikin ongelma, opiskelijoita on tuplasti sen, mitä asuntoja, koska täällä lukiosysteemi muuttui niin, että viime tai edellisenä vuonna valmistui tuplamäärä abeja, kun yks vuosikurssi kävi yhden vuoden lisää, ja kaikkien pitää saada opiskelupaikka. Voi olla, että huijaan, mutta opiskelijoita on tyyliin 90 000 ja kämppiä 40 000 tai jotain... Jep. Mulla kävi siis ihan älytön mäihä. Nyt muutenkin huomaa, että vaikka mulla ei paljoa henkilökohtaista tavaraa olekaan, niin eihän sitä hirveesti kyllä tarttekkaan. Yllättävän pienellä sitä pärjää. Kaikki muu onkin sitten kivoja lisämausteita. Niinpä tästä kaikesta syntyi biisi ja video. Ne, joita biisi ei varsinaisesti kiinnosta, niin videolla perjantaista kaupunkimaisemaa Kölnin keskustasta ja hyvä perspektiivi siitä, miten valtava tuomiokirkko eli Dom on. Rantakuvat on vanhan kaupunkin huudeilta Reinin rannalta, ja keskivaiheilla näkyy pätkä alkuperäistä Rooman valtakunnan aikaista katua :)

Onnellinen kuplaelämä (Säv. & san. Annika Yli-Urpo): https://www.youtube.com/watch?v=AfOBxDcA2uQ

Kuka estää esim. järkkäämästä hyväntekeväisyyskonserttia tai pistää pari pennosta katastrofityöhön? En voi edelleenkään pelastaa koko maailmaa, mutta pienistä hyvistä teoista voi syntyä jotakin suurta.

Aurinkoinen lauantaisää innosti fillaroimaan Berrikselle skypettelemään ja touhuamaan. Sain onneksi myös kypärän lainaan, koska täällä puikkelehditaan pyörällä autojen seassa. On muuten ihan kevät, mantelipuut kukkii, linnut laulaa ja ihmiset hymyilee.

Tulipas rönsyilevä teksti. Ja ei sillä, ei täällä kaikki ole ruusuilla tanssimista. Joka paikassa elämä on oikeastaan sitä ihan samaa, pitää vaan välillä katsoa itseään ulkopuolisen silmin, niin näkee, mikä kaikki on hyvin. Enkä enää jaksa valittaa turhasta. Olen tehnyt sitä jo niin pitkään, että saa riittää sen osalta. Siksipä, kun löysin netistä pari hyvää lausetta / elämänohjetta, haluan jakaa ne muillekin. Be blessed you all <3

1. Some people will only love you as long as you fit in their box. Don't be afraid to disappoint them.

Check.

2. Close some doors. Not because of pride, incapacity or arrogance, but simply because they no longer lead somewhere.

Check.

3. Be what you want to be, not what others want to see.

Yep. Getting there.

4.  Life is all about finding people who are your kind of crazy. I love people I can be weird with.

Couldn't say it better.

5. When nothing is sure, everything is possible.

Well, that's how I learned to live.