Kohti uusia kujeita

Näin uuden vuoden kynnyksellä päätin aloittaa jo puolipakollisen vaihtoblogini, sillä kirjoittamista tulee ikävä heti, kun sitä ei hirveästi tee. Toisaalta, kanditutkielmani kuumottelee aikamoisella hohkalla jo niskassani, ja olen varannut tammikuun sen kirjoittamiseen. Virallista tekstiä on vielä pyöreät nolla sivua. Aion kuitenkin jotenkin selvitä ja selättää tämän monen pelkäämän tapauksen, jonka kanssa taistelua itse oikeastaan innolla odotan.

Olen siis lähdössä, jos kaikki sujuu kuten olen suunnitellut, vaihtoon Saksaan seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Lähtö tapahtuu suunnilleen tammikuun lopussa ja paluu on jotakuinkin heinäkuun puolivälissä. Normaalisti olisin kauhuissaan, kun olen suunnitellut näin vähän aikatauluja, mutta mitä vähemmän suunnittelen, sen helpottavammalta tuntuu lähteä. Kiva tehdä kerrankin jotakin vähän spontaanimmin.

Sain yllättäen joulupukilta Saksan maantiekartan ja uuden päiväkirjan. Näistä on mitä luultavimmin hyötyä, kun sukeltaa seikkailuun kohti kutkuttavaa Kölniä -- "ai Björn?!" sutkautti bändikaverini Aki. Niin, eipä ole kovin tuttu kaupunki entuudestaan. Kölnin tuomiokirkko lienee tutumpi Ultra Bran biisistä, toivottavasti on näkemisen arvoinen. Kukaties minäkin innostun siitä, ainakin uuden laulun verran!

Pöllöjä laukussa, päiväkirjassa ja yksi kartta umpipöllölle.

Miksi juuri Saksa? Miksi juuri Köln? En oikeastaan itsekään tiedä, miten päädyin valitsemaan nämä. Ensisijaisesti halusin vaihtoon johonkin maahan, jossa osaan jo paikallista kieltä valmiiksi, mikä rajasi kohdemaita englannin, ruotsin ja saksan kielen puitteissa. Pohjoismaat tuntuivat liian tutulta, ja englanninkieliset unelmakohteet, Jenkit ja Australia, olivat lyhyellä hakuaikataululla jo täyttyneet, eikä toisaalta brittielämä hirveästi hotsittanut. Halusin suurimman kulttuurishokin välttämiseksi melko länsimaiseen ja korkeakulttuuria arvostavaan maahan vaihtoon, siksi Keski-Eurooppa kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Jäljelle jäi Saksa, hyvä niin.

Olen lukenut lyhyen saksan ja jatkanut yliopistotasoisia kieliopintoja. Useamman saksan-vierailun tuloksena tykästyin maan kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin. Se myös sijaitsee näppärästi Euroopassa niin, että siitä on helppo matkustaa muuallekin. Eniten lähtöön vaikutti kuitenkin se, että meillä Jyväskylän yliopistolla, Musiikin laitoksella on yhteistyöyliopistoja eri puolilla maailmaa, ja Euroopasta Erasmuksen kautta suoravaihtoja löytyy esimerkiksi juuri Kölniin. Vaihtoehtona olisi ollut vielä toinenkin, pienempi kaupunki etelässä, mutta Köln vaikutti kivalta ja yliopiston opintotarjonta kohtuulliselta. Ennen kaikkea valmis paketti oli niin helppo ottaa vastaan, että ei tarvinnut montaa kertaa miettiä.

Loppusyksystä oli vaihto-orientaatio, josta sai irti juuri sen, mitä siellä tarjottiin: lippusia, lappusia ja kysymystulva omassa päässä. Pikku hiljaa vuoden vaihteen lähestyessä alkaa  huomata, että lähtöön on noin kuukausi ja satamiljoonaa asiaa on vielä hoitamatta. Onneksi on tyhjä kalenteri - lukuunottamatta kandin kirjoittamista. Noo, sitä ehtii jatkaa vaikka kohteessa, jos niikseen tulee... Asunto-asiat ovat suunnilleen selvillä, ja henkinen orientoituminen lähtöön alkaa olla käsillä.

Kun aivoni ovat toipuneet ensin pullamössöjoulusta ja kotiinpaluusta armaaseen Jyväskylään, kirjoitan lisää ja niistä oleellisista valmisteluista. HUII! Ja vaikka ei olisikaan lähdössä kotipihaa pidemmälle, niin pitää todeta, että elämä on sen verran HUIKEA seikkailu, että kun sen tajuaa, on vain taivas rajana!

Tervetuloa siis ystäväni lukemaan seikkailuani tässä elämässä, my journey - celebrate life!

Muista sinäkin seikkailla. Pus!