lauantai 4. tammikuuta 2014

Siivouspäivä

Opiskelijavaihto tai ylipäätään ulkomaille tilapäisesti muuttaminen on hyvä breikki käydä läpi kämppään kertynyttä rojua ja tavaraa ja samalla pitää pientä siivousurakkaa. Helppoa olisi vaan tunkea olemassa olevat tavarat bokseihin ja varastoida paluuta varten, mutta tarviiko ihminen oikeasti kaikkea sitä tavaraa, mitä kotona kaappien kätköissä lojuu? Vaihdossa ollut ystäväni totesi lähteneensä puoleksi vuodeksi Etelä-Afrikkaan rinkalla ja yhdeksällä kilolla tavaraa. "Loput ostin paikan päältä." Reissatessa lyhyempiä matkoja on kymmenen kilon käsimatkatavaralla pärjännyt aivan hyvin viikonkin verran, jopa talviaikaan.

Yllättävän helposti kiintyy tavaroihin ja esineisiin, koska niihin sisältyy seuraavia arvoja:

a) tavara itsessään on tarpeellinen ja käyttökelpoinen
b) tavaraan liittyy muistoja, jotka palaavat mieleen sitä katsellessa tai käyttäessä
c) tavaralla on rahallista arvoa
d) tavaralla ei tällä hetkellä ole käyttöä, mutta sille saattaa tulevaisuudessa olla käyttöä

Miksi kiinnymme esineisiin? Niiden aiheuttamat mielleyhtymät ja muistot tuovat turvallisuuden tunnetta. Lapsuudesta tutut tavarat muistuttavat meitä asioista, joita emme aktiivisesti ajattele, mutta jotka tuottavat meille iloa ja tuttuutta muistaessamme ne. Olen säilyttänyt jonkin verran lapsuudestani "muistoja", kuten kirjeitä ja muuta sinänsä arvotonta rojua, mutta minulle tärkeitä muistoja. Toisinaan käyn niitä läpi ja ajan kuluessa heitän joitain pois. Historia on kiinnostavaa, ja minusta on tärkeää, että ihminen tietää, mistä on tullut. Ei ole kuitenkaan hyvä jäädä pelkästään menneisyyteen, vaan ottaa vastaan ja luoda uusia muistoja. Jos laatikot ovat täynnä vanhaa rojua, ei uutta mahdu tilalle. Tätä konkreettista siivoamista voi tehdä myös mielessään ja miettiä, onko valmis ottamaan tulevaisuuden seikkailut vastaan?

Suuri siivouskohteeni oli vaatekaappi. Kerrankin ajattelin järjellä enkä tunteella ja keräsin kaikki sellaiset vaattet, joita en ole käyttänyt juuri ollenkaan, pitkään aikaan tai joita "ehkä joskus vielä" käytän. Moni on tosi hyväkuntoinen, mutta silti lähes käyttämätön. Sen sijaan että lojuutan niitä kaapin perällä, pakkaan vaihtoa varten laatikkoihin ja muutan varastoon, päätin hankkiutua niistä eroon ja lahjoittaa ne niitä tarvitseville.
Vino pino kenkiä, paitoja, mekkoja, huiveja, kaikkea... Hae omasi!
Kuvaan sattumalta osunut tupsulakki ei ole kaupan.
Suuritöisin urakkani on paperien siivous. Olen asunut 2,5 vuotta tässä asunnossa ja nuotti- ja "tärkeät paperit" kaappiin on kertynyt hurja määrä irtonaisia papereita, joista osalla ei ole mitään käyttötarkoitusta, ja osa on tulevien työkuvioiden vuoksi auttamattoman tärkeitä. On luentopapereita, bändilappuja, palkkakuitteja ja maksettuja laskuja... Siinä, missä olen muuten järjestelmällinen ihminen, vihaan paperien pyörittelyä ja niihin liittyvien asioiden hoitamista. Voisin palkata kirjanpitäjän ihan vaan sen vuoksi, että joku huolehtisi puolestani näistä asioista. Note to myself: jos joka kerta laittaisin paperin sille kuuluvaan mappiin järjestyksessä, tätä suuritöistä järjestelyä ei tarvitsisi tehdä. Mutta jos niitä papereita kertyy viikossa pinollinen, niin mitä teet? Sullot kerralla kaiken kaappiin ja odotat parempaa hetkeä. Ehkä joku kotitonttu järjestää ne puolestasi, kun nukut?
Lauantaipäivän sisustuskokeilu: levitä paperit ympäri asuntoa.
Vaihtoon liittyen seuraava kysymys kuuluukin: johdan paikan päällä kuoroa. Pakkaanko paperisena kuoronuotteja mukaan vai käykö viettämässä jonkun mukavan päivän skannaamalla papereita internetin ihmeelliseen maailmaan. Haluanko todella käyttää 23 kilon tavaramaksimini painavaan paperinippuun? Suoritan myös bändipedagogiikan bändiohjauksen Saksassa. Paperiset vai nettimatskut? Vedänkö homman omasta päästäni? Huoh. Paljon mietittävää.

Siivous on kuitenkin ihan terapeuttista. Suosittelen! Ehkä ensi postauksessa olen jo paljon viisaampi - ja asunto muutaman esineen tyhjempi. Siihen asti, hulppeaa vuoden alkua itse kullekin!

1 kommentti:

  1. Toi on niin totta! Me tehtiin myös aikamoinen puhdistus asunnossa sillon ku lähettiin tänne. Se oli niin terapeuttista! Ja voi mitä kaikkea sitä oli tullutkaan säästettyä "ehkämätätäjoskusvielätarviin"-logiikalla :D

    VastaaPoista