perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkihaaste

Pääsiäissunnuntaiaamuna ennen FeG:n juhlamessua ajattelin lukaista pääsiäisen tapahtumista vähän kertaakseni, että mistä tässä touhussa olikaan nyt kyse. Nappasin Johanneksen evankeliumin 20:19-29 ja FeG:llä ilokseni huomasin, että pastorin opetus oli juuri samaisesta kohdasta. Pääpointtina näkökulma: Jeesus ilmestyi lukittujen ovien keskelle opetuslapsilleen, vaikka nämä eivät häntä edes osanneet odottaa. Ensimmäinen asia, mitä Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen toteaa on "Rauha teille!". Tyyppi toivottaa rauhaa. Niin, että pääsiäisen ilosanoma: ole rauhassa.

Riemukseni olin saanut kutsun iltapäiväksi Idan perheen luo grillipöydän herkkujen ääreen. Oli mainio perhe ja herkkugrillattavat: possua useampaa sorttia, makkaraa, kanaa ja hyviä salaatteja. Kiitollisuus oli sanoinkuvaamaton! Sain luvan julkaista kuvan grillipaardista ja tästä ihanasta perhehetkestä. Saatiin vielä kaikki "lapset" omat Osterhasen piilottamat suklaaherkut… Lindtin suklaata. Tulen kohta muodoistani ulos näiden herkkujen jälkeen ;)

Iloinen pääsiäisseurue!
Maanantai oli luonnollisesti vapaapäivä, joten lähdettiin yläkerran muorin kanssa pyöräretkelle. Meidän lähellä on ihan landespandea, löytyi joku hippi-golf-luomutila, jossa oli raparperiviljelmä ja tulppaanipelto, ja sieltä sai ostaa mm. tuoretta parsaa -- parsakausi on nyt ihan hollilla. Kuvasta näkyy, että pääsiäisjänikset on joku juttu täällä… ja tosi oudot pääsiäiskoristeet. Lisäksi joka puolella on myyty tollasia isoja kennollisia valmiiksi keitettyjä, värjättyjä kananmunia. Outoa. Lisäksi maajussikavereille terkkuja, että on komeeta rapsi (rypsi?) viljelmää. En minä tiedä. Maatalon tyttö… Köh. Lisäksi oli paljon perunaviljelmiä ja parsapeltoja. Ohimennen otin vielä joulukuusiviljelmästä kuvan.

Raparperiviljelmä.
Joulukuusiviljelmä!

Keitettyjä ja maalattuja kananmunia. Wut?!
Tulppaanipelto.
Fields of gold.
Peltomökki. Tää vois hyvin olla jostain Huittisista. :D
Tiistaiaamulla siellä jazz-kurssilla oli ihan huippua taas laulaa! Tykkään kovastipaljon siitä kurssista. Nyt vedettiin So Many Stars (Sergio Mendez, Alan & Marilyn Bergman), bossaa eikä ollu mikään kakkupala. Seksti- ja oktaavihyppyjä, mutta siitä sitte vaa primavistatiin. Iltapäivällä siellä improvisaatiokurssilla tehtiin tällä kertaa kunnon muuvsseja, meillä oli oikein liikkavaatteet päällä. Liikeimprovisaatiota, lattialla pyörimistä, tanssia. Biiseinä taustalla soi mm. John Cagen musiikki. Sai etsiä oman kehon ääriviivoja ja rajoja, mihin lihakset ja nivelet taipuu. Tehtiin myös esimerkiksi robottiharjoitus niin, että toista ihmistä piti kuljettaa tilan läpi liikuttamalla hänen yhtä kehonosaansa kerrallaan. Parasta! :DDD Treenattiin myös lattialta ja ilmasta "löytyvien" pisteiden ja kulmien avulla liikkeiden keskittämistä ja kohdistamista sekä käytiin läpi tanssin eri motiiveja koreografisesti.

Lopuksi tehtiin ryhmätyönä mindmap siitä, miten käytettäisiin tunnilla opittuja asioita yhteisen koreografian luomiseksi… Kuten näette, rakkaat lukijat, meidän kuvassa on selkeästi 9 pisteen laatikko, tila, jossa on aluksi 5 ihmistä, he liikkuvat keskenään hitaalla tempolla, ulkopuolella oleva pyrkii pääsemään sisään, mutta päästäkseen samaan tilaan hän joutuu vetämään muita ulos "laatikosta" ja asettamaan heidät omiin laatikkoihinsa. 2. vaiheessa liike on nopeatempoista. LOL. Tää on kivoin kurssi, mitä oon ikinä käynyt! Ja saan tästä 2 tai 3 opintopistettä!!! :D <3 Ihan lopuksi tehtiin sellainen 10 minuutin tilabattle, jossa sai mennä keskelle tilanteeseen, ryhmän liikkeeseen tai yksin mukaan, tai vain jäädä katsomaan sivusta mitä tapahtuu. Harmi, kun ei ole videota tai kuvia kertomaan. Only imagine.
Meidän ryhmän mindmap koreografiasta. :DDDD
Hikimöhköfanttina tunnilta juoksin Berrikselle mummeleitten kahvitilaisuuteen laulattamaan suomilauluja, ja oli kyllä hyvä, että mulla on päässä jätkänhumpat ja sinisetjavalkoiset, koska mistään biiseistä ei siinä hädässä ollut nuotteja, vain laulun sanat. Kiitos jälleen mun harmoniatajulle eli lennosta soinnuttamiselle! Mun onnekseni, jostain syystä osasin kaiken maailman suomimummolaulut ulkoa. :D

Kaikilla on Facebookissa joku arkihaaste, ja äiti nakitti mulle haasteen. Sen sijaan, että julkaisisin facessa haastekuvia, ajattelin julkaista tässä muutaman kuvan mun arjesta. Keskiviikkona mun arkeen kuului aamukahvi ja jogurtti, kuten joka aamu. Tällä kertaa jogurtissa on tuoretta papaijaa!

Arkihaastekuva 1. (Älä kuvaa omaa kahviasi! Sori. Meni jo.)
Pönötän mun nojatuolissa. Villasukat kuvassa on äitiltä postissa, kiitos äiti! Kortissa luki, että Osterhase eli pääsiäisjänis lähetti ne mulle. Ekat villasukat meni pohjasta rikki, koska mulla on kivilattia keittiössä. En tiedä, johtuuko se siitä, mutta en keksi mitään muuta selitystä. Valkoinen päiväpeitto on tähän mennessä ehkä paras hankinta. Vihreä alkoi ahdistaa.
Arkihaastekuva 2.
Arkikuviin kuuluu myös Erasmus-kurssin luennolta mun taittelema Dog called ED, jota mun vieressä istuva japanityttö repeili ihan hillittömästi. Jos on katsonut Valehtelija, valehtelija -elokuvan ja tietää kohtauksen, jossa Jim Carreyn näyttelemä lakimiesjamppa taittelee yhtäkkiä paperista linnun ja toteaa "A goose!", tää oli samaa sarjaa. Tehtiin jotain kulttuuri = social practise tehtävää ja siinä lomassa saattoi keskittyminen vähän herpaantua. Kello oli kuitenkin kolme iltapäivällä ja se oli mun ainoa luento sille päivälle… 

Arkihaastekuva 3. Kulttuuriluennolta.
Yksi juttu pitää mainita: keskiviikkoillalla ukkosti ja lujaa! Olin just juoksulenkillä kun jostain ilmesty sellainen musta pilvi ja alko sataa ihan kaatamalla. Ja minä riemuitsin, koska olen aina pelännyt ukkosta ja nyt en pelännytkään. Ihme! Mietin meinaan siinä juostessa, että pitäiskö mun nyt pelätä sitä ukonilmaa ja lähteä kotiin kiireesti, mutta sitten totesin, että ehkä ei, koska tässä kaupungissa on varmaan aika monta ukkosenjohdatinta. Ja mun vieressä oli iso jalkapallostadion. Todennäköisyys, että salama iskee jalkapallostadioniin on aika paljon suurempi, kuin että se iskee random lenkkeilijään. Just muhun. Eikä iskenyt!  Ihmiset katto, kun vaan nauroin ja iloitsin kun satoi ja kengät sanoi lits läts ja lots. Siellä oli siis muutama muukin lenkkeilijä. Sporthochschule eli liikuntakorkeakoulu on tossa naapurissa ja nyt on lenkkipoluilla alkanut näkyä jos jonkinmoista sporttikundia...

Lämmin sade on niin ihanaa, mutta kotiin tultuani olin uitettu rottamytty. Ja inspiroiduin ja tein ja videoin suoraan lenkiltä rottamyttynä kamuhenkisen biisin, joka löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=7Nnn-n0yMeo

Aloin myös julkaista hääbiisisarjaa. Sellaisia kun on kertynyt tässä muutamassa vuodessa useampi. Niitä julkaisen lisää, kun saan videoitua seuraavat. :) Sarjan ensimmäinen, Tässä meistä yhtä tehdään, löytyy täältä:  http://www.youtube.com/watch?v=kPMdUmh4e4U

Ps. Torstaina kuorossa meillä oli paikalla ainakin 6 sopraanoa ja 4 alttoa ja 1 tenori! Ennätysmäärä väkeä! Ja yks uusi kuorolainen oli joku saksalainen mimmi, joka on vaan kiinnostunut Suomesta, eikä sillä oo muuten kontakteja sinänsä Suomeen, mutta se oli bongannut ton kuoron jostain suomi-saksa-sivuilta ja halus tulla mukaan. Ja se puhu yllättävän hyvää suomea. Että MAUKAS! :D


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Frohe Ostern!

Maanantaina naurettiin niin paljon taas siellä kansanmusakurssilla. Tällä kertaa soitettiin jotain bulgarialaisia 9/8-ralleja ja oli kyllä kaikki klasariviulistit ihan kujalla. Myös meidän kitaristi- ja perkussiojampat oli ihan kassalla ja kaikkia vaan nauratti! Se oli hyvä, ihana nauraa. Myös 5/4 "valssi" oli aika hämmentävän vaikeeta, ja se opettaja oli, että kyllä se rytmi sieltä sitten tulee perässä… Illalla eksyin raekuuron aikaan metsään seikkailemaan ja ihmettelin, että miten mun vieressä onkaan sellainen ihmeellinen satumetsä! Junkersdorfista keskustaan päin on sellainen supermetsävyöhyke ja oli ihan semmonen fiilis että oon jossain keskellä Taru Sormusten Herrasta ja kohta jostain kiitää ohi pari Mustaa Ratsastajaa. :D

Sormusten Herra -metsikkö. Whuuu.
Tiistaina ei ollut mitään kursseja, koska hiljaisen viikon takia jazzbändi oli peruttu ja se improkurssi on vaan joka toinen viikko, joten pidin sellasen keräilypäivän ja menin illaksi sinne FeG:n soluiltaan, jossa esiteltiin eri raamattupiirejä ja pääsi tutustumaan vielä lisää Campus für Christus opiskelijatoimintaan ja tyyppeihin. Nappasin alton mukaan ja siellä sitte vetelin biisejä, joita en edes tiennyt. Mutta kun toi touhu on niin tuttua, oli kiva päästä vaan soittamaan. Ja oli niin hauskaa!

Näillä nuorilla aikuisilla oli sellanen viikko, jossa ne majoittui siellä seurakunnan tiloissa, ja tutustui paremmin toisiinsa, kävi sieltä käsin yliopistolla ja eli elämäänsä. Vähän niinkuin leiri mutta ei ihan. Mää sitten soluttauidin siihen poppooseen ja kävin siellä tiistai- ja keskiviikkoillalla tutustumassa porukkaan ja jakamassa elämääni. Aika moni opiskelee lääkiksessä, ja taisin olla ainoa musiikin opiskelija. Mutta tosi musikaalista porukkaa! Huh! Ihan sairaan parasta vaan pitää jamittelusessioita, kun löytyi joka sortin soittajaa. Vapise Josh Groban, You raise me up ja irkkuhenkinen alttoviulusoolo! <3 Nammm.

Keskiviikkona chillattiin vaan Riinan kanssa syömässä nurtsilla ja Tina tuli myös meidän seuraksi. Ladattavalla Mensakortilla, jonka saa opiskelijakorttia, henkkareita ja vitosen panttia vastaan, voi ostaa salaattibuffasta mieleisensä annoksen hintaan 0,65 e/100 gr. Joten olen syönyt joka päivä salaattia. Ja se on hyvää! Tyypit ainakin tossa Humanistisella eli meidän laitoksella, jossa on lähinnä opeopiskelijoita, chillailee vaan päivät ja kaikki vapaat hetket nurmikolla ja tekee ryhmätehtäviä siinä. Suomen sää!! Ei ole yhtään ikävä. Sori Suomi.

Koululounas! Jeah!
Tina, Riina ja minä kaffella.
Iltapäivällä Erasmus-kurssilla käytiin läpi sitä, mitä kulttuurieroja meidän kaikkien kotimaan ja saksalaisen kulttuurin välillä on. Saksalaiset käy aamuisin suihkussa, jonottaa joka paikkaan ja on ihan hirveän täsmällisiä kaikessa. Tuli monta piirrettä, mikä on samanlaista kuin Suomessa, ja meidän ryhmän espanjalaistytöt vaan repeili, kun ne totes, että niiden kulttuuri on ihan erilainen ja ne vaan häseltää ja "täällä kaikki tehdään 3 tuntia liian aikaisin! Sen takia me ollaan aina myöhässä!" Iloitsen kovasti tuosta kurssista, vaikka se saattaa olla työläs kaiken kirjallisen kanssa. Pääsee tutustumaan niin erilaisiin tyyppeihin eri puolilta maailmaa ja taas suuri maailma näyttää vähän pienemmältä ja mahdolliset ennakkoluulot ja pelot vaan kaikkoaa! Mun vieressä istuva japanilaistyttö btw fiilisteli Suomea ja se oli ennen meiän lukukauden alkua reissannut ympäri Eurooppaa ja käynyt Muumimaailmassa ja Rovaniemellä. Todettiin, että Muumit on hyvä juttu. Varmaan ainoita asioita, joita ihmiset tietää Suomesta… Muumit ja lumi. Polar bears. Yep.

Kurssin jälkeen hipsittiin Riinan kanssa vielä Melatenin suurelle hautausmaalle. Molemmat meistä on ollu joskus puutarhahommissa hautausmaalla ja ihmeteltiin, että miten täällä voi olla näin valtava hautausmaa ja naureskeltiin niille kaikille kummallisille hautakiville, mitä sieltä löytyi. Se on oikeastaan iso puisto. Viikatemies ja enkelipatsaat pääsi kuviin! Tää päivitys on muutenkin tosi sellanen MAISEMIA PUITA VIHREÄÄ IIK, koska oon niin ihmeissäni siitä, miten kaunista täällä on!!! Rakastun vaan tähän maahan ja kaupunkiin ja erityisesti tämän leveyspiirin puustoon koko ajan enemmän ja enemmän. <3
Etsi kuvasta Riina.
Viikatemies seikkailee! Kuka haluaa tollasen hautakiven, kysyn vaan? :D

Vähän erilaista kuin Suomessa.
Tää vois hyvin olla jostain Helsingistä!
Enkelipatsaita, ja en kestä tätä vihreyttä!
Kiirastorstaina aamulla olin taas siellä perkussiokurssilla ja voin kertoa, että on pikkusen vaikeeta keskittyä saksaksi yhtään mihinkään! Mutta se opettaja on edelleenkin ihan sairaan pätevä tyyppi ja kurssilla mennään heikoimman lenkin tahdissa. Enkä mä väitä, että olisin huono, mut mulla toi ristikkäiskoordinaatio on aina ollu vähän hukassa… joten käsien ja jalkojen rytmien eriyttäminen tuottaa aikamoista päänvaivaa ja sitä pitää toistaa aika paljon, ennenkuin pystyy tekemään esim. toisella kädellä peruspulssia ja toisella taputtelemaan jotain clavesia. Hoin vaan koko ajan mielessäni "ken-kä on rik-ki" (terkkuja meiän Mukan bändikurssille!) ja tuijotin vaan yhteen pisteeseen. Olin varmaan aika söpö. :D Reenattiin muutenkin jotain flamenco-rytmiä, josta suurin osa putos kärryiltä aika alkutaipalella. Ehkä ens viikolla osataan jo!

Torstai-illalla mulla oli työvuoro, Köln-Klettenbergin evankelinen kirkko eli meiän suomiseurakunnan naapuri- ja yhteistyöseurakunta Berriksen vieressä järkkäs sellasen juhla-aterian eli kiirastorstain messun, johon mua pyydettiin suomiseurakunnan edustajana soittelemaan pari ehtoollisveisua kitara + laulu, kun viinit ja leivät kiersi pöydissä. Messun toimitti Anna-Maari ja sen seurakunnan oma pastori Jost. Siellä oli pöydät ja kattaus ja oikeeta ruokaa! Ihan oikea ehtoollinen! Oli mainio konsepti ja tykkäsin kovasti. Sen seurakunnan kirkkokuorot laulo siistejä gospelbiisejä ja mää sitten vedin yhden jaakkolöyttyveisun ja Vaiti kaikki palvokaamme (228) tekstiin oman sävellyksen. Ruokana oli leivän ja viinin lisäksi saksalaisen "Gründonnerstag" eli suom. vihreän torstain tapaan keitettyjä perunoita ja vihreää kastiketta, joka oli sellasta rahkaa ja 7 eri yrttiä. Oli hyvää, vaikka vähän outoa ehkä. Mun vieressä istu tosi symppis mummeli ja sen kanssa oli kiva jauhaa saksaksi. Duunin jälkeen piipahdin kotimatkalla vielä FeG:llä, jossa oli kunnon ylkkäjamit meneillään. Kunnon pääsiäismeiningit vaan mulla, todellakin! :D

Klettenbergin evankelisen kirkon messusta.
Kirkkosali on ku joku ballroom! Mut hyvä akustiikka!
Tälleen siel vaan oli katettuna pöydät. Ja väkee oli varmaan yli 100.
Pitkäperjantaina yläkerta kutsui mut lounaalle. Ne on sellainen suomi-saksapariskunta, josta on tullut mulle laina-isovanhemmat. Syötiin lohta, kuten saksalaiseen tapaan pitkäperjantaina ilmeisesti kuuluu. Kävin myös juoksentelemassa tuolla metsässä ja otin lisää puunhalauskuvia! Ihan valtavia puun runkoja! Puunjalostaja ei nyt tunnista puuta. Mikä puu, oi ystävät? Kuvilla haluan kertoa, että oon niin onnellinen, koska vaikka olen miljoonakaupungissa, olen keskellä luontoa!

Puunhalauskuva part 1.
Puunhalauskuva part 2.

Puunhalauskuva part 3. Mulla oli vähän liian kivaa näiden kanssa.
Lauantailta on myös pari metsäkuvaa lisää, kun eksyin johonkin tohon mun naapurimetsikköön, ja vähän aikaa harhailtuani löysinkin siirtolapuutarhan!

Jihuu! Vihreetä!
Suomikoivu<3
Nokkosia, puskana!
Ei, nää ei oo valkovuokkoja vaan jotain ihme kukkia! Äiti?! Tiiätkö? :D

Äitille terkkuja: sireeneitä siirtolapuutarhasta.
Tääki oli jonkun tyypin siirtolapuutarhapalsta. Random.



Olin lauantaina Idan kanssa lounaalla keskustassa ja käytiin kivassa sushibuffassa, josta sai 11,95 metsästää kaiken, minkä löysi. Sushi on niin hyvää. Ah. Ihanaa, että on olemassa hyvää ruokaa. Kierreltiin myös kirpparilla, ja löysin kivan hameen 3 eurolla. Se oli sellainen UFF:n tyyppinen kirppari, joita on aika vähän täällä, toisin kuin Suomessa. Kahvit napattiin kioskilta puistoon ja jauhettiin elämästä, joka on hyvä juttu after all!

Alotofsushi. Ja paljon muuta.
Kahviselfie!
Keskustelun lomasta poimin joitakin tällaisia ajatuksia: "You have to look forward, if you want to really live. But you also have to deal with the old staff in order to be free looking forward. I'd say, you are not the same person you used to be back then, but at the same time, you will change all the time. So don't be afraid of just living how you think of things now: they are happening in your life just now, and you're the person you feel and excist at the moment. So, don't live according how you used to be, because it doesn't matter. If it matters, then try to change your attitude. Your past shouldn't matter, because every day is a new opportunity to start all over again. Be free. Be you."

Nimenomaan. Hyvä me!

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille hyvää Pääsiäistä ja iloa ja valoa! Menkää hyvät ihmiset metsään!!! Sieltä löytyy lepo!


"Tuuli puhaltaa missä se tahtoo, kuulemme vain sen huminan. Kiinni saada sitä ei saata, mutta kohdalle tullessa antaudu mukaan, se sut lennättää vapauteen." - Sonja

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Halleluja!

Ensimmäinen yliopistoviikko takana, ja oli muuten aika paljon kaikkea maan ja taivaan välitä ihan kirjaimellisesti!!

Ei ihme, että aluksi näytti siltä, etten saa musiikin kursseja. Tänne vaihtoon aikoville tiedoksi, että musiikkikasvatukselle ei ole pääainetta, se laitos on pieni opettajakorkeakoulun sivutoimipiste, mutta sen taso vastaa sellaista konsa/muka-akselia Jyväskylässä. Hochschule für Musik und Tantze on erikseen täällä oleva musiikkikorkeakoulu, joka on kuulemma yksi vaikeimmista päästä sisään koko Saksassa.  Siksi olinkin iloinen, että Uni Kölnissä suurin osa opiskelee musiikkia sivutoimisesti, monella on luokanopettajan tai erityisopettajan tutkinto, ja he lukevat pääaineena saksaa ja matematiikkaa sekä valitsevat kolmannen opetettavan aineen. Taiteita täällä on tarjolla kiitettävästi. Luokanopeille suosittelen erityisesti tätä!

Maanantaina löysin itseni Folk-ensemblestä (2 cp), eli kansanmusiikkikurssilta, jossa oli sellainen vanha kontrabassomies opettajana. Soitettiin perinnemusaa romaniasta, bulgariasta, italiasta… Ja "Sinä olet Suomesta, tunnetko Jukka Kuoppamäen? Hän asuu Kölnissä. Minä olen soitellut hänen kanssaan paljon!" Haha. No, se opettaja rohkaisi mua tuomaan tunnille jotain suomalaista kansanmusaa. Mähän sitten vien. Ja hassua, kun sillä oli Simojoki/Kaskinen Hiljaisen messun Alkulaulu (Kanssasi siskoni, laulaen matkaa teen…) siinä kansanmusasovitettuna niin se kysyi, että osaatkos tämän sanat. No toki. Ja sitten mää lauloin sen, ku muut soitti. Ja käänsin sitten about, mitä se biisi tarkoittaa. Olipas hassua. Tällä kurssilla soitan siis viulua ja alttoviulua, ja ilmeisesti laulan. Muita kurssilla olevia soittimia (=soittajia) oli mun lisäksi 3 viulua, 3 klarinettia, huilu, haitari, kontrabasso, piano, pari kitaraa, cajon ja joku kehärumpu. Kiva kokoonpano, ja kivaa porukkaa.

Kamu-kurssilla kuulin, että muista musiikinkursseista kannattaa kysyä kansliassa, joten astelin sinne. Kansliassa pari graduaan kirjoittavaa tyyppiä neuvoi, että tiistaiaamulla oleva Jazz-ensemble (2 cp) on sen tasoinen, että sinne voi ihan hyvin mennä, vaikka ei olisikaan mikään jatsari. Mutta perusteet pitää olla hallussa, siis teoreettisesti. Ja kursseille siis ilmoittaudutaan käytännössä niin, että tyypit vaan menee kattomaan ekalle tunnille, että oliskohan tää kiva kurssi ja sitten valkkaa sen perusteella, ottaako ne kurssin vai ei… Just! "Ei ihmekkään, että sun ilmoittautuminen ei netissä onnistunut, kun ei se onnistu meiltä viidennenkään vuoden opiskelijoilta…"

Enköhän mää sitten löytänyt tiistaiaamulla klo 10 itseni Jazz-workshopista. Meitä oli neljä laulajaa, oli mulla myös alttoviulu mukana. Siellä oli pari pianistia (luokassa on 2 flyygeliä), kontrabasisti, joku soitteli kellopelejä, pari kitaristia, rumpali ja pari saksofonia. Reenattiin ekalla tunnilla The Old Country by Curtis Lewis. Muut laulajatytsyt oli pääaineisia luokanopeopiskelijoita, mutta kaikki osas kyllä laulaa aika maukkasti.

Jazz-ensemblen tunnilta.
Sen jälkeen eksyin kurssille Improvisation zwischen Bewegung und Klang (2-3 cp) eli vapaasti suomennettuna improvisaatiota liittyen keholla ja äänillä työskentelyyn. Tästä kurssista olen eniten innoissani, tää on todellakin eniten mun juttu näistä!!!! Siellä oli opettajina kaks tyyppiä, joista toinen oli musiikin ja toinen tanssin ammattilainen. Kurssilla oli about 20 mimmiä, ja ekalla tunnilla mentiin perus tutustumisleikkejä ja lämppää, ja oli muuten aika mielenkiintoista vetää niitä vieraalla kielellä. Käytiin läpi improvisaation perusteita musikaalis-esteettisen kasvatuksen kannalta ja tehtiin erilaisia harjoituksia.

Kurssi kuuluu esteettisen taidekasvatuksen moduuliin, ja muut kurssilaiset oli pääasiassa erityispedagogiikan/kuviksen opeopiskelijoita. Kolmen tunnin sessari oli ekalla kerralla mun aivoille aika uuvuttava, koska vieras kieli ja piti keskittyä koko ajan johonkin. Lopuksi meidät jaettiin ryhmiin ja annettiin tyhjä A4 ja kolme sokeripalaa ja sanottiin että asetelkaa nämä sokeripalat teidän mielestänne parhaiten esteettisesti. :DDD Meidän ryhmä keksi heittää noppaa näillä paloilla ja katsoa, että mihin kohtaan paperia ne putoavat randomisti. Ohjaaja oli ihan kickseissä. Hahahah. Oli pakko ottaa kuva, että tämmösestä mää saan opintopisteitä. Rakkautta!!! <3

Meidän hieno ja esteettinen asetelma.
Keskiviikkona meillä oli Erasmus-kurssi, joka on pakollinen 6 opintopisteen kurssi kaikille Humanistisen tiedekunnan Erasmus-opiskelijoille. Käydään siellä läpi kasvatustieteiden näkökulmasta maahanmuuttoa ja interkulturelleja asioita. Lopuksi kirjotetaan joku 15 sivun raportti. On kyllä joka maan kolkasta tyyppejä, ja kivoja mimmejä. Ihanaa kun voi oppia niin paljon itsestään ja muista olemalla erilaisten ihmisten ja erilaisten kulttuurien keskellä. Jokainen suomalainen pitäisi tunkea hetkeksi johonkin, missä ei ole yhtään suomalaista. Tää on mun mielipide. Keskiviikkoillalla lenkillä vielä päästelin vaan höyryjä ja kirmasin jossain puistossa ihan jotain omia tanssejani. Sain vähän oudoksuvia katseita, mutta IHAN SAMA! YOLO. Täällä on niin kesäistä, että naurattaa. Tossa pari kuvaa Hum. kampuksen huudeilta, josta kuljen ohi, jos tulen kotoa yliopistolle.

Tämmönen joku kanaali siinä kulkee.


Kuulin, että torstaina on sellainen perkussiokurssi (1-2 cp), ja menin sitten sinne. Ihan mieletön pedagogi siellä oli! Harjoiteltiin aika isoissa ryhmissä cajonilla soittamisen perusteita ja oon niin iloinen, että sain ton kurssin, koska rytmiikka on ollut aina mun heikoin lenkki musiikissa. Nyt saan ihan rauhassa olla pihalla, tehdä virheitä ja oppia. Meni hiukan lisäenergiaa keskittymiseen, kun se tyyppi huuteli tahtia, 16-osia saksaksi ja sitten piti eriyttää kädet ja mitä kaikkea… Mutta ens kerralla osaan varmasti jo kaiken olennaisen saksaksi, niin voin keskittyä sitten siihen rytmiikkaan ;) 

Muutamassa päivässä saksan kieli vaan puhkes kukkaan! Hoitelen kaikennäköisiä asioita ja juttelen suhteellisen suvereenisti ihmisten kanssa. Se on jännää, kun ylittää tietyn kynnyksen siinä "mokaamisen pelossa", niin kummasti sitä vaan alkaa tulla tekstiä. Ja kaikki on kommentoinut, että "Du sprichst ja gut Deutsch" eli puhut hyvää saksaa. Äiti sanoi Skypessä, että törötän huuliani puhuessani saksaa ihan samalla tavalla kun kaikki saksalaiset. "Ja. Genau." :D Sieltä se oikea ääntämys tulee! Ihana oppia kieltä kuin lapsi: matkimalla. Mä en edes tiedä, mitä kaikki sanonnat, mitä jossain kohtaa on tapana sanoa, suomennetaan, mutta tiedän, että mitä pitää sanoa milloinkin. Hirveän mielenkiintoista!!

Torstaina hengailin hetken kampuksen nurtsilla.
Hevoskastanja kukkii!
Torstaina meidän kuoroon tuli kaksi uutta mimmiä. Reenattiin mun sovitusta suvivirrestä korvakuulolta, ja siitä tuli aika hauska! Se on sellainen kolmiääninen svengaava ja tosi helppo sovitus, lauleskelin sen koneelle kun innostuin Facebookissa olevasta suvivirsikampanjasta. Meillä on kesäkuussa Berriksellä Suvi-iltamat, jossa kuoro esiintyy, ja mun mielestä suvivirsi sopii sinne hyvin! Ehkä innostun postaamaan kampanjaan videon tästä…

Kuoron jälkeen kiiruhdin vielä Freie evangelische Gemeinden opiskelijoille tarkoitettuun tutustumisiltaan ja toivoin, että siellä olisi vielä joku tyyppi paikalla! No olihan siellä jengiä! Olin niin innoissani nuorista aikuisista, joitten kanssa pääsin ylistämään: kipitin heti flyygelin taakse ja joku mimmi löi mulle saksankielisen veisukirjan naaman eteen ja siitä sitte vaan biisit käyntiin ja menoks. Oli ihan sairaan parasta, tyypit veteli jotain 8-äänisesti stemmoissa ja kaikki laulo! Jopa jätkät! Haha! Cool! Oli ihan älyttömän lämmin tunnelma ja olin vaan tosi iloinen. Se Erasmus-illassa mun bongaama kitaratyyppi oli siellä myös! Sovittiin jamisessiot lauantaille Berrikselle.

Perjantaille en ottanut mitään kursseja, koska mulla on myös Suomen päässä tulossa opintopisteitä ja ajattelin, että kiva pitää perjantai tyhjänä: ehtii tehdä kaikkea, mitä nyt elämässä voi tehdä. Esim. vaan olla.

Lauantaina käytiin syömässä Idan ja Ullan kanssa. Jälkkäriksi otettu vanilija-chai-latte lähikiskalta oli ihan liikaa, mutta kookos-curry-kana Thai-raflassa oli tosi maukasta. Taas ihmeteltiin tippauskulttuuria, jota en vieläkään oikein tajua. 5-10 prosenttia laskun loppusummasta tipataan, jos palvelu on hyvää. Jos palvelua ei ole tai se on erityisen huonoa, ei tarvitse. Osa opiskelijoista ei tippaa ollenkaan. No, mä tungin 8,80 maksavasta annoksesta euron, ja tais olla vähän liian iso tippi mutta kun en jaksa ajatella. Matikkapää ei koskaan toimi, kun lasku tulee. Saapahan tarjoilija sitten vaikka paremman mielen!

Mutta olipas kivoja uusia tuttavuuksia, tuli naurettua ja ihmeteltyä elämää. Täällä kyllä on tullut koko ajan mielenkiintoisempia tuttavuuksia vastaan. Otan ilolla hetket, joissa voin jakaa jonkun kanssa vähän elämää. Sitten tiet saattavat erota, mutta kohtaamisesta voi jäädä juuri oikeanlainen, hyvä olo sydämeen! Se ilahduttaa minua. (Huom. tämä viimeinen lause tuli ensin saksaksi ja sitten suomeksi ja sitten tajusin, että kukaan suomessa ei sano noin…:D) Ihanaa puhua saksaa, englantia ja suomea sekaisin! Se on sellaista kunnon aivojumppaa. Sama aivojumppailu jatkui lauantai-iltapäivällä, kun soiteltiin sen Rubenin kanssa Berriksellä, ja jotenkin muutaman viulu-kitara-jamibiisin jälkeen päädyttiinkin pariksi tunniksi englannin-, saksan- ja suomenkielisten ylistysbiisien piano + kitara + laulu sessareihin. Olipas myös kovin hupsua! En edes muistanut, millaista on vetää hyvällä kombolla ylkkää! :)

Sunnuntaina aamulla piipahdin FeG:n opiskelijajumalanpalveluksessa ja sieltä suunnistin Düsseldorfiin, ja ennen työvuoroa Sampon ja Empun luo lounas-brunssille! Voi mitä ihania herkkuja nämä olivat loihtineet! Perunasalaattia, siis sellaista ihan oikeeta, ja kaiken maailman juustoja ja juttuja ja mun ihan favorite oli Empun itse tekemä gluteeniton mysli ja mascarponevaahto!!! Olin niin ONNELLINEN!!! Erityisesti mascarponevaahdosta. :D Kiitos Sampo ja Emppu! Tyypit saattoivat mut työpaikalle, eli Kreuzkirchelle, jossa oli Düsseldorfin suomi-seurakunnan palmusunnuntain jumalanpalvelus. Anna-Maari oli hankkinut jostain sellasia palmunlehviä, joita kirkkokansa sai heilutella saarnan keskellä Tiellä ken vaeltaa -virren aikana. Ihanaa interaktiivisuutta. Kirkkokahveilla sain taas paljon kiitosta kanttoriudestani ja olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ulkosuomalais-kanttorin työ on erittäin mun näköistä työtä. Että en voi kuin kiittää siitä, että tänne eksyin.

Sampon ja Empun kotona herkuttelemassa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Taidekevät & jousiammuntakisat hobittilandiassa

Tiistaiaamulla tajusin onnekseni viime hetkellä, että Filosofinen tiedekunta ja sen kaikki Erasmus-infopaketit ovat mun kannalta ihan turhia. Keskiviikkoaamulla siis klo 10 etsiydyin Humanistisen tiedekunnan Erasmus-infoon. Meitä vastassa olivat ihanat tiedekunnan edustajat Anna ja Lena, ja saimme karkkia, keksiä, limpparia, kahvia ja kattavan infopaketin siitä kaikesta, mitä tämän kevään aikana opintoihin kuuluu. Ainakin yks pakollinen monikulttuurisuus-vaihtarikurssi. Kaikki muu on optional. Pienten tutustumisleikkien lomassa kävi ilmi, että ryhmässämme on toinenkin suomalainen! Me Riinan kanssa symbioiduttiin heti, ja naureskelin perus klikkiytymiselle: samasta maasta tullet bongasivat nopeasti omanmaalaisen / lähikulttuurisen kaverin. Varmaan kolmasosa siitä about 20 hengen porukasta oli psykologian opiskelijoita, pääaineena suurimmalla osalla on kasvatustieteet, eli ollaan opettajaopiskelijoita. Muutama oli Luxemburgin yliopistosta, oli myös turkkilaisia, itävaltalaisia, espanjalaisia, joku oli kai myös kirgisiasta ja oli jotain muitakin… ja me hihi suomipallerot! Kierreltiin yliopiston alueella pienryhmissä tutustumisleikeissä ja käytiin läheisessä opiskelijaraflassa syömässä. Meidän ohjaaja (tai Erasmusohjelma?) tarjosi.

Tutustumiskiertelyä Humanistisen tiedekunnan Erasmus-porukalla. 
Miten niin kasvatustiede on naisvaltainen ala??
Ruuan jälkeen mentiin ilmottautumaan kursseille ja edelleen koko mun kurssihässäkkä on niin käsittämätöntä, että terve. Mää meen nyt sitten ilmeisesti ens viikolla vaan pölähtämään paikalle musiikinkurssien ekoille tunneille ja kysyn, että moro pääseekö mukaan. Meiän laitoksen päärakennuksen kolmannessa kerroksessa on treeniluokkia ja kaikki musaopetus. Jes, pieni laitos. Tykkään. Meen sitten kuikuilemaan, että millasia tyyppejä siellä pyörii… katotaan! Kansanmusabändin ilmoittautuminen oli sentään mennyt netissä perille! Jahuu! Et ainakin yks varma kurssi on. Paitsi että jos se on jotain ihan kuraa, niin sitten jätän sen pois. Riinan tutorin Tinan kanssa katottiin kurssivalintoja ja päätettiin molemmat valkata alustavasti kuviksen kursseja, jos kerran niitä saa ottaa. Taidekevät!!! <3 Impro-tanssi-musiikki-teatteri-mikälie-kurssille olin jollain varasijalla vissiin. 
Kaiken virallisen jälkeen hengailtiin puistossa.
Meillä on myös tosi hyvä yliopistoliikunta täällä tarjolla. Tsekkailtiin siitä esitteestä, että on jonglöörausta, kalliokiipeilyä, seinäkiipeilyä, parkouria (uudestaan!!), kaikennäköistä. Ja ilmatteeksi! Huisia! Mistäköhän mää löydän itteni… Iloitsen myös tosi tosi tosi kovasti siitä, että mun opiskelijakortilla koko Nordhein-Westfalenin alueella kaikilla liikennevälineillä (paitsi nopeilla ICE-junilla) kulkeminen on nyt ilmaista siihen asti kun häivyn täältä. Tosin maksoin lukukausimaksun eli reilut 200 euroa, eli ei se opiskelijakortti ilmainen ole. Nordhein-Westfalen on Saksan asukasluvultaan suurin ja pinta-alaltaan neljänneksi suurin osavaltio, jossa myös Köln sijaitsee. Alueen pääkaupunki on Düsseldorf, tossa naapurissa on myös Bonn. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, alue on Euroopan tiheimmin asuttua. Mutta alue on kuitenkin aika iso ja päivittäin tulee kuljettua ratikoilla, joten matkakortti on iso etu! (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nordrhein-Westfalen).

Torstaina pyörittiin Riinan kanssa kaupungilla, löysin Mensalta eli meidän yliopistoruokala-rakennuksesta mainion optikon ja vihdoin tilasin aurinkolasit vahvuuksilla. Löysin myös alennuksesta kivat juoksuhousut  ja juoksupaidan, ja lenkkeily kyllä on kutkutellu, mutta mulla on ollu vaan kylmälle / kevätsäälle sopivia vaatteita. Nyt tuntu niin kivalta vaan JUOSTA !!! Illalla oli kuorotreenit, ja vajaasta miehityksestä huolimatta oli taas niin rentouttavaa. Työ, jossa voi kokea vastavuoroista onnistumisen iloa, on palkitsevinta ylipäätään missään työssä. Riinan raahasin jo heti alkumetreillä tutustumaan Berrikseen ja meidän kuoroon, sillä täällä ollessa ainakin mulle on ollut niin iso ilo ja apu siitä yhteisöstä, että kiitos vaan SUOMI, kun voin täällä ihan pöllönä mennä ja pidät minusta huolen!

Perjantai-illalla meillä oli tervetulotoivotus uusille opiskelijoille Mensalla. Istuttiin siellä Riinan kanssa ja ihmeteltiin parisatapäistä vaihtarilaumaa. Tutustuttiin pariin hyvällä tavalla sekopäiseen tsekkimimmiin. Bongasin sellaisen kitaristijampan, joka soitteli siellä ja pisti oikein erityisesti korvaan, ku oon pitkään jo haaveillu edelleen kitara + viulu/altto -kombosta. Aattelin että vitsi ku pääsis jamittelemaan folkkia. No, sitte vaan päätin että meenpäs jauhamaan jotain musiikkijuttuja ja kappas, se olikin just ettiny viulistia, jonka kanssa soitella jotain. Hahahah. Mainostin sille Town of Saintsia, joka kiertää nyt paljon Hollannissa ja vähän ympärilläkin. http://townofsaints.bandcamp.com/ (Hyvä Heta!) Höpöteltiin vähän lisää, vaihettiin yhteystiedot ja sovittiin että mennään jammailemaan joku päivä. Maukas! Lupas ottaa jonkun perkussiotyypin mukaan. Voi olla, että homma on ihan fiasko, mutta annetaan tälle mahdollisuus.

Suomivaihtarit tervetuloillassa.
Lauantaina aamulla hypättiin Riinan kanssa Dasselstraße/Süd Bahnhofilta junaan kohti etelää ja Euskircheniä, jossa Tina-tutor oli meitä vastassa. Käytiin kääntymässä Tinan kämpällä ja suunnistettin autolla pikkuiseen vuoristohobittikaupunkiin Bad Münstereifeliin ja mentiin seuraamaan Tinan jousiammuntakisoja. Kaupunki on historiallinen kylpyläkaupunki, jossa on n. 19 000 asukasta. Tina harrastaa ihan oikeaa jousiammuntaa, ja me siellä kisapaikalla ihmeteltiin niitä setiä ja muutamaa mimmiä, jotka ammuskeli. Sovittiin, että mennään joku kerta kokeilemaan, kun ei oo kisoja.

Jousiammuntakisat.
"Täällä ammutaan!" 
"Pyhän Sebastianin ammuntaveljesyhteisö" ja tuulipukuapina :D 
Mäys mäys. Retkimeiningillä.
Tonne mentiin.
Kipiteltiin siellä maisemassa alas kaupunkiin ja palloiltiin siellä Riinan kanssa suomituristeina lenkkipuvuissa ja ihmeteltiin sitä, että miten joku raatihuone on voitu rakentaa vuonna 1441 ja miten jossain Suomessa on kirmannut yks aropupu keskellä aarnimetsää samaan aikaan, kun tuolla on ollut jo ihan sivistynyttä kaupunkielämää. Kaupunkihistoria on niin mielenkiintoista!!! http://www.bad-muenstereifel.de/seiten/index.php Syötiin turistiannokset ylhäällä kaupungin linnassa ja Riina pääsi kokeilemaan saksalaista perinneherkkua Apfelstruudelia kermavaahdolla. Kylmänkostean "vuoristo" sään vuoksi paleltumisen estämiseksi tilattu Kakao mit Rum oli ehkä pikkusen tiukkaa, huh, mutta se Riinan struudeli tais olla tiukempaa settiä. :D Oli oikeasti aika viileä siellä, koska meillä molemmilla oli hanskat ja tuulipuvut, ja kun tultiin junalla takaisin Kölnin keskustaan, oli ihan hullun kuuma, helteinen sää. Mutta olipa kiva olla taas turistiurpo. Tässä kunnon kuvasatsi turistisettiä.

Bad Münstereifel eli hobittilandia.
Katolisen kirkon laulukirjasta napattu kuva, jotta voin tutustua niitten musaan. :D
Kirjakaupan oven päällä varoitusteksti: "Max. läpikulkukorkeus: hobitti." 
No hobittilandia! Tai joku captain hook! 
Riina ihmettelee, kun se on rakennettu 1446.
Annika hobittilandiassa part 1.
Annika hobittilandiassa part 2.
Struudelipuudelipaikka.

Tänään piipahdin Vapaaseurakunnalla, eli Freie Evangelische Gemeindessa, melko lähellä mun kämppää. Se oli ihan nappi juttu! Perus ylistysbändi, erittäin hyvä puhuja ja puhe ja hirveän miellyttävä vastaanotto. Kuulemma siellä on opiskelijatoimintaa ja mikä oli parasta, niin mun saksan puhuminen on yhtäkkiä harpannut niin paljon eteenpäin, että keskustelinkin siellä ihan isoista asioista mm. pastorin vaimon kanssa saksaksi ilman suurempia ongelmia. Taidanpa jättää saksan kielikurssit käymättä, kun en mä niitä kielioppeja mihinkään tarvi. Päivän parhaita hetkiä: opetin pienelle saksalaistytölle pianonsoittoa ja löysimme yhteisen sävelen. Tallensin sen hetken muistoksi videolle, mutta sitä en viitsi julkaista. Taidanpa piipahtaa kyseisessä paikassa toistekin, oli sen verran miellyttävä tuttavuus. :) 
Gott nahe zu sein ist mein Glück.