Yliopistoelämää ja kansanmusakeikka

Ajattelin blogata tältä viikolta vähän tarkemmin mun yliopistokursseista. Erasmus- ja perkussiokurssi oli sopivasti peruttu, mutta niissä ei kummassakaan nyt muutenkaan tapahdu mitään järisyttävän mielenkiintoista, joten keskityn pieneen kuvasarjaan kansanmusakurssilta, jazzkurssilta ja improkurssilta. Pyysin tunneilla ja kamukeikalta luvan julkaista kuvia, joten tässä tulee pieni pläjäys. :)

Tiistaina klo 10-11:30 mulla on siis Jazz-enseble, josta olen jo maininnut. Tällä kertaa keskityttiin parin biisin hiomiseen. Reenattiin soittajien kanssa sointuun sopivia asteikoita ja käytiin läpi perus teoriajuttuja... meni meikäläiseltä osa jutuista (auf Deutsch) vähän yli, mutta kovasti siinä solfasin laulaen messissä kun soittajat reenaili. 

Trololllolooo.... 

Sointuanalyysirakkautta. Anna mulle kakkos-vitos-ykkösiä!

Jazzkurssin ja improkurssin välissä ehdin käydä usein lounastamassa meidän yliopistoruokalassa, Mensa-kahviossa, joka näyttää aivan tavalliselta yliopistoruokalalta... Nätillä ilmalla itse tykkään syödä terassilla.

Humanistisen tiedekunnan kasvatustieteen lafkan ala-aulasta. 

Opiskele ruokalassakin... Mun fritz-kola mmm. 

Lounasterde. Tykkään!

Improkurssilla tällä kertaa yhdistettiin sekä kehollisia harjoituksia että äänimaisemia. Tehtiin liikerataharjoituksia ja pantomiimia, ja "kuvanuotinnettiin" meidän eri ryhmien tekemiä esityksiä, eli piirrettiin kuvioin ja merkein sitä mitä nähtiin ja kuultiin ja havaittiin. Huom. kurssin yksi osa-alue on erityispedagogiikka, mutta tällaisia harjotuksia pitäis tehdä mun mielestä kaikenlaisille ryhmille. Tosi vapauttavaa, inspiroivaa ja luovaa! <3

Ryhmäharjoitus "ninja".

Lisää ninjoja. Putosin pelistä heti kättelyssä. 

Felixin ninja lakosi.

Seuraava kuvasarja meidän minimalisti-liikesarja-impro-teoksesta. Piti liikuttaa vain vähän yhtä ruumiinosaa kerrallaan ja katsoa, mihin meidän ryhmän tilataideteos muovautuu. Mun liikeradat oli selkeesti vähän isompia ku muiden. :D 

Meidän opettajat oli tuoneet tunnille myös kaiken maailman erilaisia esineitä ja vempeleitä, joilla tehtiin musiikkia - testattiin sointia, ääntä, rytmiä, äänentuottotapoja, luovia tapoja musisoida. Siel me leikitään! Ja impro-orkestroidaan. Ja sitten tehtiin sellaisia harjoitteita, että osa ryhmästä "soittaa" ja tuottaa rytmiä, ja osa liikkuu sen mukaan. Näitä harjoitteita ajattelin maahantuoda sitten Suomeen. Liikeimproryhmä haastettu!

Pohtimassa "kuvitusnuotinnosta" eräästä esityksestä.

Siel kokeillaan ääniä. Kattila on hyvä. 

Kazoo-klaves-minihuuliharppu. Täydellinen kombo.

Lempparisoittimet! Erityisesti raastinrauta + maalaussuti!

Perus perkkakamaa. 

Tiesitkö, että kun pudottelee ruuveja metallipurkin pohjan päälle, kuuluu hauskoja kilahduksia? Tai että kun huutaa muoviämpäriin, se kuulostaa alppitorvelta?

Myös steppikengät, vanhat kuvakehykset ja jonkun otuksen sarvet pääsivät rytmiosastoon.

Keskiviikkona ja torstaina siis ei blogin kannalta valitettavasti, mutta mun ilokseni ollut koulua, sen sijaan kaikkea kivaa puuhastelua kyllä keksi. Käytiin FeG:n tyyppien kanssa taas keskiviikkolounaalla ja Riinan kanssa kahviteltiin sekä käytiin laittamassa mulle jo kesän vaalentamiin hiuksiin vähän lisää raitoja, joten nyt voi rauhassa antaa auringon blondata vielä tätä kuontaloa lisää :)))

Miksi mustat hanskat? Pelottavat. :D 

Eilen eli pe-illalla oli meiän kansanmusakurssin keikka sellasella Steinerkoululla. Vähän oli paras paikka! Siellä oli sellasen Kölniläisen kansantanssiryhmän Kölner Klettenkette esiintyminen ja me säestettiin niitä. (Tässä video niitten aiemmasta esityksestä jonkun toisen poppoon säestämän, hyvin tämän tapaista sekä tanssi että soitto: https://www.youtube.com/watch?v=OjwRilgd98w)

Steinerkoulun 6-luokkalaiset oli kanssa harjotetellu näitä tansseja ja ne oli niin suloisia! Joku tollanen luovuuskasvatukseen tähtäävä koulu vois olla enemmän mun paikka opettajana, kuin joku tavallinen koulu. Sais käyttää kaikkia luovuuden ulottuvuuksia opetuksessa ja yhdistää useita oppiaineita keskenään. Kyläkoulun kasvattina arvostan sitä, että voi mennä kesken päivää metsään pitämään koulupäivän - lapsen elämään kuuluu myös leikkiminen.

Steiner-koulun ampparipesät! Onkohan siel hunajaa? 

6-luokkalaisten tanssiesitys.

Joku bulgaria/romania/mikälie kansantanssi.

Siel mää laulan. Vähän tärähtäny, mutta tiuku on aisan alla.

Lisää menoa ja meisinkiä! Ei mitään hajua, minkä maan tanssi menossa. Serbia? 

Se koulu sijaitsi Pohjois-Kölnissä, Chorweilin kaupunginosassa ja suunnattiin S-junalla sinne parin kurssilaisen kanssa samaa matkaa. Oli ihan huikee ilta! Lauloin siellä nää suomibiisit, eli aika maukkaan sovitukset kappaleista Juokse sinä humma ja Halki maailman, joku pieni poika tuli kehumaan että "Sie singt echt schön!" (suom. laulatte oikein kauniisti). Awwww. Olin vaan et kiitos! :D Ja sellanen toinen poika tuli kysymään, että "Sind sie Finnin?" ja olin et joo ja se oli ujosti että "Ich bin halb Finnin" eli kysyi, oonko suomalainen ja sanoi sitten että se on puoliksi suomalainen. :D voi miten sulkkuja. Oli kivaa! Ja viulunsoittaminen oli vapautunutta since like never ever before! Joten aamen vaan tolle poppoolle, siinä on rentoa ja kivaa soittaa.

Täällä on nyt joku turkkilainen poliitikko käymässä, ja koska Kölnissä (ja Saksassa) asuu niin paljon turkkilaisia, täällä on ihan hirvee ruuhka. Samaan aikaan tänään on 20 km mittainen prätkäletka, mielenosoitus ja Hell's Angels ralli. Tom Hanksin uusin leffarooli kuvataan nyt lähipäivinä Düsseldorfissa ja Kölnissä, ja kuulin, että Kölniä käytetään tosi usein isojen elokuvien kulisseina, koska kaupunki on harvinaisen vapaa sielultaan ja valmis esim. sulkemaan katuja useaksi päiväksi leffakuvausten vuoksi. Semmonen kotikaupunki mulla.

Huomenna ylistysvuoro FeG:llä aamulla ja iltapäivällä Düsseldorfin perhemessu. Viime torstaina oli tokavikat kuorotreenit ennen Suvi-iltamia, jossa meillä on esiintyminen. Jänskää! Siitä iloiten ja sitä odotellessa, ain' laulain työtäs tee! :)

Kelpaa!

Tässä häälaulusarjan kolmas osa: var så guuud! Laulujen laulu syksyltä 2012. https://www.youtube.com/watch?v=rlt17fQVGaI

Ps. Mulla on parin viikon päästä mun  järkkäämä oma singer-songwriter-keikka tossa Teerstegenhousessa, tuotot menee Naisten Pankin hyväksi. https://www.facebook.com/events/689278174461681/?fref=ts Laskin ihan huvikseni biisit, joita täällä ollessa on tullut... Niitä on jo parin setillisen verran. Ihmeellistä! Tää on tosi luova ympäristö kyllä. Ei voi kun ylistää ja kiittää!!

Pariisi

Lauantina oltiin Riinan kanssa Pariisissa!

Varoitus: tästä tulee täysin lesoilu-turistipostaus. <3

Tos me oltiin !!!!!! Jeah!

Kuudelta lauantaiaamulla heräsin ja söin aamiaisen ja join kahvin ja pakkasin 1 vuorokauden tavarat ja valkkasin mekon ja muut vaatteet perusteella, että kun katson myöhemmin kuvia, voin iloita, että minulla on tunnelmaan sopivat releet. Anna-Maarilta sain viikolla muovikassillisen hänen haikeilla mielin luopumiaan vaatteita ja uusin kukkamekkoni on siitä aarresammiosta: Kaverikirppari toimii siis täälläkin. :)

Riina oli buukannut meille paikat Thalys-junaan, joka liikenöi reittiä Köln-Brysseli-Pariisi. Meidän juna starttasi lauantai-aamuna 08:44 Kölnin HBF:ltä ja puksutteli 11:59 mennessä Pariisin Gare du Nord'n asemalle. Pariisissa ekaksi ostettiin kahen vuorokauden matkalippu,  joku 19 euroa. Sillä pääsi ihan sairaan kätevästi metrolla. Koska on tottunut jo Kölnin liikenteeseen, ei Pariisin metro ollut mitenkään kovin ihmeellinen. Hostelli, Le Regent Montmartre, (http://www.leregent.com/) oli linjan 2 varrella ja Anvers oli lähin pysäkki, sama, josta turistit ohjattiin Sacré-Coeuria katsomaan. Ekaksi mietittiin, mitä kohteita me halutaan nähdä. Voin ihan rehellisesti myöntää, että Pariisi on mulle ihan utopiaa edelleen, joten must-see oli turistikohteet Riemukaari, Eiffelin torni ja Notre Dame. Loput nähtävyydet tuli sitten bonuksena. 

Yks turisti Anversin metrosisäänkäynnin eessä.

Pariisin metrot.

Metrolla nro 2 pääsi kätevästi suoraan hostellilta Riemukaarelle, jota hetken pällisteltiin ja lähettiin tallustelemaan pitkin Champs Elyseetä. "Mikäs katu tästä menee. Ai tää on Champs Elysee. Eiks tää oo joku kuuluisa katu?" Ihana aurinkoinen sää johdatti meidät koukkaamaan puistoon ja istahtamaan ja ihmettelemään Pariisilaista tunnelmaa. Papat istui ja paistatteli päivää, joku lenkitti koiraa, hyvin pukeutuvia nuorukaisia joka puolella… miks suomessa (ja saksassa) miehet on niin tyylitajuttomia!??! Yksi asia, mistä erityisesti pidin tässä kaupungissa, oli juuri ihmisten pukeutumistyyli: boheemilla tavalla leikkisää, kesäistä, rentoa, mutta samalla tyylikästä, ei ollenkaan kulahtanutta, ei junttia, ei perus suomifarkut ja t-paita (paitsi turisteilla). Ja jos joku kulki farkuissa ja t-paidassa, niin asukokonaisuudessa oli silti jotain säväyttävää. Kengät, huoliteltu ilme, pikkutakki? Ja naisilla söpöjä ja toinen toistaan kauniimpia mekkoja yhdistettynä ballerinoihin, sellaista kepeää ja leikkisää. Tyyli minun makuuni. Ei ihme, että Pariisista sanotaan sen olevan muodin kaupunki. Vaikutteitakin on moneen lähtöön.

Riemukaari ja sata turistia.

Toinen turisti Champs Elyseellä.

Ne on oikeita kukkia!!

Lisää kivoja kauppojen edustoja.

Puistohengailua.

Löydettiin vähän ajan päästä itsemme aukiolta, joka oli Place De la Concorde. "Miks nää autot ajaa tällasessa aukiossa, jossa ei ole mitään järkevää liikennejärjestelyä? Miten nää tietää, mihin kaistalle niitten kuuluu mennä?" -- Saksalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneena ranskalainen liikennejärjestely tuntui ihan järjettömältä. Tepasteltiin kohti Jardin des Tuileries'iä ja tajuttiin, että Louvre on siinä ihan hoodeilla. "Riina, mikä on Louvre?" "Se on se museo, jossa on se lasikolmio siinä. Jos oot kattonu sen leffan, sen, mikä se nyt on, niin tiiät." "Ai, joo, tiiän sen leffan, mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä." Oikeesti, tässä vaiheessa mua jo nauratti, miten vähän tiesin koko kaupungista! Mutta se oli kiva, kun sai vaan haahuilla. Oon siis yliopistotasoiset Ranska 1A ja 1B, eli ihan alkeet. Osaan sanoa nimeni ja ikäni ja laskea sataan. Ja kiittää. Merci. Mutta näistä opinnoista on ehkä 5 vuotta, eikä kulttuurina tämä patonki-baskeri-punaviini-blöbölöö-maa ole sen enempää kiinnostanut, vaikka romanttisessa kukkahippihöpsö-mielessä Pariisi onkin ollut aina kiehtova paikka - voi ainakin sanoa käyneensä siellä, niin tietää, että mistä stereotypiat juontavat juurensa…

Place De la Concorde. Tää on kaupunki, jossa on ihan liian monta suihkulähdettä.

Jardin Des Tuiliers ja hillitön helle.

Jardin des Tuiliers.  

Louvre ja miljoona turistia.

Lepotauko!

Parin turistikuvan jälkeen yritettiin löytää metropysäkkiä, mikä oli aika vaikeaa. Joten päädyttiin haahuilemaan Seinen rantaan. Joenrantakadut ovat aina viehättäneet. Tässäkin oli jos jonkinmoista venhettä, ihastelin ihmisten kukkaistutuksia veneiden kannella, ja muutenkin ei oikein tiennyt, että mihin sitä olisi itsensä paikantanut, kun oli niin lämmintä, rakennuksissa ja pengerryksissä vaaleaa kiveä ja ihmisiä joka lähtöön. Pariisi lienee erittäin kansainvälinen ja monikulttuurinen paikka, vielä enemmän kulttuurien sulatusuuni kuin Köln. Bongattiin muutama rakkauslukkosilta ja kirja/korttimyyntikojuja, joissa myytiin rakkauslukkoja. Meillekin tarjottiin muutama. "Me varmaan vaikutetaan naisparilta." "Jes."

Riina veteli vähän leukoja.

Jonkun paatti. Kelpais mullekkin.

Kirja/lehti/vanhat postikortit/taulut -koju.

Uutta ja vanhaa sekaisin. Ja Pariisissa on joka puolella kelloja.

Yks rakkauslukkosilta.

Tuol keskellä horisontissa näkyy Notre Dame.

Pariisilainen tunnelma kyllä huokuu rakkautta, romantiikkaa ja liehittelyä, minkä huomasi monesta mainoksesta. Esimerkiksi Daegen-Höstin jätskibaarissa seinällä olevat mainostaulut esittivät pariskunnan romanttista jäätelöhetkeä: nainen pikkutyylikkäässä punaisessa ja mies jakkupuvussan syöttämässä toisilleen jätskejä. Suomessa tyypillinen jätskimainos on joku Valion Pingviini ja kaks lippalakkipäistä pentua syömässä Puuhanallen kanssa tötteröitä. Maassa maan tavalla… Ja, ranskalaisista miehistä pitää todeta, että röyhkeällä tavalla itsevarmuus paistaa käytöksestä: sain usemman kerran vastaantulijoilta välitöntä palautetta naisellisesta ilmestyksestäni, eikä ääneen kommentointi, myhäily tai suora tuijotus ole vissiin ollenkaan tavatonta. Lisäksi joku jamppa tuli tarjoamaan meille käsikynkkää avec, ja joku tuli ihan kirjaimellisesti Riinan iholle. Epäiltiin, että nää oli ennemminkin jotain huijaustyyppejä, kuin oikeasti aveciuttaan tarjoavia tyyppejä. :D Mutta anyhow, verrattuna Saksaan, oli aika erityyppinen ilmapiiri. Ehkä liian lipevä mun makuun. ;) 

Päästyämme Notre Damelle huomattiin ihan hillitön jono, ja todettiin, että ei kiitos. Ei kiinnosta. Samanlaisia ne kaikki isot kirkot on sisältä. Ehkä joskus vähemmän ruuhka-aikaan, kuin erittäin lämpimänä ja aurinkoisena lauantai-iltapäivänä jenkki- ja japsituristien kanssa. Pettymys oli suuri, kun huomattiin, miten PIENI se kirkko on. Se näyttää kaikissa kuvissa ihan valtavalta. Sitten se olikin sellanen… no, onhan se joo iso. Mutta Dom:iin verrattuna se oli aika nöpö.

Se on siinä. Notre Dame ja ylikorostuneet värit.

Notre Damen vieressä oli tämmönen lasten leikkipaikka...

...joku vähän isompikin lapsi innostu vähän leikkimään... :)

Setä soittaa haitaria! Taustalla Notre Dame.

Jatkettiin kävelyä, kunnes löydettiin jonkunlainen Metro, jolla suunnattiin Eiffelille. Ensin poikettiin päivän ensimmäisillä jätskeillä ja sitten haettiin ruokakaupasta noutosalaatit, feta/oliivisekoitus, mansikoita ja pullo valkkaria. Oli vähän vaikea valita valkkaria, kun tajuttiin, että ei ole korkinavaajaa mukana. Hirveän monta kierrekorkillista vaihtoehtoa ei löytynyt… Mutta koska kumpikaan meistä ei ole mikään kulinaristi, valkattiin joku, mikä vaikutti kivalta seurusteluviiniltä ja suunnattiin romuinemme metrolla Eiffelille. Ensimmäinen hämmästys oli: onko toi todellinen? Onko toi oikeasti tossa? Ollaanko me täällä? Ollaanko me Pariisissa?

Istuttiin puistossa nauttimassa lounaasta, varjosta, mansikoista ja viinistä, ja koska meillä ei ollut viinilaseja, Riina näppäränä tyttönä mun ehdotuksesta katkaisi yhden 0,5 litran muovipullon, jonka puolikkaista saatiin hienot kuninkaalliset juomalasit! ! ! En oo vähään aikaan nauranut noin paljon.

Valkkari ja Eiffelin torni.

Tennarin nauhat, pulu, ihmisiä ja tornin pohja. Se oli aika iso, ei sitä tajua kaukaa otetuista kuvista.

Vähän liian hauskaa. Huom. viinilasi.

Omnomnom.

Mun mansikka oli pusukala (sillä oli pusuhuulet!) nii sitä piti pussata takaisin!

Eiffelin huipulle oli luonnollisesti sellaset järkyttävät jonot. Portaita pitkin maksoi 6 e ja hissillä 15 e, hinta siis ei ollut mikään tappava, mutta se jonotus ei yhtään houkutellut. Päätettiin siis hyödyntää turistivessaa ja suunnata muualle, mikä tarkoitti käytännössä edelleen joen rannalla kiertelyä ja syötiinkin sitten joen toisella puolella Jardins du trocaderon puistossa jätskit part 2: pehmikset, jotka ostettiin söpöstä crepes kojusta. Välikommentti: Pienehkö pehmis 3 euroa, kahvilajätski 2 palloa kuppiin 5,50. Kallista? Nä, Pariisi.

Jonkun talon outo puutarhaseinä. Oli varmaan kasvitieteellinen puutarha.

Siel se siintää.

Tääl me mentii.

Jardins du Trocadero. Suihkulähde.

Jätski part 2 ja mansikoita ja chillausta.

Tässä vaiheessa oltiin aika poikki ja tajuttiin, että niin, Versailles ei olekaan keskustan alueella… joten suunnattiin Jardin du Luxembourg'iin, puistoon, joka menikin ihan muutaman minuutin päästä klo 21 kiinni. Vartijasedät siellä alkoi vihellellä tasan klo 21 pilleihinsä joka puolella niin ärsyttävästi, että ihmisten oli vaan pakko poistua puistosta. Jännittävää. Istutiin hetki lepuuttamassa jalkojamme ja tajuttiin että ollaan hiihdetty 9 tuntia turisteilemassa.

Jardin du Luxembourg.

Liian oudon muotoisia puita...

Metroja tuli kyllä käytettyä aika tavalla kävelyn lisäksi, joten vuorokausilippu oli ihan hintansa arvoinen. Vihaan sitä, jos pitää joka kerta leimata ja räpeltää jonkun automaatin kanssa tai ostaa uusi kertalippu… mieluummin maksan vaikka vähän enemmän, että pääsee näppärästi liikkumaan, eikä tarvi miettiä, että onko mun kertalippu vielä voimassa tässä vaihdossa jne… Nestehukkaa ja auringon poltteesta johtuvaa höpsöyttä ja yksinkertaisesti väsymystä saattoi jo olla aika paljon, mutta päätettiin silti hämärän hiipiessä vielä kiertää Eiffelin kautta, jos nähtäisiin valaistu torni. Ja niin hienosti se siinä iltakymmenen aikaan piirtyi pimenevää taivasta vasten aika ihmeellisenä ilmiönä! Jonotettiin kummallekin yhdet neljän euron ranskalaiset ja lipitettiin loput viinistä vielä siinä puistossa - satojen muiden ihmisten seurana. Tunnelma oli perin kiehtova! Niin ne ihmiset vaan vietti lauantai-iltaansa siinä yhden maailman kuuluisimman nähtävyyden juurella, paikassa, jossa ihmisiä tulee ja menee, ja jossa on käynyt kaikennäköisiä julkkiksia, tavallisia, me… Ja kaikki jonkun metallihörskän takia. Me ihmiset ollaan kyllä hupsuja. :) Yritettiin ottaa hyviä kuvia valaistusta tornista, mutta… pokkari on pokkari. Ensimmäistä kertaa harmitti, etten omista (vielä) järkkäriä.

Valaistu Eiffeli vielä kerran. Ettei vaan pääse unohtumaan se kaupungin maamerkki.

Löydettiin oikeat metrot ja suunnattiin meidän hostellille, jossa meillä oli 25 euroa per nenä 4 hengen naistenhuonessa sängyt. Oli edulliseen hintaansa nähden tosi hyvä hostelli! Siisti ja palvelu oli ok. Suosittelen, jos haluaa yöpyä pari yötä kohtuullisen hintaisesti ja hyvillä kulkuetäisyyksillä keskustasta. Aamupalasta en osaa sanoa, koska ei ehditty syödä sitä. Loppujen lopuks sillä ei oo väliä, missä päin sitä yöpyy, kun metroliikenne on niin tiuhaa, että kaikkien kohteiden välimatkat on aika nopeita ja vaihdot on näppäriä. Senkin takia voi olettaa, että on aika hyvin toimiva liikenne, kun ehdittiin nähdä nää kohteet ja silti hengähtää, istua, hengailla ja levätä eri paikoissa. Mutta yks miinus liikenteelle: metrojen ovet on ihan sairaan pelottavia! Riina jäi yhden väliin ku se vaan pamahti kiinni ilman varoitusta! Muutenkin kanssamatkustajien liikennekäytös aggressiivisempaa ja epäjärjestelmällisempää kuin Saksassa: ihmiset eivät jonota metroon vaan sulloutuvat kaikki yhtä aikaa… No, suora on suora ja mutkainen on mutkainen…

Sunnuntaiaamulla 06:10 keräiltiin kamppeemme ja chekattiin ittemme seiskaan mennessä ulos, metroiltiin Gare du Nordin juna-asemalle ja etittiin vähän aamupalaa junaa varten sekä postimerkkejä, joiden ostaminen on vaan ihan liian vaikeeta! ONKO NIIN YLITSEPÄÄSEMÄTTÖMÄN VAIKEETA OTTAA NE POSTIMERKIT TAVALLISTEN KAUPPOJEN JA KIOSKIEN VALIKOIMIIN, kysyn vaan!!!?! Mutta hyvä, joku kirjakauppasetä myi meille merkit Suomeen. 

Thalysin junassa nukkui hyvin vajaat yöunet kiinni. Miksi lähdettiin niin aikaisin oli, että se oli edullisin paluujunayhteys Kölniin sunnuntaiaamulla. Meillä oli kyllä huikeat treffit Riinan kanssa! Todettiin, että kaks tällasta turisti-höyrypäätä yhdessä on ihan täydellinen kombo tekemään ekskursion yhdessä vuorokaudessa tällaisessa kaupungissa. Prioriteetit oli 1) nähdä päänähtävyydet, ei välttämättä jonottaa sisään kohteisiin 2) hengata hetki Eiffelin juurella piknik-henkeen, nauttia kulttuuria, viiniä ja mansikoita. Kummatkin tavoitteet toteutuivat! Onnistuttiin viettämään ihan omannäköisemme turistipäivä. Vaikka missattiin Versailles, kun tajuttiin, että oho, se on aika kaukana keskustasta, eikä ihan meidän aikataulubudjettiin sovi… Ehkä sinne siis joskus leikkimään. 

Kiitos Riina! Jee! Erityisen kivaa kun on kaks kameran takana. Yksi ruksi mun haaveet ja toiveet -listassa -listassa on check. Pariisi, ehkä palaan vielä. Ehkä en!