2 KK ja Zehn Minuten

Ei mulla muuta ihmeellistä kun, että mää oon ollu täällä nyt KAKS KUUKAUTTA!!?! Whoot!?

Täällä on tullut oikeasti kesä. Ennusteen mukaan koko viikon on +22 asteen hujakoilla, joten kandityön voisin nyt oikeasti saada näpyteltyä pois alta. Esitarkistus on puolentoista viikon päästä ja olenkin tässä viime viikolla ahkeroinut sen parissa. Aivot ovat olleet pitkään lomalla, nyt akateemisen tekstin kirjoittaminen tuntuu harvinaisen työläältä. Tänään raahauduin mun pihapuutarhapatiolle nauttimaan auringosta. Ja tänään, kun menin kauppaan, joku oli piirtänyt liikennevalojen kohdalle katukäytävään hymiöt. :D

Täs mä kirjottelen pihalla.

: )

Huomenna alkaa yliopisto! Mulla on pikku kommelluksia ollut matkassa, mutta kaikki järjestyy! Syystä tai toisesta meen huomenna ensin filosofisen tiedekunnan infoon ja keskiviikkona humanistisen. Katotaan sitte, että mitäs tapahtuu ja missä mää oikein palloilen lopulta. Erasmus on järkännyt Buddy-programmin kautta mulle henkilökohtaisen tutorin, joka laittoi mulle viestiä viime viikolla. Hauskinta on se, että ilmeisesti Buddy-ohjelmaan yritetään saada sellaisia tyyppejä, joilla on vaihtarin kotimaahan jotain yhteyksiä. No, tää mimmi on ollut viime syksyn Suomessa vaihdossa, eli saadaan varmasti vaihtaa myös pari sanaa suomeksi! Miten huisin mainiota, se varmaan ymmärtää paremmin sitten kaikki mun suomiurpoilut. ;)

Viime viikon alkupuolella ystäväni Düsseldorfista, Sampo ja Emppu, olivat Kölnissä tiistaiostoksilla ja käytiin syömässä ja kahvilla. Vaihdettiin kunnolla kuulumisia, viimeks ollaan nähty pariskunnan häissä viime syksynä. Ihanaa, kun on tuttuja lähellä! Ensimmäinen koti-ikävä meinaan iski siskon lähdön jälkeen, ja iski oikein kunnolla! Byhyää.

  

Sain ilokseni paremman pyörän, ensimmäinen oli hieman gefärlich (vaarallinen). Kun sen kanssa polki niin siitä tyhjeni takarenkaasta pikkuhiljaa aina ilmat ja se rämisi ja kolisi. Naapurin sedän kanssa katsottiin rengasta, niin se huomasi, että takapyörän yksi sellanen olennainen ruuvi oli pois, eli pyörä olis voinu millon tahansa pettää alta… joopa joo, sain siis naapurin rouvalta käyttööni tosi hyvän pyörän, kun hän ei enää sillä juurikaan aja. Kiitollisuutta! Täällä onkin ihan huikeita pyöräreittejä, kun lähtee etsimään oikeasta suunnasta.

Kölnin jalkapallostadion on tossa lenkki- ja pyöräpolkujen varrella, ihan vieressä.

Perjantaina oli taas Kölnin nuorten aikuisten kantapöytä eli Kantis, ja tutustuin siellä taas uusiin suomityyppeihin. Paikka oli Bali-ravintola Belgialaisessa korttelissa, ja se oli aika mukava rafla. Gluteenittoman annoksen tekivät pyydettäessä, söin jotain liha- ja rapuvartaita. Iltaa jatketiin jutustelemalla siinä samoilla huudeilla pienessä mukavassa drinkkibaarissa.

Lauantaina junailtiin Anna-Maarin kanssa Aacheniin yhden pienen saksansuomalaisen pojan kastejuhlaan. Aachen on lännessä, melkein Hollannin rajalla, sinne junaili semmoisen about tunnin. Nopealla läpikulkuautoilulla keskusta vaikutti oikeinkin ihanalta ja kauniilta. Moni suositteli, että sinne kannattaa mennä ajan kanssa, sillä se on monin paikoin erityisen kaunis kaupunki. Opiskelijakaupunkina Aachen on myös samalla melko nuorekas, vaikka arkkitehtuuriltaan vanha. Ristiäisissä oli oikein lämmin tunnelma, ja ennen juhlaa ehdin kierrellä vähän sen paikallisen kirkon / seurakuntatalon ympäristössä. Kesäsää, mekko ja ankkalampi innostivat onnelliseen puunhalauskohtaukseen.

Ankkalampi ja joku kartano.

Tuolla toisella puolella on seurakuntatalo/kirkko.

Aachenin Paul-Gerhadt-kirche.

Rakkauspakkauspuunhalaus!

Älä huku. Älä ruoki pullasorsia.

Save the World. <3

Lauantai-illalla sain vielä kutsun Anna-Maarin luo self made hamppari-illalliselle! Oli hyvää ruokaa ja valtaisat naurut herätti muun muassa erään saksalaisen poliitikon kuuluisaksi muodostunut puhe ja siitä tehty rumputranskriptio. (https://www.youtube.com/watch?v=9Vg2h_nW0bA) Kiitos Anna-Maari, Felix ja Antti! :) 

Tärähtänyt kuva, mutta yhtä tärähtänyt oli iltakin :D

Olen huomannut, että perus arki on aika samanlaista joka puolella. Se, millaisen arjen itselleen tekee, riippuu vain ihan omasta asenteesta! Uskallanko maistaa huomenna uutta jogrttia?! Kierränkö eri reittiä, mihin olen tottunut? Entä, jos aloitankin tänään aamuni kahvin sijaan teellä? Yhden jutun olen joutunut tässä muutaman vuoden aikana toteamaan: mää en vain yksinkertaisesti osaa katsoa telkkaria. Tossa se on möllöttänyt koko ajan, ja se on kerran ollut ehkä päällä.

Tämmöne kortti tönöttää kirjahyllyssä.

Ainiin, matkalla Aacheniin lauantaiaamulla odottelin ratikkaa pysäkillä, kuuntelin Maija Poppasen soundtrackia ja ajattelin ilokseni lähettää Lauralle huikean "hei terveisiä täältä auringosta olen lähdössä ristiäisiin" -selfien. Kuvasta tuli niin paras, että hajosin nauramaan keskelle pysäkkiä. Sain semisti oudoksuvia katseita osakseni. Tämän kuuluisan kuvan haluan jakaa myös teille. Repeän joka kerta sille. Se tuo iloa! Kuulin myös siellä ristiäisissä eräältä tyypiltä, että Kölnissä mun lähellä on sellainen Freie Gemeinde eli Vapaaseurakunta, jossa käy paljon nuoria aikuisia ja opiskelijoita. On ollutkin jo aika ikävä yhteyttä omanikäisten kanssa! Ehkä meen käymään siellä lähiaikoina.

Spoonful of Sugar! LAURALLE <3

Ainiin part kaks, mun kuoroon tulee taas lisää tyyppejä! Jihuu! Sitten kun oikeesti saadaan mieslaulajia, niin kaikki on super bueno.

Ei sit muuta. Pitäkää huolta. Minäkin pidän!

Ps. mun facebook-kaverit on törmänneet jo tähän videoon, mutta julkaisen sen täälläkin, enjoy! https://www.youtube.com/watch?v=94KBS5GookI

Urpot seikkailee

Tästä tulee nyt turistipostaus. Mutta niitäkin tarvitaan, jotta Saksassa tai varsinkin Kölnin alueella vierailevat tyypit tietää, että mikä on homman nimi.

Olipas huikeeta, kivaa ja parasta Johannan kanssa! Torstai-illalla sisko lensi Amsterdamin kautta Kölniin ja körötteli S-Bahnilla päärautatieasemalle, josta nappasin sen mukaan ja mentiin Berrikselle, jossa oli kuorotreenit. Tällä hetkellä ohjelmistossa on mm. Rent-musikaalista tuttu Seasons of love ja Kiiriminna-rap, joita molempia ollaan vedetty Mukan harjoituskuoron kanssa. Hyviä sovituksia ja just sellasta innostavaa, keväistä matskua. Harmi, ettei kuorossa oo tuota miesosastoa… kaikki saksalaiset puolisot, eli miehet, ei oo ihan hirveen innostuneita laulamaan suomeksi. Mutta on siellä pari tyyppiä aina välillä käynyt ihmettelemässä. Kesäksi on jo sovittu sellainen lauluiltama, johon kuorokin pääsee esiintymään. Jänskää! Jossu tykkäsi myös mun kuorosta. Siellä se lauleskeli alttoa, vaikka onkin sopraano. Altoista oli vaan pulaa, niin sehän meni oikein hyvin!

Noniin back to sisko-sisko-viikonloppuun. Hyvin nukutun yön jälkeen perjantaiaamulla mentiin tietenkin Kölnin tuomiokirkkoon, kiivettiin torniin ja hilluttiin siellä. Tuuli aivan hullun paljon, siellä tornissakin. Sää ei ollut ihan parasta, lämpimimmillään ehkä 15 ja puolipoutaista. Välillä kaivettiin sateenvarjot, kun kipiteltiin vanhassa kaupungissa. Kunnon turistina käytiin ihan saksalaista ruokaa tarjoavassa pubiravintolassa siellä rannassa, ja söin possun ribbsejä perunasiivuilla ja J. kiskoi sellasen Schnitzelin ranuilla. Hinta ei ollut mitenkään hirveän korkea, oliskohan ollu 15 euron pintaan annos. Sellanen perus turistirafla. Saksalaiseen Speisekarteen eli ruokalistaan kuuluu paljon lihaa ja perunoita, ruoka ei ole kovinkaan mausteista. Suola ja pippuri taitavat olla se juttu. Tosin Saksa on niin valtavan laaja maa, että pohjois-eteläsuunnassa saattaa olla aivan eri paikalliset ruuat, ja niin myös länsi-itäakselilla. Hapankaali, ja yleensäkin kaikki kaaliruuat ovat hyvin saksalaista. Kaikki, minkä voi helposti huuhtoa oluella alas, kuuluu saksalaiseen ruokalistaan: leivitetyt, rasvaiset ja tuhdin lihaisat. Mutta hyvää oli ja nälkä ei kurninut koko päivänä enää!

Vanhan kaupungin rakennuksia! Miten söpöjä. 1235, on vanhoja!

Tässä meiän turistirafla.

Turistiannos 1: Schnitzel ja ranskalaiset.

Turistiannos 2: perunasiivuja ja possun ribbsejä.

Kierreltiin kaupungilla hetki, ja sitten kahvilan ja Chai Latte Macchiatton kautta suunnistetiin Trip Advisorin suosittelemaan paikkaan: Team Escape, sellainen salapoliisisetti, jossa oli tunti aikaa selvittää erilaisista tavaroista syntyviä vihjeitä ja ratkaista, yhdistellä asioita ja päästä pois huoneesta. En viitsi paljastaa enempää, jos joku menee sinne käymään, suosittelen kovasti! Se oli aika turistihintainenkin, vissiin 71 euroa kokonaisuudessaan tää tunnin keissi meiltä kahdelta, mutta oli kyllä joka pennin arvoinen. Vähän kuin olisi ollut Harry Potterissa, kun ne tyypit menee huoneesta toiseen sillä, että ne selvittää ratkoo eri juttuja. Nappaa oikean avaimen, pelaa ihmisshakkia. Kuvia sieltä ei saanut ottaa, mutta se sijaitsee Belgishesh Viertelillä, ihan keskustassa. http://www.teamescape.de/

Lempparikahvila oli pakko esitellä myös siskolle!

Team Escape. Suosittelen!

Kun tultiin sieltä, oli tosi nätti ja aurinkoinen sää. Päätettiin kierrellä kaupungilla ja katella vaan maisemia, eli ihastella paikallista arkkitehtuuria. Käveltiin Deutzin puolelle ja otettiin pari kivaa kuvaa auringonlaskusta! Köln on kaunis kaupunki, ainakin suomijunttisilmin. Täällä on paljon nähtävää, ja monipuolista tekemistä, vähän joka tyyppiselle ihmiselle. Ei ihme, että kaupunki vetää turisteja massoittain. Kaupunki on myös todella monikulttuurinen ja kansainvälinen, ja siksi ulkomaiset, murtaen puhuvat ihmiset otetaan avosylin vastaan. Täällä on totuttu siihen, että on paljon opiskelijoita ja työntekijöitä muista maista ja kaikki eivät puhu täydellistä Saksaa. Saksalaiset kun ovat pitkään pärjänneet omalla kielellään, koska saksa on aina ollut niin voimakkaasti kansainvälinen ja suuri vientimaa.

Saksassa on paljon suuriyrityksiä, jotka tekevät kansainvälisesti supertunnettuja tuotteita, autoteollisuus varmasti nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Kölnin tuntumassa, Leverkusenissa on valtava Bayerin Aspiriini(yms)tehdas. Vielä parikymmentä vuotta sitten kaupunki eli tehtaastaan. Automatisoitumisen myötä suurtehtaat työllistäjänä ovat muuttuneet pienemmiksi työllistäjiksi, ja ihmiset joutuvat keksimään toisentyyppisiä töitä. Täällä varmasti liikenneala ja kaupallinen ala työllistävät ihmisiä, sillä liikkeitä on toinen toisensa perään. Miljoonakaupungissa on myös moninkertaisesti erikoistuneita liikkeitä: en ole koskaan tajunnut, miten monta postikorttikauppaa voi olla yhdessä kaupungissa. Moni pieni butiikki on juuri erikoisliike: hattukauppoja, laukkukauppoja, pieniä kenkäliikkeitä, nuortenvaateliikkeitäkin on satoja erilaisia, ja jokaisessa on vähän eri tyylisiä vaatteita. Yhtä asiaa silti tällainen syntyperäinen maalaistollo aina ihmettelee: kuka nämä kaikki tavarat ostaa?

Kaupungin siluetti. En tiiä mitä näille valotuksille tapahtu tässä blogiohjelmassa...

Setä ratsastaa!

Kaupunkinäkymä Deutzin sunnalta, riippulukkosillan toisesta päästä.

Lauantaina satoi ja paistoi. Yritettiin varata jostain Trip Advisorin suosittelemasta ravintolasta pöytä fancy dining silmällä pitäen,  mutta tuloksetta. Vinkki: jos haluat lauantai-illalla hienoon ravintolaan, varaa pöytä hyvissä ajoin. Samana päivänä on melko mahdoton juttu. Kierreltiin mun huudseilla eli Junkersdorfissa ja ihmeteltiin kukkivia magnolioita ja ihmisten puutarhoja. Ja löysin paikallisen leipomon, jostai sai gluteenitonta sämpylää. Se oli tosin huijausta, se täti kaivoi pakastimesta sellaisen erikseen pakatun sämpylän. Mutta ei haittaa, se oli hyvää! Halusin myös kokata parsaa, joten testattiin keittää nippu. Just tuli postissa sellanen Spargelzeit eli parsakauden mainos. Ei ollut tämä nippu parasta mahdollista, mutta se oli ihan syötävää. Nyt uskallan ehkä joskus itekin kokata, paremmalla menestyksellä, kenties!

Kaupungilla ihmisiä oli aika miljoonasti, vaikka satoi. Kierreltiin kaupoissa ja etenkin Neumarktilla olevassa TK-Maxxissa meni ihan hulluna aikaa, koska se on niin iso ja siellä on KAIKKEA. Se on siis poistomyymälä, josta saattaa löytää merkkivaatteita ja laadukasta kamaa last season meiningillä edullisesti. Tuli ahdistus, ihmiset sekoo alennetuista vaatteista. Jossu löysi kaikkea kivaa, mää en kerta kaikkiaan jaksanut metsästää. Sitäpaitsi, sain tuliaisina monta omaa mekkoani Suomesta, joten kyllä nyt kelpaa!! Täällä voi kulkea arkenakin ihan rauhassa vähän fancymmassa mekossa eikä kukaan katso oudosti, koska kaduntallaajaa on ihan joka lähtöön! Tai vaihtoehtoisesti näyttää niin tyylittömältä mekossa, saapikkaissa ja Torstain kuoritakissa, koska en oo vielä löytänyt siistiä kevättakkia. Love it!

Käytiin sellasessa perus kahvilassa Cappuchinolla ja Orsayn vaateliikkeessä huomattiin, että Jossun lompakko oli kadonnut! VOI. . . itkuhan siinä meinas tulla. Taskuvaras oli ilmeisesti iskenyt kaupassa, kun tsekkailtiin vaatteita. VAROITUS: Kölnissä on ihan super paljon taskuvarkauksia. Kannattaa siis olla tosi tarkka omista kamoistaan all the time. Ei auttanut kuin kortit sulkuun ja keräilemään itseään. Ei enää innostanut ihan hirveästi lähteä fancy diningille, joten mentiin lähiRewen kautta mun kämpille ja pidettiin omat paardit. Illalliseksi kehiteltiin Kölle Salat -annos, joka sisälsi mm. salaattia, bratwurstia, mozzarellaa, tomaattia, kananmunaa... :D Oli ihan sika hyvää!! Jälkkäriksi tehtiin rahkaa, jossa oli kermavaahtoa, pensasmustikoita, paahdettuja kaurahiutaleita, viinimarjoja ja tummaa suklaata. Nami nami! Hyvä punkku kruunasi kaiken. Seuraavassa kuvasarja, miten onnistuin luovana ihmisenä vatkaamaan kermaa ilman vispilää: puolikas purkki kermaa muovirasiaan, kansi kiinni ja vatkaamaan. Paitsi että tein vahingossa voita. :DDDD HaHAHAH! Hyvin ravistettu aka. kirnuttu!!! :DDD

Meidän super kulinaristinen bratwurst-salaattiuutuus: Kölle Salat!

Herkkujälkkärit, nami.

Näin vatkaat kermaa muovipurkissa, part 1: sheikkaa, sheikkaa. 

Paitsi että siitä tuli voita....

"Opin vaihdossa kirnuamaan voita!"

Mitä tästä opimme? Vastoinkäymiset voivat muuttaa suunnitelmia, mutta niiden ei tarvitse lannistaa! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;)

Tänään saattelin Jossun asemalle ja kiertelin ulkona nätissä säässä. On se vaan kiva, kun on kiva sisko! Kiitos J! Oot mussukka! <3

Loppuun videotervehdys, biisi on viime syksyltä ja soittelin sen äsken sisään. Äänenlaatu on jotain ihan ... mutta näillä mennään. Ens kertaan, siihen meneekin sitten varmaan snadi hetki. https://www.youtube.com/watch?v=vqwzd199nyY

Suomalaisena Saksassa

Lupasin kirjoittaa vähän siitä, mihin olen oikeastaan eksynyt, eli mitä on suomalainen kirkollinen työ Saksassa ja missä ihmeessä puuhastelen nyt. Seuraavien tekstien asiat pohjautuvat Renkaan esittelytekstiin (rengas.de).

Olin siis viime viikonloppuna Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen eli SKTK:n vuosikokousviikonlopussa muusikkona / kanttorina. SKTK on saksan-suomalaisten seurakuntien keskusjärjestö Saksassa. Yhdistys huolehtii jäsenseurakuntien tiedoituksesta, koordinoinnista ja yhteyksistä Saksan evankelisen kirkon kanssa, mutta myös Suomen ev. lut. kirkon ulkosuomalaistyön ja Saksan suomalaisjärjestöjen kanssa. Kirkon ulkosuomalaistyö tarjoaa saksassa asuville suomalaisille jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset omalla äidinkielellään, sielunhoitopalveluja sekä kulttuuri- ja harrastustoimintaa, kuten kielikoulu tai muita piirejä. 

SKTK siis yhdistää Saksan eri puolilla asuvia seurakuntalaisia tyyppejä. Sen lehti, Rengas, ilmestyy kaikille suomalaisten jäsenille saksassa, ja sieltä kaikki saavat lukea tulevista ja menneistä tapahtumista. Koska väestö on sen verran ikääntynyttä täällä, on painettu lehti edelleen ykköstiedotuskanava. Nettisivujen lisäksi lehti kertoo oman ja naapuriseurakunnan toiminnasta, keskusjärjestön kuulumiset, tulevat tapahtumat ja välittää hyödyllistä tietoa Saksassa asuvalle suomalaiselle.

SKTK:n toiminnasta päättää vuosikokous, johon mäkin pääsin osallistumaan. Kokouksessa valitaan johtokunta toteuttamaan päätöksiä. Tärkein SKTK:n rahoittaja on Saksan evankelinen kirkko (EKD). Suomi-seurakunnilla on saksassa yhteensä viisi toiminta-aluetta ja siis viisi omaa pappia. Näihin kaikkiin eri tyyppeihin pääsin vuosikokouksessa tutustumaan, oli kivoja uusia tuttavuuksia, joihin ei muuten olisi varmasti tullut törmättyä!

Ruokavirsi kokouksen lomassa! Meitsi huitoo. Kuva: Outi Tuulari

Toinen tärkeistä taloudellisen tuen lähteistä on Suomen ev. lut. kirkko. SKTK hankkii varoja ja saa avustuksia sekä lahjoituksia myös Suomi-Seuralta, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Paikalliset seurakunnat vastaavat taloudestaan itsenäisesti. Niiden tulonlähteet ovat usein pitkälti perinteisten joulumyyjäisten varassa, seurakuntalaisten antamia lahjoituksia unohtamatta. Suomalaisten kielikoulujen toiminnan mahdollistavat Suomen opetusministeriön Suomi-Seuran kautta maksamat valtionavustukset sekä SKTK:n medioiden avulla hoidettu tiedotustyö.

Seuraava teksti kursiivilla vuosikokoukseen liittyen on myös Renkaan sivuilta, teksti Ritva Prinz. Sivulle klikkaamalla näkee vielä muutamia eri kuvia, jotka eivät ehkä niin henkilökohtaisesti kosketa mun vaihtoblogia. http://www.rengas.de/fi/mikae-on-sktk/vuosikokous-2014/ Kuvat on ottanut Outi Tuulari. Julkaistu kuvaajan luvalla. Kiitos Outi!

Pyörien ja opiskelijoiden kaupunki Münster otti vuosikokousvieraat 14.-16.3. vastaan hieman koleassa kevätsäässä. Tunnelma vuosikokouksessa oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja keskusteluja leimasi yhteinen pyrkimys kehittää työtä säästöpaineista huolimatta.

Münsteriläistä kaupunkikuvaa. Kuva: Outi Tuulari.

Pikkupanimoravintola, jossa istuimme lauantai-iltaa. Kuva: Outi Tuulari.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Suomen ev.lut. kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori Susanna Merikanto-Timonen. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös "Eilisen enkeleiden" (Annika Yli-Urpo, Lars Nieminen ja Päivi Lukkari) tahdittama yhteislauluilta ja kaupunkikierros, jonka aikana tutustuimme mm. kaupungin maallisten ja hengellisten vallanpitäjien vuosisatoja kestäneen kädenväännön historiaan.

Yksi Eilisen enkeli virittäytyy perjantai-illan kansanlaulutunnelmaan. Kuva: Outi Tuulari.

Pöllölaukku ikuistui kuvaan. Kuva: Outi Tuulari.

Lauantai-illan päätti afrikkalainen Gospelmessu, jonka Düsseldorfin ja Münsterin suomalaisten seurakuntien kuorot Annika Yli-Urpon johdolla upeasti toteuttivat. Liturgina toimi pastori Anna-Maari Ruotanen. Saarnassaan pastori Anssi Elenius yhdisti karnevaaliin ja paastonaikaan liittyviä ajatuksia muistuttaen, ettei Jumala toivo samankaltaisia laumasieluja vaan vahvistaa kristityn yksilöllistä identiteettiä.

Afrikkalainen Gospelmessu, kanttori työssään. Bändi ja osa kuorosta. Kuva: Outi Tuulari. 

Messun jälkeen saatiin kukat isosta työstä. Kuva: Outi Tuulari.

Siinä virallinen esittely. Oli hurjan hauskaa! Sain paljon kiitoksia ja kehuja muusikkoudestani, täällä on usein kuulemma saksalaisia kanttoreita, jotka veivaa uruilla virret joko liian hitaasti tai nopeasti eivätkä laula mukana. Muutenkin musiikkielämä on osissa seurakunnista hieman köyhää, jotenka mun kaltaiselle häröpallolle on ollut täällä tarvetta, eli ilmeisesti oikeassa paikassa ollaan!

Muutamat kuorolaiset symppis mummelit ensin totesi, kun on niin kamalan vaikeita rytmejä näissä kappaleissa. Heittäydyin sitten kuoronjohtajalle tuttuun apinan rooliin ja eikö ne muorit siellä messussa sitten myös loppujen lopuksi hymyillen ketkuttaneet pyllyä! Jes! Moninkertainen ilo. En tosiaan edelleenkään tiedä, miten päädyin tähän hommaan, mutta asiat menivät näin oikein hyvin. Lauantai-illan messun jälkeen osa porukasta minä mukaanlukien meni paikalliseen Münsteriläiseen raflaan vielä jorisemaan kuulumisia ja tutustuin vielä lisää. Pientä hilpeyttä aiheutti eräs juomatuttavuus, jonka nimestä oli pakko ottaa kuva.

Stichpimpulibockforcelorum -- as in öö, pimppaloora? :D Jep...

Viikonlopun jäljiltä oli yllättäen aika väsynyttä tyttöä tämä, ja maanantai & tiistai menivät aika lailla möhmötessä kotosalla ja kandityötä ihmetellessä, kuten myös yliopston kurssitarjontaan tutustuessa. Tiistai-illalla käytiin Tuulian kanssa leffassa, originaalikielellä. Huom. Saksassa kaikki leffat dubataan saksaksi. Saving Mr. Banks eli uusin Disney-leffa, joka kertoo Maija Poppasen leffan synnystä. Oli kiva leffa ja pieni symppis leffateatteri. Muille Kölniin joskus aikoville vaihtareille vinkiksi: http://metropolis-koeln.de/kino/home/city190

Kaupungilla kävellessä bongailen edelleen kaikkea kivaa: ihania liikkeitä, joihin aina eksyn, enkä kuitenkaan osta mitään, kukkivia puita, onnellisia ihmisiä... elämä on aika mainio juttu, tiedättekös tyypit! Ja huomenna oma rakas isosisko tulee tänne viikonlopuksi!!!! Meillä tulee niin huikee loma, että oksat pois. Okei, huomenna on kuorotreenit illalla, eli töitä, mutta sitä ei lasketa, koska se on kivaa ja odotan sitä.

Tänään kävelyltä. Täällä on niin kiva vaan hypätä aikasemmin ratikasta pois ja kävellä ja katella ympärilleen.

Mummelit paistattelee päivää puistossa. Otin niistä kuvan. 

Tämmöstä muumimetsää! Missä on Suomen puistojen muumimetsät!?

En kestä vaan näitä katuja, nyt pitää vielä nauttia noista puista, kun ei ne kuki kauaa. Tää on jostain Klettenbergin suunnalta, eli Berriksen läheltä.

Nyt yritän tsekkailla, että mitä ihmettä mää teen noilla mun Erasmus-kursseilla, kun kaikki siltä osin näyttää menevän vähintäänkin mielenkiintoisesti. Jep... Eiköhän tää tästä lutviudu... <3 Biisejä ainakin tulee joka tuutista! Katotaan, mihin niitä oikein tungen. Ainakin blogilukijoiden iloksi. Hah!

Tää on niin totta. inspiratonalcollages.tumblr.com

"Mitä tapahtuuuuu uliuliuliiiii?!?!?"

Otsikko on erään hyvän ystäväni Jennin kommentti Facebookkiin, ja se kertoo hyvin tämänhetkisistä tunnelmistani.

Kuva lenkkipolun varrelta: mun elämä on vähän kuin ton kilpparin tolla kelluvalla lautalla. Yhtä random! :DD

Mina en ummarra. Kesäkuussa 2013 hakiessani yliopiston vaihto-ohjelmaan oli suunnitelmissa perinteinen Erasmus-vaihto. Jotenkin kummallisesti istun tällä hetkellä hotellihuoneessani Münsterissä, Luoteis-Saksan tuntumassa ja ihmettelen, että mitä oikeastaan tapahtuu. Osallistun Saksan kirkollisen työn keskuksen (SKTK) vuosikokoukseen muusikkona/kanttorina, ja nyt hengailen vapaalla, kun päättäjät puhuvat talousasioista. Eilen oli humppaorkesteri Eilisen Enkelit ensiesiintyminen, yhteislauluja perinteiseen suomalaiseen tapaan, minä siellä mikkoalatalona pianoni ja viuluni kanssa kitaristin ja basistin kanssa ja kohta mennään taas vetämään pari virttä. Illalla on sitten Simojoen / Kaskisen Afrikkalainen messu, meitsin liidaama bändi ja isompi messukuoro, jossa kuorolaisia eri puolelta saksaa, lähinnä Düsseldorfista ja Münsteristä. En valita.

Tällainen karkki ja tervetulokortti odotti mun hotellihuoneen sängyllä.

Münsterin yliopiston alueella.

Yliopiston aluetta tämäkin. Miten sievää!

Olispas meilläkin tällaista kotona Jyväskylässä. No melkein onkin.

Tästä vuosikokousviikonlopusta ja Saksan ulkosuomalaistyöstä ajattelin kertoa myöhemmissä postauksissa vähän lisää, kun ensin saan kattavamman kuvan, että mihin ihmeeseen olen oikeastaan eksynyt elämään. Yliopistohan alkaa vasta huhtikuussa, ja siitä en tiedä yhtään mitään. Mulla on sellainen kutina, että kurssit voi olla mitä vaan. Tuskinpa valkkaan mitään ihan peruskursseja, kun kerran lyötiin mahdollisuus ottaa "mitä vain". Katsotaan, sanoi putkinen. Nyt nautin näistä hetkistä, kun puolentoista kuukauden elon ja alkushokin jälkeen on tottunut jo yllättävän hyvin, eikä ole ollenkaan koti-ikävä, heh, koska olen sen verran paljon tekemisissä työni puolesta suomiyhteisön kanssa. Mua ei kuitenkaan yhtään haittaa! Ulkosuomalaisuus on mielenkiintoinen juttu, enkä lähtenytkään vaihtoon karkuun suomalaisuuttani tai kokemaan mitään elämää suurempia matkustuskokemuksia ja irtiottoja, kuten moni, vaan nappasin kiinni mahdollisuudesta tuntemattomaan elämään, joka näyttäytyykin päivä päivältä enemmän minulta. Ihmettelen vain. Iloitsen!

Viime sunnuntaina oli jumalanpalvelus, jossa mun Kölnin kuoro esiintyi ensimmäisen kerran! Kirkkokahveilla tuli kiitosta, ja senkin puolesta tuli sellainen olo, että on ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Messu oli Berriksen vieressä evankelisessa kirkossa, joka on suomi-seurakunnan yhteistyöseurakunta. Salissa oli aivan mieletön akustiikka, ja se innosti laulamaan! Harvinaista, että pystyy laulamaan ilman mikkiä yhtään puskematta, ja kuulemma kuului hyvin salin toiseen päähän. Yksi jännittävä ykstyiskohta tässä kirkossa, ja kuulemma monessa muussakin evankelisessa kirkossa on salin asettelu: penkit ovat ympyrässä ja alttari on keskellä. Ehtoollisen aikana kirkkoväki kerääntyi yhteiseen rinkiin, ja pappi jakoi ehtoollisen keskeltä jokaiselle. Suomi-seurakunta käyttää täällä tätä samaa tapaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sellainen olo, että tässä on nyt joku suurempi yhteys, kun oltiin oikeasti yhdessä siinä, eikä papin ja ihmisen välissä ole koroketta tai alttarikaidetta. Kaikki ovat samaa ateriaa viettämässä. Hieno kulttuurinen vivahde-ero, hieno tapa. Töitten jälkeen päästiin Anna-Maarin kanssa vielä saunaan, teki hyvää.

Maanantaina kävin taas Düsseldorfissa harjoituttamassa toista kuoroani. Tässä onkin tällainen työsuma tämän viikon aikana, mutta koska työ on kivaa, se ei haittaa yhtään! Junassa on kiva kuunnella jotain suomimusaa Spotifysta ja fiilistellä viliseviä maisemia. Saksan maisema on niin mielenkiintoista, koska täällä on ensinnäkin paljon tiheämmin asuttua kuin Suomessa, joten rakennuksia ja kaupunkikeskittymiä on paljon. Ei ole pelkkää metsää. Toisaalta on myös metsää, peltoja, niittyjä ja parasta ovat lehtipuumetsät! Eipä näy mäntyjä ja kuusia, vaan joka puolella on lehtimetsää. Olen myös oppinut hienon ajatuksen: nauti myös matkasta, älä vain perillepääsystä. Tätä olen soveltanut istuessani ratikoissa, kävellessäni paikasta toiseen, istuessani junassa. Elämä on aika lailla matkustamista ja odottamista, ja jotain jää elämättä, jos elää vain kohteissa A ja B, mutta ei niiden välillä matkalla. Junamaisemat antavat monesti suuremman elämyksen kuin Facebookin ruutu. Ja tämä sama sovellus pätee kaikkeen: älä elä vain suurempia juhlia tai viikonloppua varten. Mikset eläisi jokaista hetkeä?

Teksti hautakivessä: "Auf Wiedersehen!" eli näkemiin.

Täällä on niin ihana sää, että olen ottanut paljon kuvia näistä ihmeellisistä kukkivista puista, joita täällä on paljon. Ja narsisseja on joka puolella, jopa isojen teiden välissä. Tuoksua ei voi välittää täällä! Ja koska on ollut hyvä sää, olen paljon vain köpötellyt ulkosalla ja fiilistellyt aurinkoa. Olen myös tehnyt paljon biisejä ja nauttinut luovuudesta. Iloitsen paljon siitä, että tuoreet vihannekset täällä ovat niin edullisia, että olen vahingossa syönyt paljon kasvisruokaa. Saksassa ei ole juurikaan valmis- tai mikroruokia, joten on pakko kokata itse. Eikä  mulla sitäpaitsi ole edes mikroa, mikä on yksi parhaista jutuista pitkään aikaan!!! :D

Ihania kukkivia puita!!!

Vaaleanpunaista näkyy monissa paikoin.

Valkoinen puu! Oliskohan tää mantelipuu?

Katukuvaa Junkersdorfista. Kauempana näkyy katolisen kirkon torni.

Aamusumua ja narsisseja ratikkapysäkiltä.

Tiistai ja keskiviikko menivät kaupungilla pyöriessä ja jotain asioita hoitaessa. Täällä tuli niin yllättävä kesä, että oli pakko ostaa muutamat kesäkengät ja sitten löysin ihanasta vintageliikkeestä pari mekkoa. Ajattelin, että saan sitten suomesta kesävaatteitani tuliaisina siskon mukana viikon päästä, mutta kesä yllätti maaliskuun puolivälissä! Sain vähän paremman omantunnon ostaessani second handia, ja laadukkaasta uniikista mekosta voi maksaa vähän enemmän, kuin teinivaateliikkeiden lumpuista. Ja lämpö, se saa ihmiset hymyilemään. Kaikki vaan chillailee jossain puistossa, hengailee, lapset syöttää jotain sorsia ja burberry-mummot lenkkeilyttää niiden pörröisiä pieniä koiria.

Second Hand ja vintageliikkeitä Kölnissä on joka lähtöön.

Puistoviheriökuva.

Polttaa kesäkatu kuuma...

Keskiviikkoillalla menin kuuntelemaan Martin & Neea -nimistä suomalaista folkkiduoa evankeliselle kirkolle Berriksen viereen, ja yllätyksekseni Neea olikin yhteisen tutun kautta tuttu folkkimuusikko Suomesta! Että Jennille vaan terkkuja, muisteltiin viime kesän ihania häitä! <3 Musa oli siis mainiota harmooni + kitara -kansanmusaa. Molemmat opiskelee Sibelius-akatemiassa kansanmusiikkia ja olivat hakeneet Suomi-seuran järjestämälle konserttikiertueelle, jossa he kiertävät eri kaupungeissa keikoilla. Keikan jälkeen meikä ja Anna-Maari päästiin Nean ja Martinin kanssa illalliselle kivaan autenttiseen saksalaisravintolaan, jossa sitten tutustuttiin paremmin ja sovittiin, että torstaina meen muusikkovieraille Dom-oppaaksi.

To-aamulla sitten vihdoin kävin ilmoittautumassa jossain Bürossa Kölnin kaupungin asukkaaksi ja hoidin asiani sujuvalla saksalla! Se on yhtäkkiä alkanut sujua jo ihan mukavasti, vaikka en ole hirveästi ajatellut asiaa. Niin sitä vain tottuu kieleen. Jee! Ja iltapäivällä kiivettiin Neean ja Martinin kanssa tuomikirkon torniin, sieltä muutama kuva. Tuli ihan hullun kipeeksi pohkeet!!! Rappusia on ihan liikaa... Mutta maisemat oli sen arvoiset ja pääsylippu makosi 1,5 euroa. Ei paha. Syötiin jätskiä Reinin rannalla ja käveltiin kuuluisalla riippulukkosillalla. Tarinan mukaan riippulukkoja joudutaan aika ajoin ottamaan pois koska ne kuormittavat siltaa, kun niitä on niin valtavasti. Siltakuvat ja yksi yhteiskuva Neean kamerasta, julkaistu kuvaajan luvalla. Kiitos Neea ja Martin kivasta konsertista, hengailupäivästä ja kuvista! Nähdään! :)

Tuomiokirkon pikkutorni vasemmalla, 70-luvun uutta rakennustyyliä. Alla museoita ja Reinin ylittävä Bahn-silta, riippulukkosilta. Joen toisella puolella Deutz eli toispuol jokke. Katselusuunta itä.

Alla vanhaa kaupunkia, äsköisestä kuvasta hiukan oikealle. Katselusuunta on kaakko. 

Domilta etelän suuntaan kaupunkia. Ollaan niin korkealla, että pilvet vaan pyörii! 

Lounaaseen näkymä. Oli tosi kirkas päivä, aurinko vaan välittyy pilvien takaa. Huomaa: isokin kirkko näyttää tosi pieneltä täältä ylhäältä.

Tää on jotain lännen puolelta. 

Tässä näkyy hyvin niitä Domin korjaustelineitä, joita on joka puolella kirkkoa. Ja myös se, miten koristeellista koko kirkon julkisivu on.

Me huipulla -selfie ja hämmentävä valotus-varjotus.

Rakkauslukkoja, ja näitä on monta kymmentä (sataa?) metriä. Nähtiin myös rälläkkä, joka oli lukittu kiinni.

Loppuun video: Hyvällä ystävälläni Lauralla oli torstaina synttärit. Laura on ollut iso apu, kun välillä olen hajoillut täällä milloin mihinkin. Niinpä tein Lauralle synttärivideon, jonka haluan jakaa kaikille, sori Laura. :D Tätä mää teen yleensä vapaa-ajallani ja riemuitsen siitä kovasti: nyhdän tyhjästä jotain iloistuttavaa, rohkaisevaa, valoisaa, hupsua! Kun ei ole ukulelea, eikä mandoliinia, ja kitara on so-last-season, niin tehdään sitten alttoviulusta säestin. https://www.youtube.com/watch?v=YzjF3AbYbo0

Ensi kertaan!

Yksinäinen penkki sai kaverin. Minä ja penkki: meillä on kesä. Kuvassa uusi kiva vintagemekko!