Elämä ei ole sitten kun, se on nyt ja tässä

Vapun jälkeisenä lauantaina käytiin viettämässä Tuulian poikaystävän synttäri-iltaa ja grillattiin Aachener Weiherilla, siinä puistossa, jossa on ankkalampi. Oli pitkästä aikaa todella KYLMÄ ilta, ja apparently vilustutin itseni siinä kitaraa soittelemalla. Yritettiin Tuulian kanssa keksiä suomalaisia iloisia lallattelubiisejä, mutta ei keksitty. "Finnish songs are actually quite depressive. Sorry." :D Täällä on usein ihmisjoukkoja chillailemassa puistossa ja monella on grillit mukana. Näppärä tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Taking that back to Finland! Myöhemmäksi illaksi siirryttiin katon alle ja tsekkailtiin musiikkivideo-mashuppeja saksalaiselta musakanavalta. Oli oikeastikin hyviä! Jollain ihmisillä on liikaa aikaa ja sopivasti luovuutta… ;)

Sunnuntaina meillä oli tyttöjen saunavuoro Berriksellä. Saunakulttuurista pitää kertoa, että saksassa lähes kaikki julkiset saunat ovat sekasaunoja ja todella harvoin on erikseen naisten ja miesten saunaa. Kylpylöissä pariskunnat pääsevät istumaan samaan saunaan - muiden pariskuntien kanssa. Keskusteltuani saksan-suomalaisten kanssa tulimme tulokseen: me suomalaiset olemme oikeasti häveliäämpiä kuin saksalaiset, ja saksalaiset luulevat, että suomessa nakuilu on kaikin tavoin ihan normaalia. :'D

Näin monikulttuurisuuden ympäröimänä kaupunkina Köln antaa kaikenlaisien kukkien kukkia. Täällä on monia eri uskontoja, on monia kansalaisuuksia, on erilaisia pukeutumistyylejä, eri näköisiä ja kokoisia, ja eri tavoin asioita ajattelevia. On taiteilijoita, on bisnesmiehiä, -- ja näin on varmasti kaikkialla muuallakin. Köln on siitä vain erityinen paikka, että erilaisuus ei ole silmiin pistävää, koska kaikki on sulatettu yhteen uuniin ja kaikille on tilaa olla sellainen kuin on. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun olet "erilainen". Tässä herää kysymys: mikä on erilaisuutta? Onko se kulttuurinen ilmiö? Onko niin, että yhteisö on valinnut jonkin asian normiksi ja standardiksi, ja siitä poikkeavuus on erilaisuutta? Kuka on määritellyt erilaisuuden ja erottelevuuden?

Maanantaina sitten tulin oikeasti kipeeksi. Kansanmusakurssilla laulettiin Juokse sinä humma, niinkuin ounastelin, ja se oli ihan sairaan hauskaa! Kovasti menin vielä tiistaina jazzbändin tunnille ja improkurssille, jossa tällä kertaa oli soittimia mukana ja vedettiin kaiken maailman improvisaatio-orkestereita. Oli kazoota, kaikkia pieniä rytmisoittimia, mulla oli viulut, joista toista soitti mimmi, joka ei tiennyt viulunsoitosta mitään, ja kitaroita… Sitten vaan soitettiin niitä soittimia luovasti, niin, ettei tarvinnut edes tietää, miten siitä soittimesta kuuluu tulla ääni. !!!! Niin mun kurssi! Sai nakutella omaa viuluaan jousella ja kokeilla, että millasias ääniä tästä tulee kun soittelen tallan väärältä puolelta… Ja kitarasta löytyy muuten monia jännittäviä perkussiosoundeja. 

Jazz-kurssilla alttoviulun kanssa sekoilemassa.

Milla ja Ossi, ystäväpariskuntani Suomesta tuli käymään. Oltiin varattu Wallis Birdin (http://www.wallisbird.com/) keikalle liput ja sinne suunnattiin illaksi. Puolikuntoisena (olin kipeänä) ei ollut ehkä ihan hirveän hyvä idea, mutta Wallis osas rokata ja lämppäristä tuli mun yksi uusi lempparibändi! Keston Cobblers' Club (http://www.kestoncobblersclub.com/), sellasta hömppäfolkkia, jossa oli basson tilalla tuuba! Paras! Niillä oli ukulelee, banjoo, mandoliinia, torvia ja kunnon stemmalaulua, oli jotain orff-soittimiakin yhellä mimmillä. Tyypit osas kukin soittaa useampaa soitinta. Sanoin Millalle, että "mää haluan kanssa tällasen bändin!!!" Että terkkuja Jyväskylään, kaikki folkkihenkiset multitalentit, varautukaa!!

Siel se Wallis pyörii yleisössä.

Iik! Se tulee kohti!

Lauantaina olin vieläkin väsynyt ja lähetin pariskunnan keskenään kaupungille ja koomasin kotona. Illalla katsottiin Euroviisuja ja kuvissa meidän kisakatsomosta mun tunnelmia ja lauantaiaamun kitaraballadeja a'la Ossi. Sunnuntaina käytiin syömässä Klettenbergissä Petite France ravintolassa, tyypit söi jotain parsasysteemiä ja mä vedin naudanlihasalaatin. Saattelin pariskunnan tramille ja kiittelin ihanasta viikonlopusta ja jälleennäkemisestä, vaikka olinkin kipeä, eikä se ollut tilattu ollenkaan tähän tilanteeseen. Opinpahan, että se on elämää. Tuuli kääntyy aina vähän mihin sattuu, ja vaikka miten jotain suunnittelee, niin joskus asiat menevät ihan toisella tavalla, kuin olit itse ajatellut. Monia asioita et voi valita. Ne, jotka voit, valitse sydämellä. Opettele myös sanomaan ei niille asioille, jotka eivät ole sinulle. Loput asiat, jotka tapahtuvat, ja joille et voi mitään, hyväksy ne ja elä siinä virrassa, joka sinun elettäväksesi on tullut. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse taistella koko ajan elämää vastaan.

Aamuballadi <3 

Euroviisujen kisakatsomo! Kotoisaa ja arkista. Kuvassa yks apina, Ossin polvet ja Millan sukka.

Onni on hyvä ystävä. <3

Äitienpäivän jumalanpalveluksen, eli Suomalaisen Kansanmusiikkimessun jälkeen jäin vielä skypettelemään Berrikselle äitin kanssa ja tuli kyllä aika iso itku ja ikävä! Soitin skypen välityksellä biisin, jonka tein viime synttärinä äitille lahjaksi, samaisen biisin vedin sunnuntaina saarnan yhteydessä jumalanpalveluksessa. Siellä se rakas äiti vaan oli ja kyynelehti mun kanssa. :D Kiitos äiti! Oot paras! <3

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on ihmeellinen. Sitä ei varmaan ymmärrä, ennen kun on saanut omia lapsia. Jos sellaisia siunaantuu joskus, haluan olla paras äiti. Tämänhetkisillä olotiloilla voisin todeta Chisun sanoin: "lapsia en vielä hanki, on hoitamatta vanhemmatkin" (Chisu - Vapaa ja yksin). Sitä kun on niin kesken itsensäkin kanssa, niin miten sitä voisi ottaa jostain toisesta ihmisolennosta vastuuta? Vuosi sitten tekemäni oma biisini "Elämä ei ole sitten kun" pääsi eilen narulle, tässä video: https://www.youtube.com/watch?v=OGFMOwOzUAQ "Vuoksi unelmien toteutumisen uhrasin paljon elämältä, helpolta pysyvältä. Otin kiinni unelmista ja päästin irti otteen turvallisesta ja tasaisesta." Heräsin todellisuuteen viikon sairastelun jälkeen. Tässä sitä eletään, omassa unelmassa. Nyt. Juuri nyt.

Lähde: http://www.chatswoodhomes.co.nz/files/archive-may-2013.html

Ja niistä lapsista, miehistä, talosta, bändeistä, työpaikan vaihdosta, matkustamisesta, unelmien toteuttamisesta... Onko sitä koskaan valmis? Luulen, että tässä elämässä ei tule koskaan valmiiksi. Pitää ottaa se irti, mikä tästä hetkestä on otettavissa. Ja elää nyt. Nautin siitä, että olen juuri minä, enkä kukaan muu, en missään muualla, enkä kenenkään muun kanssa. Nautin siitä, että olen tässä ja nyt. Tee sinäkin sama itsellesi.