Taidekevät & jousiammuntakisat hobittilandiassa

Tiistaiaamulla tajusin onnekseni viime hetkellä, että Filosofinen tiedekunta ja sen kaikki Erasmus-infopaketit ovat mun kannalta ihan turhia. Keskiviikkoaamulla siis klo 10 etsiydyin Humanistisen tiedekunnan Erasmus-infoon. Meitä vastassa olivat ihanat tiedekunnan edustajat Anna ja Lena, ja saimme karkkia, keksiä, limpparia, kahvia ja kattavan infopaketin siitä kaikesta, mitä tämän kevään aikana opintoihin kuuluu. Ainakin yks pakollinen monikulttuurisuus-vaihtarikurssi. Kaikki muu on optional. Pienten tutustumisleikkien lomassa kävi ilmi, että ryhmässämme on toinenkin suomalainen! Me Riinan kanssa symbioiduttiin heti, ja naureskelin perus klikkiytymiselle: samasta maasta tullet bongasivat nopeasti omanmaalaisen / lähikulttuurisen kaverin. Varmaan kolmasosa siitä about 20 hengen porukasta oli psykologian opiskelijoita, pääaineena suurimmalla osalla on kasvatustieteet, eli ollaan opettajaopiskelijoita. Muutama oli Luxemburgin yliopistosta, oli myös turkkilaisia, itävaltalaisia, espanjalaisia, joku oli kai myös kirgisiasta ja oli jotain muitakin… ja me hihi suomipallerot! Kierreltiin yliopiston alueella pienryhmissä tutustumisleikeissä ja käytiin läheisessä opiskelijaraflassa syömässä. Meidän ohjaaja (tai Erasmusohjelma?) tarjosi.

Tutustumiskiertelyä Humanistisen tiedekunnan Erasmus-porukalla. 

Miten niin kasvatustiede on naisvaltainen ala??

Ruuan jälkeen mentiin ilmottautumaan kursseille ja edelleen koko mun kurssihässäkkä on niin käsittämätöntä, että terve. Mää meen nyt sitten ilmeisesti ens viikolla vaan pölähtämään paikalle musiikinkurssien ekoille tunneille ja kysyn, että moro pääseekö mukaan. Meiän laitoksen päärakennuksen kolmannessa kerroksessa on treeniluokkia ja kaikki musaopetus. Jes, pieni laitos. Tykkään. Meen sitten kuikuilemaan, että millasia tyyppejä siellä pyörii… katotaan! Kansanmusabändin ilmoittautuminen oli sentään mennyt netissä perille! Jahuu! Et ainakin yks varma kurssi on. Paitsi että jos se on jotain ihan kuraa, niin sitten jätän sen pois. Riinan tutorin Tinan kanssa katottiin kurssivalintoja ja päätettiin molemmat valkata alustavasti kuviksen kursseja, jos kerran niitä saa ottaa. Taidekevät!!! <3 Impro-tanssi-musiikki-teatteri-mikälie-kurssille olin jollain varasijalla vissiin. 

Kaiken virallisen jälkeen hengailtiin puistossa.

Meillä on myös tosi hyvä yliopistoliikunta täällä tarjolla. Tsekkailtiin siitä esitteestä, että on jonglöörausta, kalliokiipeilyä, seinäkiipeilyä, parkouria (uudestaan!!), kaikennäköistä. Ja ilmatteeksi! Huisia! Mistäköhän mää löydän itteni… Iloitsen myös tosi tosi tosi kovasti siitä, että mun opiskelijakortilla koko Nordhein-Westfalenin alueella kaikilla liikennevälineillä (paitsi nopeilla ICE-junilla) kulkeminen on nyt ilmaista siihen asti kun häivyn täältä. Tosin maksoin lukukausimaksun eli reilut 200 euroa, eli ei se opiskelijakortti ilmainen ole. Nordhein-Westfalen on Saksan asukasluvultaan suurin ja pinta-alaltaan neljänneksi suurin osavaltio, jossa myös Köln sijaitsee. Alueen pääkaupunki on Düsseldorf, tossa naapurissa on myös Bonn. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, alue on Euroopan tiheimmin asuttua. Mutta alue on kuitenkin aika iso ja päivittäin tulee kuljettua ratikoilla, joten matkakortti on iso etu! (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nordrhein-Westfalen).

Torstaina pyörittiin Riinan kanssa kaupungilla, löysin Mensalta eli meidän yliopistoruokala-rakennuksesta mainion optikon ja vihdoin tilasin aurinkolasit vahvuuksilla. Löysin myös alennuksesta kivat juoksuhousut  ja juoksupaidan, ja lenkkeily kyllä on kutkutellu, mutta mulla on ollu vaan kylmälle / kevätsäälle sopivia vaatteita. Nyt tuntu niin kivalta vaan JUOSTA !!! Illalla oli kuorotreenit, ja vajaasta miehityksestä huolimatta oli taas niin rentouttavaa. Työ, jossa voi kokea vastavuoroista onnistumisen iloa, on palkitsevinta ylipäätään missään työssä. Riinan raahasin jo heti alkumetreillä tutustumaan Berrikseen ja meidän kuoroon, sillä täällä ollessa ainakin mulle on ollut niin iso ilo ja apu siitä yhteisöstä, että kiitos vaan SUOMI, kun voin täällä ihan pöllönä mennä ja pidät minusta huolen!

Perjantai-illalla meillä oli tervetulotoivotus uusille opiskelijoille Mensalla. Istuttiin siellä Riinan kanssa ja ihmeteltiin parisatapäistä vaihtarilaumaa. Tutustuttiin pariin hyvällä tavalla sekopäiseen tsekkimimmiin. Bongasin sellaisen kitaristijampan, joka soitteli siellä ja pisti oikein erityisesti korvaan, ku oon pitkään jo haaveillu edelleen kitara + viulu/altto -kombosta. Aattelin että vitsi ku pääsis jamittelemaan folkkia. No, sitte vaan päätin että meenpäs jauhamaan jotain musiikkijuttuja ja kappas, se olikin just ettiny viulistia, jonka kanssa soitella jotain. Hahahah. Mainostin sille Town of Saintsia, joka kiertää nyt paljon Hollannissa ja vähän ympärilläkin. http://townofsaints.bandcamp.com/ (Hyvä Heta!) Höpöteltiin vähän lisää, vaihettiin yhteystiedot ja sovittiin että mennään jammailemaan joku päivä. Maukas! Lupas ottaa jonkun perkussiotyypin mukaan. Voi olla, että homma on ihan fiasko, mutta annetaan tälle mahdollisuus.

Suomivaihtarit tervetuloillassa.

Lauantaina aamulla hypättiin Riinan kanssa Dasselstraße/Süd Bahnhofilta junaan kohti etelää ja Euskircheniä, jossa Tina-tutor oli meitä vastassa. Käytiin kääntymässä Tinan kämpällä ja suunnistettin autolla pikkuiseen vuoristohobittikaupunkiin Bad Münstereifeliin ja mentiin seuraamaan Tinan jousiammuntakisoja. Kaupunki on historiallinen kylpyläkaupunki, jossa on n. 19 000 asukasta. Tina harrastaa ihan oikeaa jousiammuntaa, ja me siellä kisapaikalla ihmeteltiin niitä setiä ja muutamaa mimmiä, jotka ammuskeli. Sovittiin, että mennään joku kerta kokeilemaan, kun ei oo kisoja.

Jousiammuntakisat.

"Täällä ammutaan!" 

"Pyhän Sebastianin ammuntaveljesyhteisö" ja tuulipukuapina :D 

Mäys mäys. Retkimeiningillä.

Tonne mentiin.

Kipiteltiin siellä maisemassa alas kaupunkiin ja palloiltiin siellä Riinan kanssa suomituristeina lenkkipuvuissa ja ihmeteltiin sitä, että miten joku raatihuone on voitu rakentaa vuonna 1441 ja miten jossain Suomessa on kirmannut yks aropupu keskellä aarnimetsää samaan aikaan, kun tuolla on ollut jo ihan sivistynyttä kaupunkielämää. Kaupunkihistoria on niin mielenkiintoista!!! http://www.bad-muenstereifel.de/seiten/index.php Syötiin turistiannokset ylhäällä kaupungin linnassa ja Riina pääsi kokeilemaan saksalaista perinneherkkua Apfelstruudelia kermavaahdolla. Kylmänkostean "vuoristo" sään vuoksi paleltumisen estämiseksi tilattu Kakao mit Rum oli ehkä pikkusen tiukkaa, huh, mutta se Riinan struudeli tais olla tiukempaa settiä. :D Oli oikeasti aika viileä siellä, koska meillä molemmilla oli hanskat ja tuulipuvut, ja kun tultiin junalla takaisin Kölnin keskustaan, oli ihan hullun kuuma, helteinen sää. Mutta olipa kiva olla taas turistiurpo. Tässä kunnon kuvasatsi turistisettiä.

Bad Münstereifel eli hobittilandia.

Katolisen kirkon laulukirjasta napattu kuva, jotta voin tutustua niitten musaan. :D

Kirjakaupan oven päällä varoitusteksti: "Max. läpikulkukorkeus: hobitti." 

No hobittilandia! Tai joku captain hook! 

Riina ihmettelee, kun se on rakennettu 1446.

Annika hobittilandiassa part 1.

Annika hobittilandiassa part 2.

Struudelipuudelipaikka.

Tänään piipahdin Vapaaseurakunnalla, eli Freie Evangelische Gemeindessa, melko lähellä mun kämppää. Se oli ihan nappi juttu! Perus ylistysbändi, erittäin hyvä puhuja ja puhe ja hirveän miellyttävä vastaanotto. Kuulemma siellä on opiskelijatoimintaa ja mikä oli parasta, niin mun saksan puhuminen on yhtäkkiä harpannut niin paljon eteenpäin, että keskustelinkin siellä ihan isoista asioista mm. pastorin vaimon kanssa saksaksi ilman suurempia ongelmia. Taidanpa jättää saksan kielikurssit käymättä, kun en mä niitä kielioppeja mihinkään tarvi. Päivän parhaita hetkiä: opetin pienelle saksalaistytölle pianonsoittoa ja löysimme yhteisen sävelen. Tallensin sen hetken muistoksi videolle, mutta sitä en viitsi julkaista. Taidanpa piipahtaa kyseisessä paikassa toistekin, oli sen verran miellyttävä tuttavuus. :) 

Gott nahe zu sein ist mein Glück.