Halleluja!

Ensimmäinen yliopistoviikko takana, ja oli muuten aika paljon kaikkea maan ja taivaan välitä ihan kirjaimellisesti!!

Ei ihme, että aluksi näytti siltä, etten saa musiikin kursseja. Tänne vaihtoon aikoville tiedoksi, että musiikkikasvatukselle ei ole pääainetta, se laitos on pieni opettajakorkeakoulun sivutoimipiste, mutta sen taso vastaa sellaista konsa/muka-akselia Jyväskylässä. Hochschule für Musik und Tantze on erikseen täällä oleva musiikkikorkeakoulu, joka on kuulemma yksi vaikeimmista päästä sisään koko Saksassa.  Siksi olinkin iloinen, että Uni Kölnissä suurin osa opiskelee musiikkia sivutoimisesti, monella on luokanopettajan tai erityisopettajan tutkinto, ja he lukevat pääaineena saksaa ja matematiikkaa sekä valitsevat kolmannen opetettavan aineen. Taiteita täällä on tarjolla kiitettävästi. Luokanopeille suosittelen erityisesti tätä!

Maanantaina löysin itseni Folk-ensemblestä (2 cp), eli kansanmusiikkikurssilta, jossa oli sellainen vanha kontrabassomies opettajana. Soitettiin perinnemusaa romaniasta, bulgariasta, italiasta… Ja "Sinä olet Suomesta, tunnetko Jukka Kuoppamäen? Hän asuu Kölnissä. Minä olen soitellut hänen kanssaan paljon!" Haha. No, se opettaja rohkaisi mua tuomaan tunnille jotain suomalaista kansanmusaa. Mähän sitten vien. Ja hassua, kun sillä oli Simojoki/Kaskinen Hiljaisen messun Alkulaulu (Kanssasi siskoni, laulaen matkaa teen…) siinä kansanmusasovitettuna niin se kysyi, että osaatkos tämän sanat. No toki. Ja sitten mää lauloin sen, ku muut soitti. Ja käänsin sitten about, mitä se biisi tarkoittaa. Olipas hassua. Tällä kurssilla soitan siis viulua ja alttoviulua, ja ilmeisesti laulan. Muita kurssilla olevia soittimia (=soittajia) oli mun lisäksi 3 viulua, 3 klarinettia, huilu, haitari, kontrabasso, piano, pari kitaraa, cajon ja joku kehärumpu. Kiva kokoonpano, ja kivaa porukkaa.

Kamu-kurssilla kuulin, että muista musiikinkursseista kannattaa kysyä kansliassa, joten astelin sinne. Kansliassa pari graduaan kirjoittavaa tyyppiä neuvoi, että tiistaiaamulla oleva Jazz-ensemble (2 cp) on sen tasoinen, että sinne voi ihan hyvin mennä, vaikka ei olisikaan mikään jatsari. Mutta perusteet pitää olla hallussa, siis teoreettisesti. Ja kursseille siis ilmoittaudutaan käytännössä niin, että tyypit vaan menee kattomaan ekalle tunnille, että oliskohan tää kiva kurssi ja sitten valkkaa sen perusteella, ottaako ne kurssin vai ei… Just! "Ei ihmekkään, että sun ilmoittautuminen ei netissä onnistunut, kun ei se onnistu meiltä viidennenkään vuoden opiskelijoilta…"

Enköhän mää sitten löytänyt tiistaiaamulla klo 10 itseni Jazz-workshopista. Meitä oli neljä laulajaa, oli mulla myös alttoviulu mukana. Siellä oli pari pianistia (luokassa on 2 flyygeliä), kontrabasisti, joku soitteli kellopelejä, pari kitaristia, rumpali ja pari saksofonia. Reenattiin ekalla tunnilla The Old Country by Curtis Lewis. Muut laulajatytsyt oli pääaineisia luokanopeopiskelijoita, mutta kaikki osas kyllä laulaa aika maukkasti.

Jazz-ensemblen tunnilta.

Sen jälkeen eksyin kurssille Improvisation zwischen Bewegung und Klang (2-3 cp) eli vapaasti suomennettuna improvisaatiota liittyen keholla ja äänillä työskentelyyn. Tästä kurssista olen eniten innoissani, tää on todellakin eniten mun juttu näistä!!!! Siellä oli opettajina kaks tyyppiä, joista toinen oli musiikin ja toinen tanssin ammattilainen. Kurssilla oli about 20 mimmiä, ja ekalla tunnilla mentiin perus tutustumisleikkejä ja lämppää, ja oli muuten aika mielenkiintoista vetää niitä vieraalla kielellä. Käytiin läpi improvisaation perusteita musikaalis-esteettisen kasvatuksen kannalta ja tehtiin erilaisia harjoituksia.

Kurssi kuuluu esteettisen taidekasvatuksen moduuliin, ja muut kurssilaiset oli pääasiassa erityispedagogiikan/kuviksen opeopiskelijoita. Kolmen tunnin sessari oli ekalla kerralla mun aivoille aika uuvuttava, koska vieras kieli ja piti keskittyä koko ajan johonkin. Lopuksi meidät jaettiin ryhmiin ja annettiin tyhjä A4 ja kolme sokeripalaa ja sanottiin että asetelkaa nämä sokeripalat teidän mielestänne parhaiten esteettisesti. :DDD Meidän ryhmä keksi heittää noppaa näillä paloilla ja katsoa, että mihin kohtaan paperia ne putoavat randomisti. Ohjaaja oli ihan kickseissä. Hahahah. Oli pakko ottaa kuva, että tämmösestä mää saan opintopisteitä. Rakkautta!!! <3

Meidän hieno ja esteettinen asetelma.

Keskiviikkona meillä oli Erasmus-kurssi, joka on pakollinen 6 opintopisteen kurssi kaikille Humanistisen tiedekunnan Erasmus-opiskelijoille. Käydään siellä läpi kasvatustieteiden näkökulmasta maahanmuuttoa ja interkulturelleja asioita. Lopuksi kirjotetaan joku 15 sivun raportti. On kyllä joka maan kolkasta tyyppejä, ja kivoja mimmejä. Ihanaa kun voi oppia niin paljon itsestään ja muista olemalla erilaisten ihmisten ja erilaisten kulttuurien keskellä. Jokainen suomalainen pitäisi tunkea hetkeksi johonkin, missä ei ole yhtään suomalaista. Tää on mun mielipide. Keskiviikkoillalla lenkillä vielä päästelin vaan höyryjä ja kirmasin jossain puistossa ihan jotain omia tanssejani. Sain vähän oudoksuvia katseita, mutta IHAN SAMA! YOLO. Täällä on niin kesäistä, että naurattaa. Tossa pari kuvaa Hum. kampuksen huudeilta, josta kuljen ohi, jos tulen kotoa yliopistolle.

Tämmönen joku kanaali siinä kulkee.

Kuulin, että torstaina on sellainen perkussiokurssi (1-2 cp), ja menin sitten sinne. Ihan mieletön pedagogi siellä oli! Harjoiteltiin aika isoissa ryhmissä cajonilla soittamisen perusteita ja oon niin iloinen, että sain ton kurssin, koska rytmiikka on ollut aina mun heikoin lenkki musiikissa. Nyt saan ihan rauhassa olla pihalla, tehdä virheitä ja oppia. Meni hiukan lisäenergiaa keskittymiseen, kun se tyyppi huuteli tahtia, 16-osia saksaksi ja sitten piti eriyttää kädet ja mitä kaikkea… Mutta ens kerralla osaan varmasti jo kaiken olennaisen saksaksi, niin voin keskittyä sitten siihen rytmiikkaan ;) 

Muutamassa päivässä saksan kieli vaan puhkes kukkaan! Hoitelen kaikennäköisiä asioita ja juttelen suhteellisen suvereenisti ihmisten kanssa. Se on jännää, kun ylittää tietyn kynnyksen siinä "mokaamisen pelossa", niin kummasti sitä vaan alkaa tulla tekstiä. Ja kaikki on kommentoinut, että "Du sprichst ja gut Deutsch" eli puhut hyvää saksaa. Äiti sanoi Skypessä, että törötän huuliani puhuessani saksaa ihan samalla tavalla kun kaikki saksalaiset. "Ja. Genau." :D Sieltä se oikea ääntämys tulee! Ihana oppia kieltä kuin lapsi: matkimalla. Mä en edes tiedä, mitä kaikki sanonnat, mitä jossain kohtaa on tapana sanoa, suomennetaan, mutta tiedän, että mitä pitää sanoa milloinkin. Hirveän mielenkiintoista!!

Torstaina hengailin hetken kampuksen nurtsilla.

Hevoskastanja kukkii!

Torstaina meidän kuoroon tuli kaksi uutta mimmiä. Reenattiin mun sovitusta suvivirrestä korvakuulolta, ja siitä tuli aika hauska! Se on sellainen kolmiääninen svengaava ja tosi helppo sovitus, lauleskelin sen koneelle kun innostuin Facebookissa olevasta suvivirsikampanjasta. Meillä on kesäkuussa Berriksellä Suvi-iltamat, jossa kuoro esiintyy, ja mun mielestä suvivirsi sopii sinne hyvin! Ehkä innostun postaamaan kampanjaan videon tästä…

Kuoron jälkeen kiiruhdin vielä Freie evangelische Gemeinden opiskelijoille tarkoitettuun tutustumisiltaan ja toivoin, että siellä olisi vielä joku tyyppi paikalla! No olihan siellä jengiä! Olin niin innoissani nuorista aikuisista, joitten kanssa pääsin ylistämään: kipitin heti flyygelin taakse ja joku mimmi löi mulle saksankielisen veisukirjan naaman eteen ja siitä sitte vaan biisit käyntiin ja menoks. Oli ihan sairaan parasta, tyypit veteli jotain 8-äänisesti stemmoissa ja kaikki laulo! Jopa jätkät! Haha! Cool! Oli ihan älyttömän lämmin tunnelma ja olin vaan tosi iloinen. Se Erasmus-illassa mun bongaama kitaratyyppi oli siellä myös! Sovittiin jamisessiot lauantaille Berrikselle.

Perjantaille en ottanut mitään kursseja, koska mulla on myös Suomen päässä tulossa opintopisteitä ja ajattelin, että kiva pitää perjantai tyhjänä: ehtii tehdä kaikkea, mitä nyt elämässä voi tehdä. Esim. vaan olla.

Lauantaina käytiin syömässä Idan ja Ullan kanssa. Jälkkäriksi otettu vanilija-chai-latte lähikiskalta oli ihan liikaa, mutta kookos-curry-kana Thai-raflassa oli tosi maukasta. Taas ihmeteltiin tippauskulttuuria, jota en vieläkään oikein tajua. 5-10 prosenttia laskun loppusummasta tipataan, jos palvelu on hyvää. Jos palvelua ei ole tai se on erityisen huonoa, ei tarvitse. Osa opiskelijoista ei tippaa ollenkaan. No, mä tungin 8,80 maksavasta annoksesta euron, ja tais olla vähän liian iso tippi mutta kun en jaksa ajatella. Matikkapää ei koskaan toimi, kun lasku tulee. Saapahan tarjoilija sitten vaikka paremman mielen!

Mutta olipas kivoja uusia tuttavuuksia, tuli naurettua ja ihmeteltyä elämää. Täällä kyllä on tullut koko ajan mielenkiintoisempia tuttavuuksia vastaan. Otan ilolla hetket, joissa voin jakaa jonkun kanssa vähän elämää. Sitten tiet saattavat erota, mutta kohtaamisesta voi jäädä juuri oikeanlainen, hyvä olo sydämeen! Se ilahduttaa minua. (Huom. tämä viimeinen lause tuli ensin saksaksi ja sitten suomeksi ja sitten tajusin, että kukaan suomessa ei sano noin…:D) Ihanaa puhua saksaa, englantia ja suomea sekaisin! Se on sellaista kunnon aivojumppaa. Sama aivojumppailu jatkui lauantai-iltapäivällä, kun soiteltiin sen Rubenin kanssa Berriksellä, ja jotenkin muutaman viulu-kitara-jamibiisin jälkeen päädyttiinkin pariksi tunniksi englannin-, saksan- ja suomenkielisten ylistysbiisien piano + kitara + laulu sessareihin. Olipas myös kovin hupsua! En edes muistanut, millaista on vetää hyvällä kombolla ylkkää! :)

Sunnuntaina aamulla piipahdin FeG:n opiskelijajumalanpalveluksessa ja sieltä suunnistin Düsseldorfiin, ja ennen työvuoroa Sampon ja Empun luo lounas-brunssille! Voi mitä ihania herkkuja nämä olivat loihtineet! Perunasalaattia, siis sellaista ihan oikeeta, ja kaiken maailman juustoja ja juttuja ja mun ihan favorite oli Empun itse tekemä gluteeniton mysli ja mascarponevaahto!!! Olin niin ONNELLINEN!!! Erityisesti mascarponevaahdosta. :D Kiitos Sampo ja Emppu! Tyypit saattoivat mut työpaikalle, eli Kreuzkirchelle, jossa oli Düsseldorfin suomi-seurakunnan palmusunnuntain jumalanpalvelus. Anna-Maari oli hankkinut jostain sellasia palmunlehviä, joita kirkkokansa sai heilutella saarnan keskellä Tiellä ken vaeltaa -virren aikana. Ihanaa interaktiivisuutta. Kirkkokahveilla sain taas paljon kiitosta kanttoriudestani ja olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ulkosuomalais-kanttorin työ on erittäin mun näköistä työtä. Että en voi kuin kiittää siitä, että tänne eksyin.

Sampon ja Empun kotona herkuttelemassa!