Aika aikaansa kutakin

Se on loppu ny.

Puoli vuotta takanapäin. Mahtuu paljon kaikennäköistä kokemusta ja tekemistä. Nyt istun lomamaisemissa Suomessa ja nautin elämästä, kesästä ja siitä, että puoli vuotta ulkomailla avaa silmät näkemään niin hyvin sen, mikä kotona on rakasta, ja kun on monesta asiasta, paikasta ja ihmisestä erossa pitkään, oppii, mitkä asiat ovat oikeasti itselle tärkeitä ja oppii antamaan aikaa ja tilaa itselleen tärkeille asioille.

Tässä pari vikaa Saksan-kuvaa. Majoituin vikat viikot Leverkusenissa, joka on pienempi paikkakunta Kölnin ja Düsseldorfin välissä. Reinin rannalla köpötellessäni heittelin leipiä kuin Amelié konsanaan ja istahdin vain huomatakseni, että joku on pudottanut 20 centtisen kivien joukkoon. Hetken istuessani paikallani huomasin puolen metrin päässä toisenkin kolikon. Kun pysähtyy hetkiin, voi löytää aarteen kivimerestäkin.

Aarteita saviastioissa, aarteita kivimeressä.

Hitdorfin joku kirkko.

Aina on aikaa heitellä leipiä.

Joutsenia Reinin rannalla.

Kävin vielä viime viikolla Katrinin kanssa Kölnissä treffeillä, ylitettiin synttärilahjaksi saamillamme jätskirahoilla Reinin yli kulkeva köysirata ja syötiin Altstadissa hyvät jätskit ja pidettiin ukkossadetta sillan alla. Lämpö oli varjossa 36, joten auringossa lähemmäs 50. Ei ihme, että oli vähän painostava ilma. Kiitos Katrin. Danke <3

Jätskielämää.

Kölnin keskustaa köysiratasillalta. Takana siintää Dom.

Proomu on niin perus näkymä Reinillä.

"Hei hei Rein. Heippa Köln."

Kirjoitin alkuviikosta Jyväskylän yliopiston Erasmus-ohjelmaan liittyvän pakollisen vaihtoraportin ja siinä kirjoittaessani, että olen kyllä tehnyt ihan hullun määrän kaikkea tässä ajassa. Että miten, kysyn vaan, miten, sitä ihminen pystyykään ja ehtiikään, ja jaksaa. No ei sitä aina jaksakkaan. Me emme ole koneita. Onneksi on myös loma. Josko asettuisi hiljalleen tännekin sydämeen, että vähemmän on enemmän.

Suunnittelin olevani vielä elokuussa Saksassa, mutta erinäisistä syistä tulin jo nyt Suomeen, ja se on oikein hyvä. Aika aikaansa kutakin. :)

Vaihtoon ja pieniin huomioihin näin puolen vuoden jälkeen liittyen muutama nootti:

1) Jos löydät kohtuullisen hintaiset Saksan Finnairin lennot, ja haluat kuljettaa soittimiasi koneessa, lennä Finnairilla ja maksa muutama kymppi enemmän lennostasi. Sain tuotua sekä kitaran että alttoviulun repun lisäksi matkustamossa. Tulolento oli joku halpalento, ja soittimien ottamisessa sai tapella. Lisäksi Finnairilla saa aina sämpylän, myös erikoisruokavaliot.

2) Ulkomailla asuessa kannattaa ottaa selvää paikallisesta Suomiyhteisöstä. Joskus vain on kätevintä, että saa oman maan kielellä hoidettua asioita, ja varsinkin, jos on maassa, jossa englannilla ei aina pärjää. Suosittelen!

3) Jos sinulla on erikoisruokavalioita tai allergioita, varaudu siihen, että asiat eivät toimi ulkomailla, edes hyvinvointivaltioissa, kuten Suomessa. Suomi on allergioiden ja erikoisruokavalioiden kehto, ja niihin liittyen erikoismerkinnöistä ravintoloissa, helposta mahdollisuudesta saada lääkettä ja toimivasta terveydenhuoltojärjestelmästä kannattaa olla kiitollinen. Se EI ole itsestäänselvyys.

4) Puhdas vesi on elinehto. Suomalainen, nauti vedestäsi. Se on hyvää, raikasta ja puhdasta.

5) Apua saa, kun sitä uskaltaa pyytää.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, joihin olen saanut tutustua tänä aikana! Aika kulkee ja ihmiset sen mukana. Joskus joku ihminen on elämässä vain yhden pienen hetken, joku jää kulkemaan pidemmän matkan rinnalla.

Kuulin myös hienon vertauksen mutkista matkassa. Elämässä tulee väkisinkin kaikennäköisiä mutkia ja kuoppia, kun tallustelee eteenpäin. Niistä mutkista ja kuopista tulee se eletty elämä. Mutta katse kannattaa kuitenkin pitää tiessä, ja jatkaa matkaa taas eteenpäin.

Niinpä.

Reissureima kiittää ja kuittaa!

Tähän loppuun ajattelin päivittää pari fiilistelykuvaa ja pieni esittely siitä, miten rakkain silmin näkee oman kotimaansa ja kotipaikkansa pitkän ajan jälkeen. Kuvat ovat Varsinais-Suomesta, pienen paikkakunnan Alastaro lähimaastosta, joka nykyisin kuitenkin kuuluu Loimaan Kaupungille. Täältä olen siis alun perin kotoisin. Juuret on juuret. Ja siitä olen iloinen, että on paljon, mihin palata. Tänne nyt ainakin aluksi.

Ja EI, Alastaro ei ole Pohjanmaalla, vaikka on sielläkin sen niminen jokin. ;)

Kotipaikkakunta Alastaro: http://www.alastaro.fi/

Erittäin suosittu moottorirata: http://www.alastarocircuit.fi

Suomen pisin ja nykyään jo aika suosittu Golfkenttä (6685 metriä): http://golfpiste.com/alastarogolf/

Harjureitti, aivan ihanat hiihto-, luontoilu- ja lenkkeilymaastot: http://www.harjureitti.fi/suomi/

Kiitos blogin lukijoille! Tämä tyttö jatkaa matkaansa, katsotaanko, kirjoitanko joskus taas jotain blogia ja mihin tie vie. Se jää nähtäväksi. Pusuja! :)