Viikko sitte tiistaina oli kansanmusakeikka, jossa vedettiin about sama setti ku siellä Steinerkoululla. Keskiviikkona oli vikat Düsseldorfin kuoron treenit. Syksyllä sitten tuun käväisemään vielä yhdeksi pidennetyksi viikonlopuksi Düsseldorfin suomiseurakunnan 40-vuotisjuhlassa, jos Luoja suo. Jee! Vaikka palailen tossa elokuun loppupuolen tuntumassa Suomeen, niin on heti mahdollista saksaikävää helpottamassa yks reissu takas. Jänskää!
Kuorotyö on ollut kyllä yksi kevään parhaista jutuista. On todellakin löytänyt oman paikkansa ja ihaninta palautetta on saanut ihmisiltä, jotka ei oo oikein ennen uskaltaneet laulaa, niin ovat löytäneet rohkeuden itsestään ja saaneet kannustusta. Samoja juttuja, minkä kanssa itse kamppailen esim. viulunsoitossa. Kun ihmiset vapautuu elämään pelkojensa keskeltä, on se yksi hienoimmista jutuista, mitä voi tapahtua. (Paitsi, jos on vaan eläny elämänsä ilman pelkoja, se on vielä hienompaa!)
 |
| Yks pelko voitettu: perkkakurssilla soittelin aivan aivokuolleena, mutta osasin silti! JEAH! |
Torstaina käytiin Minnan kanssa kiertelemässä "vihreällä vyöhykkeellä", alkaen Rheinenergie-Stadionin kohdalta ja suunnistaen kohti kaupungin jalkapallojoukkueen, FC Kölnin päämajaa. Vihreä vyöhyke on hurjan leveä ja pitkä puisto/mestäkaistale, joka kiertää Kölnin keskustan läntisellä puolella. Siinä on pari tekolampea/järveä, jotka nykyään näyttävät ihan kohtuu aidoilta. Istuttiin jossain joutsenlammen laiturilla ja lilluteltiin varpaita vedessä. Tuli ihan suomen kesäinen olo.
FC Kölnin noustessa Bundesliigaan oli joukkue korjausremontoinut päämajansa, ja on nykyään aika hieno pleissi. Me käytiin juomassa hintavat jätskikahvimme ja ihmeteltiin herraskaista väkeä, jotka saapuivat iltakuudeksi katsomaan seuraavaa Saksan peliä kisakatsomoon. Fudisjoukkueella on oma maskotti, vuohipukki, ja kuulemma nykyäänkin jokaisessa omassa pelissä ihan oikea vuohipukki köpöttelee siellä kentän laidoilla. Joku poika jostain maalaistalosta on lahjoittanut nykyisen vuohipukin, ja sillä verukkeella kyseinen poika on kunniavieras ja sillä on elinikäinen ilmainen pääsy kaikkiin FC Kölnin peleihin. Random!!
 |
| Decksteiner Weiher ja kesälaituri. |
 |
| FC Kölnin päämajassa kaffella. |
 |
| Ihmisiä kisakatsomossa. |
 |
| Vuohipukkipatsas :D |
 |
| Roomalaisaikaisia muureja tai jotain. Tähystäjä paikallaan, näkyiskö sotilaita? |
 |
| Joku random beach-volley-kahvila. |
 |
| LAMPAITA keskellä Kölniä. Kaupunki säästää ruohonleikkuussa, ihan totta, niin se hankki lampaita. |
 |
| Stadionin viereisen harkkakentän yllä oli mainio iltataivas mulle ja Minnalle. :) |
Tällä viikolla oli viimisiä jazz-tunteja ja siellä tosiaan soittelen johonki sooloon doorista asteikkoa ja joka kerta oon sillee et hevonen, ei, väärä sormi, väärä nuotti. Ei vaan oo aivoissa, ku on aina soittanu duuri/molli -tonaliteetillä viulu(i)lla. Reeniä, sano. Kyllä se joskus lihasmuistiin iskostuu. Kun on riittävän monta tuntia takana, alkaa vähän päästä jazzin maailmaan. Täytyy kyllä todeta, että se ei vaan oo mun juttu. Paitsi laulaminen, mutta ei sen soittaminen. : )) jätän sen niille, joilla riittää aikaa ja energiaa ottaa haltuun kaikki mystinen teoria, jota se suuri taiteenlaji pitää sisällään. --- tervemenoa mulle vaan ens vuonna sitte teoriatunneille leikkimään lisää tätä. Ehkä olen vastaanottavaisempi tämän kevään jälkeen.
Nyt hiippailen yliopistolla ja täyttelen erinäisiä papereita liittyen vaihtoon, alan miettiä, että mitäköhän vaihtoraporttiin kannattaa kirjoittaa ja kohta meen Berrikselle ihan vipposeen työvuoroon: kielikoulun kevätjuhla. Säestän lastenlauluja suomi-saksa-lapsille. Voi rakkaus. <3 Joo. Yks outo juttu on tapahtunut täällä. Nään joka puolella lapsia, vauvoja, äitejä, söpöjä lapsia, ja kaiken lisäksi lapset (taaperoikäiset) tulee aina ku istun jossain puistossa, mua kohti. Tähän pitää sanoa välikommentti, että jossain vaiheessa, tai itse asiassa aika pitkään, vierastin (köh, lievä ilmaisu) pieniä lapsia, kun semmoset oli niin vieras asia. Ehkä mulla nyt biologinen kello sanoo että halojata halloo. Tai ehkä semmoset alle kolmevuotiaat lapset on vaan niin täynnä sellasta… puhdasta vilpittömyyttä. Ja semmosen bongaaminen vaan saa väsyneellekin nassulle hymyn joka kerta. :)
"Jokainen hetki on oikea onnen etsimiseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti