Jännitysmomentteja

Viimeinen viikko on mennyt asunto-ilmoituksia selaillessa ja niihin vastaillessa. Kun uskalsin pyytää apua, yllättävän innokkaasti eri ihmiset tarjoavat apuaan, mistä olen erityisen kiitollinen! Ilman ystäväni vinkkiä Couch Surfingista en olisi ehkä löytänyt tätä _alustavaa_ asuinsijaa, mistä tänään sain jonkinlaiseksi mielen rauhoittamiseksi vihdoin varmistuksen. Voin siis roudata kentältä suht huoletta itseni viuluineni ja maksimissaan 23 kilon matkatavaroineni paikkaan,  joka on hetken päästä väliaikainen kotini. Täällä kotipuolessa on tullut pakkailtua ja siivoiltua vielä lisää, ensi viikonloppu on varattu ns. muutolle. Äiskä ja iskä ajelevat kyläilemään ja roudaavat samalla maalle autollisen "vakuutusarvokasta" tavaraa. Loput romut, elikkä suurin osa huonekaluista, jäävät tulevalle alivuokralaiselleni. Pakkaan siis elämäni matkalaukkuun ja sanon kohta tälle kodille hetkeksi heippa.

Jännittävää, miten paikkoihinkin voi kiintyä. Koti, johon liittyy hurjan paljon hyviä muistoja. On myös vähän huonompiakin päiviä täällä vietetty, mutta ne kaikki ovat arvokkaita muistoja! Onneksi voi kerätä uusia, kuten jo aiemmin totesin. 

Kuka näistä söpöläisistä pääsee mukaan reissuun ja kuka jää kotosuomeen?

Muutama "hauska" juttu on sattunut juuri tässä viime metreillä. Esimerkiksi asunnon patterit eivät ole moneen päivään lämmittäneet kunnolla, joten asunnossa on melkoisen kylmä. Tälläkin hetkellä bööböilen täällä pipo päässä. Täällä tuulee! Olen tehnyt asiasta ilmoituksen huoltoyhtiölle. Eipä näy eikä kuulu huoltoa, siispä soitan huomenna sinne perään, että tulkaa nyt hyvät ihmiset tekemään jotain. Kuten sanoin, vetää, eli semisti tuulee. Villahousuja anywhere...

Myös kävin irtisanomassa nettiliittymäni (liikkuva laajakaista) alkaen 31.1. Se olikin jo näppärästi tänään päivällä katkaistu. Jihuu! Soitin perään ja totesin, että "tota, tarvisin vielä viikon nettiä". Onneksi asiakaspalvelussa oli palvelualtis ihminen ja lupasi tehdä vähän säätöjä, niin sain kuin sainkin vielä netin viikoksi käyttööni. Pahoitteli väärinkäsitystä. Eipä siinä, tuntuu, että hermoja koetellaan olan takaa, etenkin, kun ne ovat valmiiksi jo vähän kireällä. Tällä hetkellä lähinnä tällaiset pikkuiset vastoinkäymiset onneksi vain naurattavat.

Siunatuinta on ollut jatkaa normaalia arkea ja nähdä ystäviä. Järjen päässä tässä vaiheessa on pitänyt tavanomaisena jatkuneet yliopiston kurssit, jotka sitten Saksassa jatkuvat omalta osalta etänä. Ihanat hengailuhetket ystävien kanssa ovat myös pitäneet pään kasassa, siitä kiitos! Etäisyys näyttää varmasti, mitä sosiaalisille suhteille tapahtuu. Luulisin, että hyvää, sillä etäisyys lujittaa niitä, joita on tarkoitus lujittaa, ja tuo taukoa niihin, joihin kuuluukin. Jotenka, jokainen vaan vähän reissureimailemaan!

Ensi päivityksen tiimoilta olen varmaan viime metreillä hermoraunio, tai sitten lungisti jo kohteessa. Tsyys!