Lähdön hetki lähenee

Huuh.

Vähän jännittäviä ajatuksia alkaa tulla mieleen, mitä lähempänä lähtö on. Torstaina 30. tammikuuta lennän viuluineni Düsseldorfiin Oslon kautta ja sieltä junailen itse kohteeseen eli Kölniin. Lähiaikoina ajatukset ovat pyörineet seuraavien asioiden ympärillä: asunto - jota ei vielä ole, vakuutukset, verotus, kela ja opintotuet, kandi, lennot, työkuviot… Perus tammikuun alku. No, suurin osa paperin pyörittelyistä on tullut hoidettua, koska on vaan pakko. Jos tästä kaikesta säädöstä on jotain iloa, oppiipahan ottamaan vastuun ns. kaikesta, jos tähän mennessä ei ole tarvinnut. Ja aina voi kävellä toimistoon paikan päälle vakuutusyhtiöön, Kelaan tai verotoimistoon ja sanoa: "Terve. Lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille. Mitä minun pitää tehdä tämän asian eteen?"

Hankaluuksia tai vastoinkäymisiä on ollut asunnon suhteen. Yllättävän vaikeaa on löytää sopivaa majapaikkaa vieraalla kielellä vieraasta kaupungista. Köln melko isona opiskelijakaupunkina tarjoaa kyllä valtavasti vaihtoehtoja, mutta on eri asia, ottaako kukaan takaisin yhteyttä omaan viestiin. Jännityksellä odotan, mistä löydän itseni ja miten. Minulla oli siis asunto jo tarjolla, oikeastaan kaksikin, siksi hakeminen on jäänyt viime tippaan. Näille kummallekin kävi huonosti: toisen kämpän vuokranantajaa ei yksinkertaisesti saanut kiinni mitenkään ja toinen kämppä oli sittenkin sellainen, johon en kokenut kutsua muuttaa puoleksi vuodeksi. Eipä auta muuta kuin etsiä.

Äkillinen päätös lennoista syntyi, kun työnantajalta tuli tiedustelu, haluanko tehdä jo sunnuntaina 2.2. ensimmäisen työpäiväni. Teen siis kanttorin hommia Saksan suomalaisessa seurakunnassa, näillä näkymin johdan ainakin yhtä kuoroa Kölnissä ja mahdollisesti toista Düsseldorfissa. Perus sunnuntaijumalanpalveluksia on vähintään kerran kuussa Kölnissä, mutta lähikaupungeissa oli myös tarvetta kanttorille. Katsotaan, mitä tulee, sanon minä.

Lähden vailla ennakko-odotuksia siitä, mitä paikan päällä Saksassa oikeastaan teen. Puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä, jos on valmis seikkailuihin. Mummouden lisäksi sisäinen maalaistolloni huutaa koko ajan "älä lähde, uijui, pelottaa", ja koitan potkia vastaan: "suu kiinni landespede, nyt lähdetään isolle kirkolle."Toiset reissaavat jo juniorina, mutta olosuhteiden saattelemana meikätyttö lähtee suureen maailmaan vasta nyt. Toivottavasti pysyy jäät hatussa ja hattu päässä!