maanantai 31. maaliskuuta 2014

2 KK ja Zehn Minuten

Ei mulla muuta ihmeellistä kun, että mää oon ollu täällä nyt KAKS KUUKAUTTA!!?! Whoot!?


Täällä on tullut oikeasti kesä. Ennusteen mukaan koko viikon on +22 asteen hujakoilla, joten kandityön voisin nyt oikeasti saada näpyteltyä pois alta. Esitarkistus on puolentoista viikon päästä ja olenkin tässä viime viikolla ahkeroinut sen parissa. Aivot ovat olleet pitkään lomalla, nyt akateemisen tekstin kirjoittaminen tuntuu harvinaisen työläältä. Tänään raahauduin mun pihapuutarhapatiolle nauttimaan auringosta. Ja tänään, kun menin kauppaan, joku oli piirtänyt liikennevalojen kohdalle katukäytävään hymiöt. :D

Täs mä kirjottelen pihalla.
: )
Huomenna alkaa yliopisto! Mulla on pikku kommelluksia ollut matkassa, mutta kaikki järjestyy! Syystä tai toisesta meen huomenna ensin filosofisen tiedekunnan infoon ja keskiviikkona humanistisen. Katotaan sitte, että mitäs tapahtuu ja missä mää oikein palloilen lopulta. Erasmus on järkännyt Buddy-programmin kautta mulle henkilökohtaisen tutorin, joka laittoi mulle viestiä viime viikolla. Hauskinta on se, että ilmeisesti Buddy-ohjelmaan yritetään saada sellaisia tyyppejä, joilla on vaihtarin kotimaahan jotain yhteyksiä. No, tää mimmi on ollut viime syksyn Suomessa vaihdossa, eli saadaan varmasti vaihtaa myös pari sanaa suomeksi! Miten huisin mainiota, se varmaan ymmärtää paremmin sitten kaikki mun suomiurpoilut. ;)

Viime viikon alkupuolella ystäväni Düsseldorfista, Sampo ja Emppu, olivat Kölnissä tiistaiostoksilla ja käytiin syömässä ja kahvilla. Vaihdettiin kunnolla kuulumisia, viimeks ollaan nähty pariskunnan häissä viime syksynä. Ihanaa, kun on tuttuja lähellä! Ensimmäinen koti-ikävä meinaan iski siskon lähdön jälkeen, ja iski oikein kunnolla! Byhyää.
  
Sain ilokseni paremman pyörän, ensimmäinen oli hieman gefärlich (vaarallinen). Kun sen kanssa polki niin siitä tyhjeni takarenkaasta pikkuhiljaa aina ilmat ja se rämisi ja kolisi. Naapurin sedän kanssa katsottiin rengasta, niin se huomasi, että takapyörän yksi sellanen olennainen ruuvi oli pois, eli pyörä olis voinu millon tahansa pettää alta… joopa joo, sain siis naapurin rouvalta käyttööni tosi hyvän pyörän, kun hän ei enää sillä juurikaan aja. Kiitollisuutta! Täällä onkin ihan huikeita pyöräreittejä, kun lähtee etsimään oikeasta suunnasta.
Kölnin jalkapallostadion on tossa lenkki- ja pyöräpolkujen varrella, ihan vieressä.
Perjantaina oli taas Kölnin nuorten aikuisten kantapöytä eli Kantis, ja tutustuin siellä taas uusiin suomityyppeihin. Paikka oli Bali-ravintola Belgialaisessa korttelissa, ja se oli aika mukava rafla. Gluteenittoman annoksen tekivät pyydettäessä, söin jotain liha- ja rapuvartaita. Iltaa jatketiin jutustelemalla siinä samoilla huudeilla pienessä mukavassa drinkkibaarissa.

Lauantaina junailtiin Anna-Maarin kanssa Aacheniin yhden pienen saksansuomalaisen pojan kastejuhlaan. Aachen on lännessä, melkein Hollannin rajalla, sinne junaili semmoisen about tunnin. Nopealla läpikulkuautoilulla keskusta vaikutti oikeinkin ihanalta ja kauniilta. Moni suositteli, että sinne kannattaa mennä ajan kanssa, sillä se on monin paikoin erityisen kaunis kaupunki. Opiskelijakaupunkina Aachen on myös samalla melko nuorekas, vaikka arkkitehtuuriltaan vanha. Ristiäisissä oli oikein lämmin tunnelma, ja ennen juhlaa ehdin kierrellä vähän sen paikallisen kirkon / seurakuntatalon ympäristössä. Kesäsää, mekko ja ankkalampi innostivat onnelliseen puunhalauskohtaukseen.

Ankkalampi ja joku kartano.

Tuolla toisella puolella on seurakuntatalo/kirkko.
Aachenin Paul-Gerhadt-kirche.
Rakkauspakkauspuunhalaus!
Älä huku. Älä ruoki pullasorsia.
Save the World. <3
Lauantai-illalla sain vielä kutsun Anna-Maarin luo self made hamppari-illalliselle! Oli hyvää ruokaa ja valtaisat naurut herätti muun muassa erään saksalaisen poliitikon kuuluisaksi muodostunut puhe ja siitä tehty rumputranskriptio. (https://www.youtube.com/watch?v=9Vg2h_nW0bA) Kiitos Anna-Maari, Felix ja Antti! :) 

Tärähtänyt kuva, mutta yhtä tärähtänyt oli iltakin :D
Olen huomannut, että perus arki on aika samanlaista joka puolella. Se, millaisen arjen itselleen tekee, riippuu vain ihan omasta asenteesta! Uskallanko maistaa huomenna uutta jogrttia?! Kierränkö eri reittiä, mihin olen tottunut? Entä, jos aloitankin tänään aamuni kahvin sijaan teellä? Yhden jutun olen joutunut tässä muutaman vuoden aikana toteamaan: mää en vain yksinkertaisesti osaa katsoa telkkaria. Tossa se on möllöttänyt koko ajan, ja se on kerran ollut ehkä päällä.

Tämmöne kortti tönöttää kirjahyllyssä.
Ainiin, matkalla Aacheniin lauantaiaamulla odottelin ratikkaa pysäkillä, kuuntelin Maija Poppasen soundtrackia ja ajattelin ilokseni lähettää Lauralle huikean "hei terveisiä täältä auringosta olen lähdössä ristiäisiin" -selfien. Kuvasta tuli niin paras, että hajosin nauramaan keskelle pysäkkiä. Sain semisti oudoksuvia katseita osakseni. Tämän kuuluisan kuvan haluan jakaa myös teille. Repeän joka kerta sille. Se tuo iloa! Kuulin myös siellä ristiäisissä eräältä tyypiltä, että Kölnissä mun lähellä on sellainen Freie Gemeinde eli Vapaaseurakunta, jossa käy paljon nuoria aikuisia ja opiskelijoita. On ollutkin jo aika ikävä yhteyttä omanikäisten kanssa! Ehkä meen käymään siellä lähiaikoina.

Spoonful of Sugar! LAURALLE <3
Ainiin part kaks, mun kuoroon tulee taas lisää tyyppejä! Jihuu! Sitten kun oikeesti saadaan mieslaulajia, niin kaikki on super bueno.

Ei sit muuta. Pitäkää huolta. Minäkin pidän!

Ps. mun facebook-kaverit on törmänneet jo tähän videoon, mutta julkaisen sen täälläkin, enjoy! https://www.youtube.com/watch?v=94KBS5GookI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti