"Mitä tapahtuuuuu uliuliuliiiii?!?!?"

Otsikko on erään hyvän ystäväni Jennin kommentti Facebookkiin, ja se kertoo hyvin tämänhetkisistä tunnelmistani.

Kuva lenkkipolun varrelta: mun elämä on vähän kuin ton kilpparin tolla kelluvalla lautalla. Yhtä random! :DD

Mina en ummarra. Kesäkuussa 2013 hakiessani yliopiston vaihto-ohjelmaan oli suunnitelmissa perinteinen Erasmus-vaihto. Jotenkin kummallisesti istun tällä hetkellä hotellihuoneessani Münsterissä, Luoteis-Saksan tuntumassa ja ihmettelen, että mitä oikeastaan tapahtuu. Osallistun Saksan kirkollisen työn keskuksen (SKTK) vuosikokoukseen muusikkona/kanttorina, ja nyt hengailen vapaalla, kun päättäjät puhuvat talousasioista. Eilen oli humppaorkesteri Eilisen Enkelit ensiesiintyminen, yhteislauluja perinteiseen suomalaiseen tapaan, minä siellä mikkoalatalona pianoni ja viuluni kanssa kitaristin ja basistin kanssa ja kohta mennään taas vetämään pari virttä. Illalla on sitten Simojoen / Kaskisen Afrikkalainen messu, meitsin liidaama bändi ja isompi messukuoro, jossa kuorolaisia eri puolelta saksaa, lähinnä Düsseldorfista ja Münsteristä. En valita.

Tällainen karkki ja tervetulokortti odotti mun hotellihuoneen sängyllä.

Münsterin yliopiston alueella.

Yliopiston aluetta tämäkin. Miten sievää!

Olispas meilläkin tällaista kotona Jyväskylässä. No melkein onkin.

Tästä vuosikokousviikonlopusta ja Saksan ulkosuomalaistyöstä ajattelin kertoa myöhemmissä postauksissa vähän lisää, kun ensin saan kattavamman kuvan, että mihin ihmeeseen olen oikeastaan eksynyt elämään. Yliopistohan alkaa vasta huhtikuussa, ja siitä en tiedä yhtään mitään. Mulla on sellainen kutina, että kurssit voi olla mitä vaan. Tuskinpa valkkaan mitään ihan peruskursseja, kun kerran lyötiin mahdollisuus ottaa "mitä vain". Katsotaan, sanoi putkinen. Nyt nautin näistä hetkistä, kun puolentoista kuukauden elon ja alkushokin jälkeen on tottunut jo yllättävän hyvin, eikä ole ollenkaan koti-ikävä, heh, koska olen sen verran paljon tekemisissä työni puolesta suomiyhteisön kanssa. Mua ei kuitenkaan yhtään haittaa! Ulkosuomalaisuus on mielenkiintoinen juttu, enkä lähtenytkään vaihtoon karkuun suomalaisuuttani tai kokemaan mitään elämää suurempia matkustuskokemuksia ja irtiottoja, kuten moni, vaan nappasin kiinni mahdollisuudesta tuntemattomaan elämään, joka näyttäytyykin päivä päivältä enemmän minulta. Ihmettelen vain. Iloitsen!

Viime sunnuntaina oli jumalanpalvelus, jossa mun Kölnin kuoro esiintyi ensimmäisen kerran! Kirkkokahveilla tuli kiitosta, ja senkin puolesta tuli sellainen olo, että on ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Messu oli Berriksen vieressä evankelisessa kirkossa, joka on suomi-seurakunnan yhteistyöseurakunta. Salissa oli aivan mieletön akustiikka, ja se innosti laulamaan! Harvinaista, että pystyy laulamaan ilman mikkiä yhtään puskematta, ja kuulemma kuului hyvin salin toiseen päähän. Yksi jännittävä ykstyiskohta tässä kirkossa, ja kuulemma monessa muussakin evankelisessa kirkossa on salin asettelu: penkit ovat ympyrässä ja alttari on keskellä. Ehtoollisen aikana kirkkoväki kerääntyi yhteiseen rinkiin, ja pappi jakoi ehtoollisen keskeltä jokaiselle. Suomi-seurakunta käyttää täällä tätä samaa tapaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sellainen olo, että tässä on nyt joku suurempi yhteys, kun oltiin oikeasti yhdessä siinä, eikä papin ja ihmisen välissä ole koroketta tai alttarikaidetta. Kaikki ovat samaa ateriaa viettämässä. Hieno kulttuurinen vivahde-ero, hieno tapa. Töitten jälkeen päästiin Anna-Maarin kanssa vielä saunaan, teki hyvää.

Maanantaina kävin taas Düsseldorfissa harjoituttamassa toista kuoroani. Tässä onkin tällainen työsuma tämän viikon aikana, mutta koska työ on kivaa, se ei haittaa yhtään! Junassa on kiva kuunnella jotain suomimusaa Spotifysta ja fiilistellä viliseviä maisemia. Saksan maisema on niin mielenkiintoista, koska täällä on ensinnäkin paljon tiheämmin asuttua kuin Suomessa, joten rakennuksia ja kaupunkikeskittymiä on paljon. Ei ole pelkkää metsää. Toisaalta on myös metsää, peltoja, niittyjä ja parasta ovat lehtipuumetsät! Eipä näy mäntyjä ja kuusia, vaan joka puolella on lehtimetsää. Olen myös oppinut hienon ajatuksen: nauti myös matkasta, älä vain perillepääsystä. Tätä olen soveltanut istuessani ratikoissa, kävellessäni paikasta toiseen, istuessani junassa. Elämä on aika lailla matkustamista ja odottamista, ja jotain jää elämättä, jos elää vain kohteissa A ja B, mutta ei niiden välillä matkalla. Junamaisemat antavat monesti suuremman elämyksen kuin Facebookin ruutu. Ja tämä sama sovellus pätee kaikkeen: älä elä vain suurempia juhlia tai viikonloppua varten. Mikset eläisi jokaista hetkeä?

Teksti hautakivessä: "Auf Wiedersehen!" eli näkemiin.

Täällä on niin ihana sää, että olen ottanut paljon kuvia näistä ihmeellisistä kukkivista puista, joita täällä on paljon. Ja narsisseja on joka puolella, jopa isojen teiden välissä. Tuoksua ei voi välittää täällä! Ja koska on ollut hyvä sää, olen paljon vain köpötellyt ulkosalla ja fiilistellyt aurinkoa. Olen myös tehnyt paljon biisejä ja nauttinut luovuudesta. Iloitsen paljon siitä, että tuoreet vihannekset täällä ovat niin edullisia, että olen vahingossa syönyt paljon kasvisruokaa. Saksassa ei ole juurikaan valmis- tai mikroruokia, joten on pakko kokata itse. Eikä  mulla sitäpaitsi ole edes mikroa, mikä on yksi parhaista jutuista pitkään aikaan!!! :D

Ihania kukkivia puita!!!

Vaaleanpunaista näkyy monissa paikoin.

Valkoinen puu! Oliskohan tää mantelipuu?

Katukuvaa Junkersdorfista. Kauempana näkyy katolisen kirkon torni.

Aamusumua ja narsisseja ratikkapysäkiltä.

Tiistai ja keskiviikko menivät kaupungilla pyöriessä ja jotain asioita hoitaessa. Täällä tuli niin yllättävä kesä, että oli pakko ostaa muutamat kesäkengät ja sitten löysin ihanasta vintageliikkeestä pari mekkoa. Ajattelin, että saan sitten suomesta kesävaatteitani tuliaisina siskon mukana viikon päästä, mutta kesä yllätti maaliskuun puolivälissä! Sain vähän paremman omantunnon ostaessani second handia, ja laadukkaasta uniikista mekosta voi maksaa vähän enemmän, kuin teinivaateliikkeiden lumpuista. Ja lämpö, se saa ihmiset hymyilemään. Kaikki vaan chillailee jossain puistossa, hengailee, lapset syöttää jotain sorsia ja burberry-mummot lenkkeilyttää niiden pörröisiä pieniä koiria.

Second Hand ja vintageliikkeitä Kölnissä on joka lähtöön.

Puistoviheriökuva.

Polttaa kesäkatu kuuma...

Keskiviikkoillalla menin kuuntelemaan Martin & Neea -nimistä suomalaista folkkiduoa evankeliselle kirkolle Berriksen viereen, ja yllätyksekseni Neea olikin yhteisen tutun kautta tuttu folkkimuusikko Suomesta! Että Jennille vaan terkkuja, muisteltiin viime kesän ihania häitä! <3 Musa oli siis mainiota harmooni + kitara -kansanmusaa. Molemmat opiskelee Sibelius-akatemiassa kansanmusiikkia ja olivat hakeneet Suomi-seuran järjestämälle konserttikiertueelle, jossa he kiertävät eri kaupungeissa keikoilla. Keikan jälkeen meikä ja Anna-Maari päästiin Nean ja Martinin kanssa illalliselle kivaan autenttiseen saksalaisravintolaan, jossa sitten tutustuttiin paremmin ja sovittiin, että torstaina meen muusikkovieraille Dom-oppaaksi.

To-aamulla sitten vihdoin kävin ilmoittautumassa jossain Bürossa Kölnin kaupungin asukkaaksi ja hoidin asiani sujuvalla saksalla! Se on yhtäkkiä alkanut sujua jo ihan mukavasti, vaikka en ole hirveästi ajatellut asiaa. Niin sitä vain tottuu kieleen. Jee! Ja iltapäivällä kiivettiin Neean ja Martinin kanssa tuomikirkon torniin, sieltä muutama kuva. Tuli ihan hullun kipeeksi pohkeet!!! Rappusia on ihan liikaa... Mutta maisemat oli sen arvoiset ja pääsylippu makosi 1,5 euroa. Ei paha. Syötiin jätskiä Reinin rannalla ja käveltiin kuuluisalla riippulukkosillalla. Tarinan mukaan riippulukkoja joudutaan aika ajoin ottamaan pois koska ne kuormittavat siltaa, kun niitä on niin valtavasti. Siltakuvat ja yksi yhteiskuva Neean kamerasta, julkaistu kuvaajan luvalla. Kiitos Neea ja Martin kivasta konsertista, hengailupäivästä ja kuvista! Nähdään! :)

Tuomiokirkon pikkutorni vasemmalla, 70-luvun uutta rakennustyyliä. Alla museoita ja Reinin ylittävä Bahn-silta, riippulukkosilta. Joen toisella puolella Deutz eli toispuol jokke. Katselusuunta itä.

Alla vanhaa kaupunkia, äsköisestä kuvasta hiukan oikealle. Katselusuunta on kaakko. 

Domilta etelän suuntaan kaupunkia. Ollaan niin korkealla, että pilvet vaan pyörii! 

Lounaaseen näkymä. Oli tosi kirkas päivä, aurinko vaan välittyy pilvien takaa. Huomaa: isokin kirkko näyttää tosi pieneltä täältä ylhäältä.

Tää on jotain lännen puolelta. 

Tässä näkyy hyvin niitä Domin korjaustelineitä, joita on joka puolella kirkkoa. Ja myös se, miten koristeellista koko kirkon julkisivu on.

Me huipulla -selfie ja hämmentävä valotus-varjotus.

Rakkauslukkoja, ja näitä on monta kymmentä (sataa?) metriä. Nähtiin myös rälläkkä, joka oli lukittu kiinni.

Loppuun video: Hyvällä ystävälläni Lauralla oli torstaina synttärit. Laura on ollut iso apu, kun välillä olen hajoillut täällä milloin mihinkin. Niinpä tein Lauralle synttärivideon, jonka haluan jakaa kaikille, sori Laura. :D Tätä mää teen yleensä vapaa-ajallani ja riemuitsen siitä kovasti: nyhdän tyhjästä jotain iloistuttavaa, rohkaisevaa, valoisaa, hupsua! Kun ei ole ukulelea, eikä mandoliinia, ja kitara on so-last-season, niin tehdään sitten alttoviulusta säestin. https://www.youtube.com/watch?v=YzjF3AbYbo0

Ensi kertaan!

Yksinäinen penkki sai kaverin. Minä ja penkki: meillä on kesä. Kuvassa uusi kiva vintagemekko!