keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Suomalaisena Saksassa

Lupasin kirjoittaa vähän siitä, mihin olen oikeastaan eksynyt, eli mitä on suomalainen kirkollinen työ Saksassa ja missä ihmeessä puuhastelen nyt. Seuraavien tekstien asiat pohjautuvat Renkaan esittelytekstiin (rengas.de).

Olin siis viime viikonloppuna Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen eli SKTK:n vuosikokousviikonlopussa muusikkona / kanttorina. SKTK on saksan-suomalaisten seurakuntien keskusjärjestö Saksassa. Yhdistys huolehtii jäsenseurakuntien tiedoituksesta, koordinoinnista ja yhteyksistä Saksan evankelisen kirkon kanssa, mutta myös Suomen ev. lut. kirkon ulkosuomalaistyön ja Saksan suomalaisjärjestöjen kanssa. Kirkon ulkosuomalaistyö tarjoaa saksassa asuville suomalaisille jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset omalla äidinkielellään, sielunhoitopalveluja sekä kulttuuri- ja harrastustoimintaa, kuten kielikoulu tai muita piirejä. 

SKTK siis yhdistää Saksan eri puolilla asuvia seurakuntalaisia tyyppejä. Sen lehti, Rengas, ilmestyy kaikille suomalaisten jäsenille saksassa, ja sieltä kaikki saavat lukea tulevista ja menneistä tapahtumista. Koska väestö on sen verran ikääntynyttä täällä, on painettu lehti edelleen ykköstiedotuskanava. Nettisivujen lisäksi lehti kertoo oman ja naapuriseurakunnan toiminnasta, keskusjärjestön kuulumiset, tulevat tapahtumat ja välittää hyödyllistä tietoa Saksassa asuvalle suomalaiselle.

SKTK:n toiminnasta päättää vuosikokous, johon mäkin pääsin osallistumaan. Kokouksessa valitaan johtokunta toteuttamaan päätöksiä. Tärkein SKTK:n rahoittaja on Saksan evankelinen kirkko (EKD). Suomi-seurakunnilla on saksassa yhteensä viisi toiminta-aluetta ja siis viisi omaa pappia. Näihin kaikkiin eri tyyppeihin pääsin vuosikokouksessa tutustumaan, oli kivoja uusia tuttavuuksia, joihin ei muuten olisi varmasti tullut törmättyä!

Ruokavirsi kokouksen lomassa! Meitsi huitoo. Kuva: Outi Tuulari
Toinen tärkeistä taloudellisen tuen lähteistä on Suomen ev. lut. kirkko. SKTK hankkii varoja ja saa avustuksia sekä lahjoituksia myös Suomi-Seuralta, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Paikalliset seurakunnat vastaavat taloudestaan itsenäisesti. Niiden tulonlähteet ovat usein pitkälti perinteisten joulumyyjäisten varassa, seurakuntalaisten antamia lahjoituksia unohtamatta. Suomalaisten kielikoulujen toiminnan mahdollistavat Suomen opetusministeriön Suomi-Seuran kautta maksamat valtionavustukset sekä SKTK:n medioiden avulla hoidettu tiedotustyö.

Seuraava teksti kursiivilla vuosikokoukseen liittyen on myös Renkaan sivuilta, teksti Ritva Prinz. Sivulle klikkaamalla näkee vielä muutamia eri kuvia, jotka eivät ehkä niin henkilökohtaisesti kosketa mun vaihtoblogia. http://www.rengas.de/fi/mikae-on-sktk/vuosikokous-2014/ Kuvat on ottanut Outi Tuulari. Julkaistu kuvaajan luvalla. Kiitos Outi!
Pyörien ja opiskelijoiden kaupunki Münster otti vuosikokousvieraat 14.-16.3. vastaan hieman koleassa kevätsäässä. Tunnelma vuosikokouksessa oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja keskusteluja leimasi yhteinen pyrkimys kehittää työtä säästöpaineista huolimatta.
Münsteriläistä kaupunkikuvaa. Kuva: Outi Tuulari.
Pikkupanimoravintola, jossa istuimme lauantai-iltaa. Kuva: Outi Tuulari.
Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Suomen ev.lut. kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori Susanna Merikanto-Timonen. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös "Eilisen enkeleiden" (Annika Yli-Urpo, Lars Nieminen ja Päivi Lukkari) tahdittama yhteislauluilta ja kaupunkikierros, jonka aikana tutustuimme mm. kaupungin maallisten ja hengellisten vallanpitäjien vuosisatoja kestäneen kädenväännön historiaan.
Yksi Eilisen enkeli virittäytyy perjantai-illan kansanlaulutunnelmaan. Kuva: Outi Tuulari.
Pöllölaukku ikuistui kuvaan. Kuva: Outi Tuulari.
Lauantai-illan päätti afrikkalainen Gospelmessu, jonka Düsseldorfin ja Münsterin suomalaisten seurakuntien kuorot Annika Yli-Urpon johdolla upeasti toteuttivat. Liturgina toimi pastori Anna-Maari Ruotanen. Saarnassaan pastori Anssi Elenius yhdisti karnevaaliin ja paastonaikaan liittyviä ajatuksia muistuttaen, ettei Jumala toivo samankaltaisia laumasieluja vaan vahvistaa kristityn yksilöllistä identiteettiä.

Afrikkalainen Gospelmessu, kanttori työssään. Bändi ja osa kuorosta. Kuva: Outi Tuulari. 
Messun jälkeen saatiin kukat isosta työstä. Kuva: Outi Tuulari.
Siinä virallinen esittely. Oli hurjan hauskaa! Sain paljon kiitoksia ja kehuja muusikkoudestani, täällä on usein kuulemma saksalaisia kanttoreita, jotka veivaa uruilla virret joko liian hitaasti tai nopeasti eivätkä laula mukana. Muutenkin musiikkielämä on osissa seurakunnista hieman köyhää, jotenka mun kaltaiselle häröpallolle on ollut täällä tarvetta, eli ilmeisesti oikeassa paikassa ollaan!

Muutamat kuorolaiset symppis mummelit ensin totesi, kun on niin kamalan vaikeita rytmejä näissä kappaleissa. Heittäydyin sitten kuoronjohtajalle tuttuun apinan rooliin ja eikö ne muorit siellä messussa sitten myös loppujen lopuksi hymyillen ketkuttaneet pyllyä! Jes! Moninkertainen ilo. En tosiaan edelleenkään tiedä, miten päädyin tähän hommaan, mutta asiat menivät näin oikein hyvin. Lauantai-illan messun jälkeen osa porukasta minä mukaanlukien meni paikalliseen Münsteriläiseen raflaan vielä jorisemaan kuulumisia ja tutustuin vielä lisää. Pientä hilpeyttä aiheutti eräs juomatuttavuus, jonka nimestä oli pakko ottaa kuva.
Stichpimpulibockforcelorum -- as in öö, pimppaloora? :D Jep...
Viikonlopun jäljiltä oli yllättäen aika väsynyttä tyttöä tämä, ja maanantai & tiistai menivät aika lailla möhmötessä kotosalla ja kandityötä ihmetellessä, kuten myös yliopston kurssitarjontaan tutustuessa. Tiistai-illalla käytiin Tuulian kanssa leffassa, originaalikielellä. Huom. Saksassa kaikki leffat dubataan saksaksi. Saving Mr. Banks eli uusin Disney-leffa, joka kertoo Maija Poppasen leffan synnystä. Oli kiva leffa ja pieni symppis leffateatteri. Muille Kölniin joskus aikoville vaihtareille vinkiksi: http://metropolis-koeln.de/kino/home/city190

Kaupungilla kävellessä bongailen edelleen kaikkea kivaa: ihania liikkeitä, joihin aina eksyn, enkä kuitenkaan osta mitään, kukkivia puita, onnellisia ihmisiä... elämä on aika mainio juttu, tiedättekös tyypit! Ja huomenna oma rakas isosisko tulee tänne viikonlopuksi!!!! Meillä tulee niin huikee loma, että oksat pois. Okei, huomenna on kuorotreenit illalla, eli töitä, mutta sitä ei lasketa, koska se on kivaa ja odotan sitä.

Tänään kävelyltä. Täällä on niin kiva vaan hypätä aikasemmin ratikasta pois ja kävellä ja katella ympärilleen.
Mummelit paistattelee päivää puistossa. Otin niistä kuvan. 
Tämmöstä muumimetsää! Missä on Suomen puistojen muumimetsät!?
En kestä vaan näitä katuja, nyt pitää vielä nauttia noista puista, kun ei ne kuki kauaa. Tää on jostain Klettenbergin suunnalta, eli Berriksen läheltä.
Nyt yritän tsekkailla, että mitä ihmettä mää teen noilla mun Erasmus-kursseilla, kun kaikki siltä osin näyttää menevän vähintäänkin mielenkiintoisesti. Jep... Eiköhän tää tästä lutviudu... <3 Biisejä ainakin tulee joka tuutista! Katotaan, mihin niitä oikein tungen. Ainakin blogilukijoiden iloksi. Hah!

Tää on niin totta. inspiratonalcollages.tumblr.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti