Arkihaaste

Pääsiäissunnuntaiaamuna ennen FeG:n juhlamessua ajattelin lukaista pääsiäisen tapahtumista vähän kertaakseni, että mistä tässä touhussa olikaan nyt kyse. Nappasin Johanneksen evankeliumin 20:19-29 ja FeG:llä ilokseni huomasin, että pastorin opetus oli juuri samaisesta kohdasta. Pääpointtina näkökulma: Jeesus ilmestyi lukittujen ovien keskelle opetuslapsilleen, vaikka nämä eivät häntä edes osanneet odottaa. Ensimmäinen asia, mitä Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen toteaa on "Rauha teille!". Tyyppi toivottaa rauhaa. Niin, että pääsiäisen ilosanoma: ole rauhassa.

Riemukseni olin saanut kutsun iltapäiväksi Idan perheen luo grillipöydän herkkujen ääreen. Oli mainio perhe ja herkkugrillattavat: possua useampaa sorttia, makkaraa, kanaa ja hyviä salaatteja. Kiitollisuus oli sanoinkuvaamaton! Sain luvan julkaista kuvan grillipaardista ja tästä ihanasta perhehetkestä. Saatiin vielä kaikki "lapset" omat Osterhasen piilottamat suklaaherkut… Lindtin suklaata. Tulen kohta muodoistani ulos näiden herkkujen jälkeen ;)

Iloinen pääsiäisseurue!

Maanantai oli luonnollisesti vapaapäivä, joten lähdettiin yläkerran muorin kanssa pyöräretkelle. Meidän lähellä on ihan landespandea, löytyi joku hippi-golf-luomutila, jossa oli raparperiviljelmä ja tulppaanipelto, ja sieltä sai ostaa mm. tuoretta parsaa -- parsakausi on nyt ihan hollilla. Kuvasta näkyy, että pääsiäisjänikset on joku juttu täällä… ja tosi oudot pääsiäiskoristeet. Lisäksi joka puolella on myyty tollasia isoja kennollisia valmiiksi keitettyjä, värjättyjä kananmunia. Outoa. Lisäksi maajussikavereille terkkuja, että on komeeta rapsi (rypsi?) viljelmää. En minä tiedä. Maatalon tyttö… Köh. Lisäksi oli paljon perunaviljelmiä ja parsapeltoja. Ohimennen otin vielä joulukuusiviljelmästä kuvan.

Raparperiviljelmä.

Joulukuusiviljelmä!

Keitettyjä ja maalattuja kananmunia. Wut?!

Tulppaanipelto.

Fields of gold.

Peltomökki. Tää vois hyvin olla jostain Huittisista. :D

Tiistaiaamulla siellä jazz-kurssilla oli ihan huippua taas laulaa! Tykkään kovastipaljon siitä kurssista. Nyt vedettiin So Many Stars (Sergio Mendez, Alan & Marilyn Bergman), bossaa eikä ollu mikään kakkupala. Seksti- ja oktaavihyppyjä, mutta siitä sitte vaa primavistatiin. Iltapäivällä siellä improvisaatiokurssilla tehtiin tällä kertaa kunnon muuvsseja, meillä oli oikein liikkavaatteet päällä. Liikeimprovisaatiota, lattialla pyörimistä, tanssia. Biiseinä taustalla soi mm. John Cagen musiikki. Sai etsiä oman kehon ääriviivoja ja rajoja, mihin lihakset ja nivelet taipuu. Tehtiin myös esimerkiksi robottiharjoitus niin, että toista ihmistä piti kuljettaa tilan läpi liikuttamalla hänen yhtä kehonosaansa kerrallaan. Parasta! :DDD Treenattiin myös lattialta ja ilmasta "löytyvien" pisteiden ja kulmien avulla liikkeiden keskittämistä ja kohdistamista sekä käytiin läpi tanssin eri motiiveja koreografisesti.

Lopuksi tehtiin ryhmätyönä mindmap siitä, miten käytettäisiin tunnilla opittuja asioita yhteisen koreografian luomiseksi… Kuten näette, rakkaat lukijat, meidän kuvassa on selkeästi 9 pisteen laatikko, tila, jossa on aluksi 5 ihmistä, he liikkuvat keskenään hitaalla tempolla, ulkopuolella oleva pyrkii pääsemään sisään, mutta päästäkseen samaan tilaan hän joutuu vetämään muita ulos "laatikosta" ja asettamaan heidät omiin laatikkoihinsa. 2. vaiheessa liike on nopeatempoista. LOL. Tää on kivoin kurssi, mitä oon ikinä käynyt! Ja saan tästä 2 tai 3 opintopistettä!!! :D <3 Ihan lopuksi tehtiin sellainen 10 minuutin tilabattle, jossa sai mennä keskelle tilanteeseen, ryhmän liikkeeseen tai yksin mukaan, tai vain jäädä katsomaan sivusta mitä tapahtuu. Harmi, kun ei ole videota tai kuvia kertomaan. Only imagine.

Meidän ryhmän mindmap koreografiasta. :DDDD

Hikimöhköfanttina tunnilta juoksin Berrikselle mummeleitten kahvitilaisuuteen laulattamaan suomilauluja, ja oli kyllä hyvä, että mulla on päässä jätkänhumpat ja sinisetjavalkoiset, koska mistään biiseistä ei siinä hädässä ollut nuotteja, vain laulun sanat. Kiitos jälleen mun harmoniatajulle eli lennosta soinnuttamiselle! Mun onnekseni, jostain syystä osasin kaiken maailman suomimummolaulut ulkoa. :D

Kaikilla on Facebookissa joku arkihaaste, ja äiti nakitti mulle haasteen. Sen sijaan, että julkaisisin facessa haastekuvia, ajattelin julkaista tässä muutaman kuvan mun arjesta. Keskiviikkona mun arkeen kuului aamukahvi ja jogurtti, kuten joka aamu. Tällä kertaa jogurtissa on tuoretta papaijaa!

Arkihaastekuva 1. (Älä kuvaa omaa kahviasi! Sori. Meni jo.)

Pönötän mun nojatuolissa. Villasukat kuvassa on äitiltä postissa, kiitos äiti! Kortissa luki, että Osterhase eli pääsiäisjänis lähetti ne mulle. Ekat villasukat meni pohjasta rikki, koska mulla on kivilattia keittiössä. En tiedä, johtuuko se siitä, mutta en keksi mitään muuta selitystä. Valkoinen päiväpeitto on tähän mennessä ehkä paras hankinta. Vihreä alkoi ahdistaa.

Arkihaastekuva 2.

Arkikuviin kuuluu myös Erasmus-kurssin luennolta mun taittelema Dog called ED, jota mun vieressä istuva japanityttö repeili ihan hillittömästi. Jos on katsonut Valehtelija, valehtelija -elokuvan ja tietää kohtauksen, jossa Jim Carreyn näyttelemä lakimiesjamppa taittelee yhtäkkiä paperista linnun ja toteaa "A goose!", tää oli samaa sarjaa. Tehtiin jotain kulttuuri = social practise tehtävää ja siinä lomassa saattoi keskittyminen vähän herpaantua. Kello oli kuitenkin kolme iltapäivällä ja se oli mun ainoa luento sille päivälle… 

Arkihaastekuva 3. Kulttuuriluennolta.

Yksi juttu pitää mainita: keskiviikkoillalla ukkosti ja lujaa! Olin just juoksulenkillä kun jostain ilmesty sellainen musta pilvi ja alko sataa ihan kaatamalla. Ja minä riemuitsin, koska olen aina pelännyt ukkosta ja nyt en pelännytkään. Ihme! Mietin meinaan siinä juostessa, että pitäiskö mun nyt pelätä sitä ukonilmaa ja lähteä kotiin kiireesti, mutta sitten totesin, että ehkä ei, koska tässä kaupungissa on varmaan aika monta ukkosenjohdatinta. Ja mun vieressä oli iso jalkapallostadion. Todennäköisyys, että salama iskee jalkapallostadioniin on aika paljon suurempi, kuin että se iskee random lenkkeilijään. Just muhun. Eikä iskenyt!  Ihmiset katto, kun vaan nauroin ja iloitsin kun satoi ja kengät sanoi lits läts ja lots. Siellä oli siis muutama muukin lenkkeilijä. Sporthochschule eli liikuntakorkeakoulu on tossa naapurissa ja nyt on lenkkipoluilla alkanut näkyä jos jonkinmoista sporttikundia...

Lämmin sade on niin ihanaa, mutta kotiin tultuani olin uitettu rottamytty. Ja inspiroiduin ja tein ja videoin suoraan lenkiltä rottamyttynä kamuhenkisen biisin, joka löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=7Nnn-n0yMeo

Aloin myös julkaista hääbiisisarjaa. Sellaisia kun on kertynyt tässä muutamassa vuodessa useampi. Niitä julkaisen lisää, kun saan videoitua seuraavat. :) Sarjan ensimmäinen, Tässä meistä yhtä tehdään, löytyy täältä:  http://www.youtube.com/watch?v=kPMdUmh4e4U

Ps. Torstaina kuorossa meillä oli paikalla ainakin 6 sopraanoa ja 4 alttoa ja 1 tenori! Ennätysmäärä väkeä! Ja yks uusi kuorolainen oli joku saksalainen mimmi, joka on vaan kiinnostunut Suomesta, eikä sillä oo muuten kontakteja sinänsä Suomeen, mutta se oli bongannut ton kuoron jostain suomi-saksa-sivuilta ja halus tulla mukaan. Ja se puhu yllättävän hyvää suomea. Että MAUKAS! :D