Johannesfest im Land

Aika kulkee, minä en...

Ihan liian nopeasti menee hetket. Se kertoo ehkä siitä, että on kivaa, ja tapahtuu paljon asioita. On myös paljon ollut kipeitä asioita, joita on tullut käsiteltyä täällä, mutta pääasiassa vaihto on ollut tähän mennessä elämäni parasta aikaa. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka välillä on ollut päiviä, kun tuntuu, että mikään ei onnistu ja kaikki menee pieleen.

Saksassa ei vietetä Juhannusta. Se on vaan ihan yks samanlainen viikonloppu muiden joukossa. Mutta mullapa oli juhannus, kun lähdin "isovanhempien" mökille maalle. Noin puolisen tuntia RB25-junalla Kölnistä itään on sellainen "vuoristo", jossa on kyläpahasia. Täällä oli sellainen piskuinen kylä, johon sain kutsun viettämään suomijuhannusta. Olinpas onnellinen!

Tervetuloa maalle!!!

Juhannusaattona keskeltä Saksan maaseutua! ;)

Mun SAKSAN juhannukseen kuului hyvä ruoka - lohta, silliä ja perunoita, mansikoita, metsämansikoita, jätskiä ja kahvia, kävelyä maisemassa, suomi-sauna ja nukkuminen saunamökissä. Metsästin myös seitsemän heinää ja liiskasin paljain jaloin vahingossa sellasen sairaan ällöttävän jättiläisetanan, joita oli kertynyt siihen pihamaalle pimeän tullen.

Suomesta tuotuja metsämansikoita oli pitkin pihaa!!!

Nuuskamuikkunen chillaili eteisessä :)))

Minisuihkulähde.

SAUNA!!!!

Saunamökki ja suomiverhot vuodelta 1964!

Mansikoita, jätskiä ja kahvia. <3 mmmmmmmmmmm.

YÖK. En uskaltanu laittaa kättäni lähemmäs, se oli vielä isompi miltä kuvassa näyttää.

Vanhat rakennukset rempataan niin, että tammiset puuosat säästetään! Vou!

Vanha kyläkauppa, joka ei ole enää toiminnassa.

Männikkömetsät ja rantojen raidat...

Lauantaina kävin keskenäni vähän siellä huudeilla kävelemässä, ihmettelin lehmiä, valkosta ratsua ja vanhoja taloja, jotka oli toinen toistaan hienompia. Ihastelin myös luontoa ja puhdasta ilmaa! Suurkiitokset isäntäväelle!

Semmosta maaseutua.

Hihhih, näitä näkyy aina välillä. Nurtsi katolla!

Tässä oli vuoteen 1910 asti kaivos (louhos?).

LEMMUJAAAAAAA!!!

Eläimet niin vihaa mua. "Älä kuvaa mua!"

Valkoinen ratsu!

Marjoja.

Mohlscheid.

Perus: vanha talo, pihassa uutuuttaan kiiltelevä auto. Minejä täällä on paljon.

;) Hehheh. Saksalaiset myös rakastaa kylttejä.

Lisää lemmujaa. Ja vähän perspektiiviä, että maisema nousee ja laskee.

Varo noitia?! :D hahahhahahahahahah.

Päivän päätteeksi piipahdettiin hautausmaalla, josta bongasin pari söpöä koristekiveä. Ihmiset panostaa täällä hautoihin ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ehkä se on outoa muistella kuolleita, mutta täällä ainakin näkyy se, että kuolema on luonnollinen osa elämää ja haudoilla käyminen on ihan tavallista, ihmisiä kaivataan ja yhteiskunta ei ole vielä "poissulkenut" kuolemaa joksikin "epäonnistumiseksi", josta ei puhuta...

Liebe braucht keine Worte - rakkaus ei tarvitse sanoja.

Lauantai-illaksi suunnistin jalkapallon kisakatsomoon Anna-Maarille ja Felixille... ihan jäätävä meininki jo tramissa... Ihmiset, en vaan kestä. En kehannu ottaa montaa kuvaa ihmisjoukosta, koska olin jo muutenkin "outo", koska en ollut pukeutunut faniväreihin. Onneksi A-M lainasi mulle hetkeksi fani-leitään, niin sain vähän tunnelmaa. Kiitos hyvästä ruuasta! Ja siis, seurasin matsia ja toinen puoliaika (? onks se semmonen?) oli ihan mielenkiintoinen ja jännittävä varsinkin, kun pojat oli niin tohkeissaan pelistä. Ehkä sitä voi joskus katsoa toisenkin matsin! Pidin tästä elämyksestä enemmän kuin jääkiekon kisakatsomosta. :D

Tyyppi oli kuin jostain Harry Potterista... huispauksen MM? ;)

JÄNNITTÄVÄÄ!!!

Jopa kisakatsomon karkit oli Saksan lippuja :'D

Sunnuntaina hengailtiin puistossa ja ylisteltiin porukalla, ja oli ihmeellistä kun tyyppejä vaan tuli siihen meidän jengiin ihmettelemään, laulamaan mukana ja kyselemään. Yhdellä kaverilla oli slackline mukana. Harmi, että mulla oli hame, niin en voinut temppuilla... Mutta vähän yritin kuitenkin. Mentiin vielä Caron kanssa jätskille ja keinumaan, ja eksyttiin sellasille pienille markkinoille, vähänkö Caro oli onnellinen, että sai tutustuttaa mut ensimmäiseen suklaaomenaani!

Joutsenperhe. Ruma ankanpoikanen oli yks lempparitarinoista lapsena.

Käytiin keinumassa <3

Markkinat! Tai joku.

Suklaaomena!!!!!

Huomenna on kansanmusakurssin loppukonsertti suunnilleen samalla setillä kuin siellä edellisessä paikassa (Steiner-koulu), tällä kertaa yliopiston tiloissa, ja päivällä toisiksviimeinen impropläjäyskurssin tunti. Jazz-bändillä on keikka vissiin heinäkuussa. Düsselin kuorolla on keskiviikkona vikat treenit ja vähiin alkaa käydä... Mutta at the same time, alkaa olla jo piskuinen ikävä Suomeen. Ehkä tää juhannus oli sellainen braking point. Ehkä mää oon kuitenkin aika suomalainen.

Minä ja penkki: MEILLÄ ON KIVAA!!!!

 Pusuja. Ootte ne ansainnu!