tiistai 11. helmikuuta 2014

Arkitouhuissa

Läksin kaupungille nostamaan rahaa, ostaakseni Bahnkarten ja automaatilla tajuan kortin nostorajan olevan liian pieni... joten kip kop Starbucksiin kahville (soijalatteja kuluu...), verkkopankki auki ja muuttamaan kortin nostorajaa. Täällä siis tarvii kässhiä joka puolella. Aika monessa paikassa pystyy maksamaan kortilla, mutta käteistä kannattaa pitää mukana. Varsinkin ratikkaliput pitää ostaa automaatista kolikoilla, ja jos ei ole pikkukolikkoja, niin sitten on voi voi. Tarkastusmaksu on vissiin 40 euroa ja tarkastajia on koko ajan. Lisäksi ne on siviileissä, joten täällä ei ole mitään tsäänssiä mennä pummilla. 23 euro viikkolippu on tällä hetkellä järkevin, kun ei ole vielä opiskelijakorttia, jolla pääsee rajatta matkustamaan.

Kölner Weg.
Sain myös yläkerran naapureilta lainaksi pienen kuvaputkitelkkarin, josta kelpaa katella kaikkia saksalaisia saippuasarjoja! Parasta! En Suomessa kato oikeastaan ikinä telkkaria, nyt voisi ehkä laittaa teeveen päälle kun tulee kotiin. Tottuu kieleen nopeammin, kun kuulee sitä.

Maanantaipäivällä kiertelin ajan kanssa lähialueen kauppakeskuksessa ja yritin etsiä kenkiä, kun mun talvikengät haisee ihan hirmu pahalle (lol), koska ne on ihan liian kuumat tänne. En löytänyt kivoja, tai jos löyty ihan kivan näköiset, niin ne oli ihan karseet jalkaan. Nyt siis tallustelen tennareilla siihen asti, kunnes sopivat kengät löytyy. Iloitsin kovasti, kun löysin GLUTEENITTOMIA SUKLAAMUROJA!! JEAH! Sellaisia en oo siis koskaan syönyt aiemmin. Oli muuten hyviä. Tällaisena ruokavammaisena oon vaan niin über onnellinen että löysin niitä. Järkevän makuista paahtoleipääkin löytyi, ja paistelin sitä sitten paistinpannulla paahtimen puutteessa. Hätä keinot keksii.

Saksa, tuo ruokavammaisten taivas!
Eilisen illan mummosauna ja jumppa oli niin paras juttu! Kyseessä siis about kuuskymppisiä naisia ja minä. Jumpassa niillä oli joku valmis ysäri-CD ja sen sitten pistin päälle ja improvisoin niille kunnon perus jumppaliikkeet: lämpät, jalat, selät, vatsat, kädet ja pidettiin vielä kunnon venyttely. Huutelin suomeksi ohjeita ja yksi saksansuomalainen huuteli samat saksaksi. Opin esim, että jalka ei ole Fuß (jalkaterä) van Bein (mein murteella kinttu). Jes! Jumppailun jälkeen patistin ne vielä lattialle jumppapatjojen päälle ja improsin sellasta rentoutusmusaa pianolla ja sanoin, että nyt meette kuulkaa mielikuvitusmatkalle. Kaikki oli ihan töttöröö ja onnellisia siitä, että vedin sen koko tunnin. Kaikkea sitä... Sauna oli hyvä sauna. Tuli itekin liikuttua ja teki hyvää! Kysyivät toistekin vetäjäksi, hah. Oli kyllä niin kiva vaan istua ja kuunnella suomensaksaa, hochdeutschia ja puolansaksaa.

Yks niistä naisista oli opettaja ja rehtori, ja se kysyi, että haluanko tulla keskiviikkoaamulla seuraamaan musatunteja, joita joku ruotsalainen muusikko on tulossa järkkäämään. No mikä jottei! Ne kuulemma tekee kaikkia luovuuskasvatusjuttuja. Katsotaan, mitä siellä oikeasti on luvassa.

Täällä on paljon söpöjä pieniä butiikkeja, tykkään!!!
Tänään tiistaina taas lenkkeilin tuolla kotialueella, jossa on myös kaikkia pieniä ja söpöjä butiikkeja. Mun takapihalle tuli kissaystäviä, joita pääsette myös nyt tervehtimään. Ne tuli kurnaamaan mun terassin oven taakse, mut en of course päästänyt sisään. Ehkä ystävystyn niiden kanssa myöhemmin. Nyt meidän välissä on vielä lasi.

Kissa numero yksi. Harmaa ja totinen pörrömöllykkä.
Kissa numero kaksi. Kuvia klikkaamalla muuten saa ne suuremmaksi.
Nyt lähden hakemaan mun pyörää, jonka saan yhdeltä suomalaispariskunnalta, nostamaan käteistä ja ostamaan sen viikkokortin. Torstaina taas kuoroharkat, huomenna Anna-Maarin kanssa keskustaan ja viikonlopuksi pikku reissuun Hannoveriin!

Pitäkää huolta, palataan! :)

1 kommentti:

  1. Hyvä arki ja hyvä ruoka <3 mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? :)

    VastaaPoista