Relax, baby!

Köln on kaupunki, jossa riittää ihmisiä. Olen jo aiemmin maininnut, että tämä Reinin-Ruhrin alue on Saksan tiheimmin asuttua aluetta. Ihmisiä siis on valtavasti ja kaikista kansalaisuuksista. Olen tähän mennessä tutustunut lähinnä saksan-suomalaisiin, joten kieltä en ole vielä juurikaan päässyt käyttämään. Aivot kyllä pikku hiljaa tottuvat jatkuvaan ympäristöstä tulevaan kielikylpyyn, kun joka puolella näkee ja kuulee saksaa. Hassua, kun on tottunut olemaan rohkea ja juttelevainen Suomessa, niin täällä, kun ei oikein osaa sanoa mitään ja jäätää vaan, niin tulee aluksi seurattua tilanteita vierestä. Esimerkiksi eräs päivä U-bahnissa vastakkaisella penkillä istuivat maailman söpöimmät lapset, kaikesta päätellen sisko ja veli, ja vieressäni varmaankin heidän isoäitinsä. Alle kouluikäiset sisarukset höpöttelivät kaikennäköistä keskenään ja olisi kovasti tehnyt mieli jotain jutella heille, mutta tyydyin vain hymyilemään ja seuraamaan vierestä hassua "sateenvarjo kengässä" -leikkiä.

Vuokraisäntäpariskuntani kävi torstai-iltapäivällä kääntymässä tässä ja tuomassa minulle kaksi Ikean upouutta nojatuolia, ihan vaan siitä ilosta, että he halusivat tuoda ne. Käyhän tämä näin! Ihmeellistä… Pariskunnasta mies on saksalainen ja vaimo suomalainen, ja tämän jo pitkään Saksassa asuneen rouvan kanssa juttelin kaikkea maan ja taivaan väliltä sillä välin, kun puolisonsa kasasi nojatuoleja. Koska nettiyhteydet ovat täällä aikamoista sekamelskaa, lähdimme käymään yhdessä läheisessä kauppakeskuksessa ja vuokraisäntäpari hankki minulle nettitikun, jonka käytöstä maksan vuokran yhteydessä heille. Helpotti! Prepaidit ovat datasiirtomäärään nähden hullun kalliita, mutta tämä tikku on about 25 euroa / kk ja sillä pystyy dataamaan eli lataamaan 5 GB edestä kuussa, jonka jälkeen nopein nettiyhteys hidastuu… Mutta vaihtoehdoista ehkä järkevin. Kuten jo aiemmin mainitsin, täällä on todella lapsen kengissä tämä mobiiliteknologia, mutta onneksi rajaton WLAN löytyy seurakunnalta, niin voin siellä rauhassa tehdä kaikkia hommia. Kotona siis ei vissiin siis hirveästi kuunnella Spotifya tai Skypetellä. Nyyh!

Mun lähin U-Bahnpysäkki, Mohnweg.

Perjantaina käytiin Anna-Maarin ja täältä liikuntakorkeakoulusta valmistuneen Tuulian kanssa lounaalla huippukivassa keitto/salaatti/sushibaarissa. Oli hyvää ruokaa, nam nam! Porkkana-kookoskeitto maksoi jonkun 3,99 euroa + salaatti 1,90 / 100 grammaa. Unohdan aina, miten kallista Saksassa ravintoloissa on vesi. Puolen litran vesipullo toi tähän annokseen melkein kolme euroa lisää... gääh! Lisäksi kopsailtiin Anna-Maarin kotitoimistossa kuorobiisejä, sovittiin mun Düsseldorfin kuoron muutamat treenit ja jauhettiin kahvikupposen ääressä. DM:stä löytyi sadesään yllätettyä sateenvarjo ja kivan tuoksuista halpaa hoitoainetta! Kaikki ulkona syöminen, ruoka ja kauneudenhoitotuotteet ovat täällä huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Moni muu asia onkin sitten melko hintavaa, kuten jo mainitsemani mobiiliteknologia ja julkinen liikenne.

Perjantai-illalla kävin kävelemässä tällä asuinalueella. Asun siis kaupungin ydinkeskustasta länteen, ja täällä on paljon omakotitaloja ja melko varakkaan oloista aluetta kaikin puolin, ainakin autoista päätellen. Tässä ihan lähellä näytti olevan ainakin pari katolista kirkkoa, ja perjantai-illan kävelylläni törmäsin maailman söpöimpään pieneen kauppaan, joka ei kuulu mihinkään ketjuun. Ostin sieltä sellaselta juusto-naiselta paikallista juustoa, lisäksi viikunahilloa ja saksalaista punaviiniä sen kunniaksi, että mulla oli vapaa ilta ja olin ollut täällä viikon, ja että mulla on kaikki paremmin kuin hyvin, vaikka en tiedäkään oikeastaan tulevasta mitään! Söin siis viikunahillo-brie-leipää, nautin muutaman lasin viiniä ja relasin uudessa Ikean nojatuolissa kuunnellen koneelle lataamani Räsynuken Mosaiikki-levyä. Olipas muuten juuri oikea valinta relaksoitumis-mielentilaan. Kiitos Suvi Uura näistä biiseistä! Ylipäätään eilisiltana ensimmäistä kertaa koko reissun aikana oli sellanen olo, että olen KOTONA ja voin relata. Aivot narikkaan, levy pyörimään ja "Sit down!".

Muumit seinällä ja perjantai-illan herkut: viini, juusto ja viikunahillo.

Kelatkaa, oli niin luksusta keittää tänään aamukahvia himassa! Tosin suodatinpaperina käytin talouspaperia ja veden keitin kattilassa, koska mulla ei oo kuin se kannu ja suodatusosa, hahah. Ajattelin joku päivä käydä ostamassa sellaisen pressopannun, mitä käytän Suomessakin. Suodatinkahvi on yleensä aika pahaa. Anyhow, suuntasin puolilta päivin kaupungille Heta's Tila (Hetan tila) nimiseen kauneudenhoitoliikkeeseen, jossa suomalainen kauneudenhoitoalan yrittäjä Heta pitää juuri perustamaansa liiketilaa. Tutustuin Hetaan viikolla, kun hän kävi tuomassa Berrikselle mainoksia liikkeestään. Paikka oli aivan ihana, ja meillä riitti juttua! Liiketilassa on myös omissa toimipisteissään hierojia/heilpraktikereita, joten ennen kuin kroppa lopullisesti prakaa, tiedän mihin suunnata. http://hetastila.com/

Kävimme kävelemässä liiketilan lähellä alueella Neustadt/Süd, jossa kulkee Severinstraße, katu täynnä erilaisia butiikkeja ja myös vanhaa arkkitehtuuria. Kauniilla ja lämpimällä ilmalla kuulemma tuntuu, kuin olisi jossain etelämmässä. Kirkkoja on täällä todellakin joka puolella, ja ohitimme monta erilaista kirkkoa matkalla. Kävimme Denn'sin Biomarktissa, eli luomukaupassa, jossa oli melko edullista ja paljon jälleen kaikkea gluteenitonta. Saksassa Bio eli Luomu on ihan eri tavalla pinnalla kuin Suomessa, ja koska ihmiset käyttävät ja osaavat vaatia luomutuotteita, niiden hintatasokin on huomattavasti edullisempi. 

Nyt hengaan kahvikuppini ja ihan superhyvien merisuolattujen MaisWaffelnien kanssa Berriksellä ja ihmettelen Suomalaisia, jotka käyvät täällä saunassa! Kyllä, täällä on ihan oikea sauna. Seurakunta on siis samalla suomalaisten rekisteröity yhdistys, ja tiloissa järkätään kaikkea muutakin, kuin vain hengen ravintoa. Tää on vähän kuin pieni kyläyhdistys, ja tosi kotoisa sellainen. Tuli puheeksi viikolla yhden rouvan kanssa maanantain mummojumppa ja jotenkin kävi niin, että mä meen vetämään niille pianomeditaatio-jumppa-venyttelytuokion. Hah! Oikeastaan jumppaa enemmän mua itse asiassa kiinnostaa toi sauna, johon pääsen jumpan jälkeen. Mutta ties vaikka mun sisäinen mummoni innostuu toistekin siitä jumppailusta.

Täällä mää hengaan, Berriksellä.

P.S. Tää kertoo niin tästä mun onnellisesta eristäytymisestä: "Siis mitä, mitkä, olympialaiset!?" Onneks ei tarvii esittää kiinnostunutta, vaikka voisin yleisestä kohteliaisuudesta todeta, että Hyvä Suomi! Jee.