Yllätys!

I accidentally left my brain home.

Vähän pyörällä päästä on tämä tyttö, eikä ihme! Muutamassa päivässä on tapahtunut niin paljon juttuja, että TERVE.

Lauantaipäivällä sain meidän seurakunnan (Kölnin Suomalainen seurakunta) pastorilta  eli Anna-Maarilta puhelun, jossa hän kertoi kollegalleen yhtäkkiä tulleen mieleen, että onkohan "sillä suomalaisella opiskelijalla vielä asuntoa?". Se siitä lötköpötkölauantaista, lähdettiin siis katsomaan vastarempattua yksiötä Junkersdorfin alueelta, ja olipas muuten aika nappi kämppä ja näppärään hintaan! U-Bahn numero 1 kulkee about 10 minuutissa keskustaan, ja seurakunnalle menee vaihtojen kanssa suunnilleen 25 minuuttia. Avaimet, sopparit ja kaikki check. Siis sunnuntaiaamuna kiitin hostia vieraanvaraisuudesta, maksoin hostellihintaiset 30 euroa yö, sanoin heipat ja hyppäsin taksiin kaikkine romuineni.

Rakastan mun Suomi-verhoja!

Täällä oli vuokraisäntäpariskunta vastassa ja selvittämässä kaikkia käytännön juttuja. Tavaraa ei tällä hetkellä ole paljoa, mutta kaikista astioista, pyyhkeistä, sängystä, ihan kaikesta olen vain ihmeissäni ja kiitollinen! Sitten nappasin alton, Anna-Maarin kitaran, reppuni ja suunnistin kohti Berristä eli seurakunnan tiloja, jossa iltapäivän jumalanpalvelus oli tarkoitus pitää. Tilaisuus oli kiva, kaksikielinen, musiikki auf Finnisch, siis perus virsiä pianolla. Vastausmusiikiksi improsin jotain folkkia altolla ja alku- ja loppusoitoksi pianolla tapani mukaan jotain, mikä tuntui hyvältä. "Kappaleet" saivat kiitosta, oikea tunnelma siis löytyi! Vastaanotto oli muutenkin kaikin puolin lämmin ja yleisfiilis paikan päällä hyvinkin kotoisa. Kirkkokahvien jälkeen oli vielä yhdistyksen vuosikokous ja kirkkoraadin valinta. Hauska yksityiskohta näin suomalaisesta näkökulmasta on pöytään rystysillä naputtaminen hyväksynnän merkiksi. Talossa asuvat Suomi-naapurini kutsuivat maanantaina minut käymään, ja pariskunta tarjosikin minulle mitä oivallisimman (ensimmäisen lämpimän täällä ollessa!) lounaan: keitettyjä perunoita, lohta ja pinaattia. Olin niin kiitollinen, että melkein taas itkin. Päivänokosten jälkeen naapurin rouva lähti seuraksi alueen kauppakeskukseen, joka oli ihan samanlainen, kuin mikä tahansa Suomen iso ostoskeskus. DM-nimisessä butiikissa oli kaikkea erikoisruokavalioille, ja gluteenittomia Schärin tuotteita melko edulliseen hintaan. Rewestä lähti taas kassillinen ruokatarpeita jääkaappiin. Illalla piipahdin vielä muutaman U-bahnpysäkin päässä Aldissa eli hyvin samanlaisessa kaupassa kuin Lidl ostaakseni iPhoneeni prepaid-liittymän. No, kas, juuri kaikki prepaid-puhelinliittymien aloituspaketit olivat loppu, joten palasin kotiin tyhjin käsin. Täällä ollaan todella vanhanaikaisia, mitä tulee nettiin. Mokkula eli pelkkä se fyysinen nettitikku ilman liittymää maksaa 30-40 euroa riippuen siitä, miltä firmalta sen ostaa. Sen lisäksi pitää ostaa saman firman aloituspaketti ja sitten voi myöhemmin ostaa lisää aikaa yms. Suomalaiset suosittelivat tähän käyttötarkoitukseen Aldia, joten sen puhepaketteihin tutustuneena löysin seuraavaa: 300 minuuttia / tekstaria + 300 MB netti = 7,99/kk, vastaavat 600 tekstarilla ja puheminuuteilla + 400 MB netti = 12,99 euroa ja 19,99 maksaa kaikkiin liittymiin. Kun paketti menee täyteen, pitää ostaa lisää. Suomi on edistyksellinen maa!! Ensimmäisen OK:sti nukutun yön jälkeen kävin tiistaina yliopiston ulkomaisten otusten officessa moikkaamassa aivan hurjan ystävällistä ja ihanaa kaimaani Annikaa, joka totesi, että oon valkannut sekä musiikkikasvatuksen, Humanistinen tiedekunta eli Humanwissenschaftlige Fakultät, että tieteen, Filosofinen tiedekunta elikkä Philosofische Fakultät, kursseja, ja tämä Jyväskylän suoravaihto-ohjelma on pääsääntöisesti tieteelle. TROLOLOL. Mutta ei hätää, kuulemma saan myös kasvatuksen kursseja, kuhan vähän sählään niitten tiedekuntien tyyppien kanssa eka. Toinen ylläri oli, että lukukausi alkaa vasta H U H T I K U U S S A. Tai siis, lukukausi alkaa kyllä maaliskuussa, mutta kurssit ja opetus vasta huhtikuussa, jotenka mulla on tässä kaks kuukautta hyvin aikaa tehdä seurakunnan hommia, tutustua kaupunkiin, kirjottaa sitä kandia, reissata ja oih, mikä parasta: olla vaan!

Yliopiston ohi kulkeva "vihreä vyöhyke" eli puisto.

Aurinkoisen sään innoittamana kipittelin myös alueen lähikauppaan (jälleen Rewe) ja ostin itselleni tervetuliaisiksi oransseja gerberoja, jotka ensihätän pääsivät juomalasiin keittiön pöydälle. Asuinalue on aivan ihanaa omakotialuetta, jossa on paljon lapsiperheitä, ja lähin koulu ja esikoulu ovat aivan muutaman sadan metrin päässä. Koska en ole vieläkään tavoitettavissa jatkuvasti, paitsi Starbucksissa ja nyt Berriksellä, otan ilon irti kotona netittömyydestä ja keskityn olemaan.

Oma Küche ja iloiset gerberat!

Eilen oli ensimmäinen tapaaminen kuoron kanssa! Voi miten kiva juttu, oma kuoro! Katsotaan, mitä keksitään kevään aikana, mutta oli kyllä ihan mahtava olla vetäjän pakeilla ja nauttia siitä, kun ihmiset pääsevät laulamaan iästä, laulutaidosta ja kielestä riippumatta! Pääsääntöisesti lauletaan varmaan suomeksi, mutta varmaan jotain englanninkielistä gospeliakin ujutan mukaan ja toki saksankielisiäkin viisuja. Tässä istuskelen siis Berriksellä ja hoitelen asioita. Tutustun kaupunkiin pikku hiljaa ja nautin lähes aikatauluttomasta elämästä, voitan pelkojani ja jos eteen tulee vuori, kierrän tai ylitän sen, mutta en käänny takaisin.

Seuraavan postauksen tienoilla hoffentlich olen jo terve!

Tove Janssonia lainatakseni: "Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota."  Kiitos Eve, Mörköavaimenperä ja tervehdys lähtivät mukaan seikkailuun! :)

Emma Salokoski - Veden alla http://www.youtube.com/watch?v=Ysz0MJcSwLY

P.S. Blogger temppuilee, joten ulkoasu on mitä on... kelvatkoot! Pus!