sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Urpot seikkailee

Tästä tulee nyt turistipostaus. Mutta niitäkin tarvitaan, jotta Saksassa tai varsinkin Kölnin alueella vierailevat tyypit tietää, että mikä on homman nimi.

Olipas huikeeta, kivaa ja parasta Johannan kanssa! Torstai-illalla sisko lensi Amsterdamin kautta Kölniin ja körötteli S-Bahnilla päärautatieasemalle, josta nappasin sen mukaan ja mentiin Berrikselle, jossa oli kuorotreenit. Tällä hetkellä ohjelmistossa on mm. Rent-musikaalista tuttu Seasons of love ja Kiiriminna-rap, joita molempia ollaan vedetty Mukan harjoituskuoron kanssa. Hyviä sovituksia ja just sellasta innostavaa, keväistä matskua. Harmi, ettei kuorossa oo tuota miesosastoa… kaikki saksalaiset puolisot, eli miehet, ei oo ihan hirveen innostuneita laulamaan suomeksi. Mutta on siellä pari tyyppiä aina välillä käynyt ihmettelemässä. Kesäksi on jo sovittu sellainen lauluiltama, johon kuorokin pääsee esiintymään. Jänskää! Jossu tykkäsi myös mun kuorosta. Siellä se lauleskeli alttoa, vaikka onkin sopraano. Altoista oli vaan pulaa, niin sehän meni oikein hyvin!

Noniin back to sisko-sisko-viikonloppuun. Hyvin nukutun yön jälkeen perjantaiaamulla mentiin tietenkin Kölnin tuomiokirkkoon, kiivettiin torniin ja hilluttiin siellä. Tuuli aivan hullun paljon, siellä tornissakin. Sää ei ollut ihan parasta, lämpimimmillään ehkä 15 ja puolipoutaista. Välillä kaivettiin sateenvarjot, kun kipiteltiin vanhassa kaupungissa. Kunnon turistina käytiin ihan saksalaista ruokaa tarjoavassa pubiravintolassa siellä rannassa, ja söin possun ribbsejä perunasiivuilla ja J. kiskoi sellasen Schnitzelin ranuilla. Hinta ei ollut mitenkään hirveän korkea, oliskohan ollu 15 euron pintaan annos. Sellanen perus turistirafla. Saksalaiseen Speisekarteen eli ruokalistaan kuuluu paljon lihaa ja perunoita, ruoka ei ole kovinkaan mausteista. Suola ja pippuri taitavat olla se juttu. Tosin Saksa on niin valtavan laaja maa, että pohjois-eteläsuunnassa saattaa olla aivan eri paikalliset ruuat, ja niin myös länsi-itäakselilla. Hapankaali, ja yleensäkin kaikki kaaliruuat ovat hyvin saksalaista. Kaikki, minkä voi helposti huuhtoa oluella alas, kuuluu saksalaiseen ruokalistaan: leivitetyt, rasvaiset ja tuhdin lihaisat. Mutta hyvää oli ja nälkä ei kurninut koko päivänä enää!

Vanhan kaupungin rakennuksia! Miten söpöjä. 1235, on vanhoja!
Tässä meiän turistirafla.
Turistiannos 1: Schnitzel ja ranskalaiset.
Turistiannos 2: perunasiivuja ja possun ribbsejä.
Kierreltiin kaupungilla hetki, ja sitten kahvilan ja Chai Latte Macchiatton kautta suunnistetiin Trip Advisorin suosittelemaan paikkaan: Team Escape, sellainen salapoliisisetti, jossa oli tunti aikaa selvittää erilaisista tavaroista syntyviä vihjeitä ja ratkaista, yhdistellä asioita ja päästä pois huoneesta. En viitsi paljastaa enempää, jos joku menee sinne käymään, suosittelen kovasti! Se oli aika turistihintainenkin, vissiin 71 euroa kokonaisuudessaan tää tunnin keissi meiltä kahdelta, mutta oli kyllä joka pennin arvoinen. Vähän kuin olisi ollut Harry Potterissa, kun ne tyypit menee huoneesta toiseen sillä, että ne selvittää ratkoo eri juttuja. Nappaa oikean avaimen, pelaa ihmisshakkia. Kuvia sieltä ei saanut ottaa, mutta se sijaitsee Belgishesh Viertelillä, ihan keskustassa. http://www.teamescape.de/
Lempparikahvila oli pakko esitellä myös siskolle!
Team Escape. Suosittelen!
Kun tultiin sieltä, oli tosi nätti ja aurinkoinen sää. Päätettiin kierrellä kaupungilla ja katella vaan maisemia, eli ihastella paikallista arkkitehtuuria. Käveltiin Deutzin puolelle ja otettiin pari kivaa kuvaa auringonlaskusta! Köln on kaunis kaupunki, ainakin suomijunttisilmin. Täällä on paljon nähtävää, ja monipuolista tekemistä, vähän joka tyyppiselle ihmiselle. Ei ihme, että kaupunki vetää turisteja massoittain. Kaupunki on myös todella monikulttuurinen ja kansainvälinen, ja siksi ulkomaiset, murtaen puhuvat ihmiset otetaan avosylin vastaan. Täällä on totuttu siihen, että on paljon opiskelijoita ja työntekijöitä muista maista ja kaikki eivät puhu täydellistä Saksaa. Saksalaiset kun ovat pitkään pärjänneet omalla kielellään, koska saksa on aina ollut niin voimakkaasti kansainvälinen ja suuri vientimaa.

Saksassa on paljon suuriyrityksiä, jotka tekevät kansainvälisesti supertunnettuja tuotteita, autoteollisuus varmasti nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Kölnin tuntumassa, Leverkusenissa on valtava Bayerin Aspiriini(yms)tehdas. Vielä parikymmentä vuotta sitten kaupunki eli tehtaastaan. Automatisoitumisen myötä suurtehtaat työllistäjänä ovat muuttuneet pienemmiksi työllistäjiksi, ja ihmiset joutuvat keksimään toisentyyppisiä töitä. Täällä varmasti liikenneala ja kaupallinen ala työllistävät ihmisiä, sillä liikkeitä on toinen toisensa perään. Miljoonakaupungissa on myös moninkertaisesti erikoistuneita liikkeitä: en ole koskaan tajunnut, miten monta postikorttikauppaa voi olla yhdessä kaupungissa. Moni pieni butiikki on juuri erikoisliike: hattukauppoja, laukkukauppoja, pieniä kenkäliikkeitä, nuortenvaateliikkeitäkin on satoja erilaisia, ja jokaisessa on vähän eri tyylisiä vaatteita. Yhtä asiaa silti tällainen syntyperäinen maalaistollo aina ihmettelee: kuka nämä kaikki tavarat ostaa?
Kaupungin siluetti. En tiiä mitä näille valotuksille tapahtu tässä blogiohjelmassa...
Setä ratsastaa!
Kaupunkinäkymä Deutzin sunnalta, riippulukkosillan toisesta päästä.
Lauantaina satoi ja paistoi. Yritettiin varata jostain Trip Advisorin suosittelemasta ravintolasta pöytä fancy dining silmällä pitäen,  mutta tuloksetta. Vinkki: jos haluat lauantai-illalla hienoon ravintolaan, varaa pöytä hyvissä ajoin. Samana päivänä on melko mahdoton juttu. Kierreltiin mun huudseilla eli Junkersdorfissa ja ihmeteltiin kukkivia magnolioita ja ihmisten puutarhoja. Ja löysin paikallisen leipomon, jostai sai gluteenitonta sämpylää. Se oli tosin huijausta, se täti kaivoi pakastimesta sellaisen erikseen pakatun sämpylän. Mutta ei haittaa, se oli hyvää! Halusin myös kokata parsaa, joten testattiin keittää nippu. Just tuli postissa sellanen Spargelzeit eli parsakauden mainos. Ei ollut tämä nippu parasta mahdollista, mutta se oli ihan syötävää. Nyt uskallan ehkä joskus itekin kokata, paremmalla menestyksellä, kenties!

Kaupungilla ihmisiä oli aika miljoonasti, vaikka satoi. Kierreltiin kaupoissa ja etenkin Neumarktilla olevassa TK-Maxxissa meni ihan hulluna aikaa, koska se on niin iso ja siellä on KAIKKEA. Se on siis poistomyymälä, josta saattaa löytää merkkivaatteita ja laadukasta kamaa last season meiningillä edullisesti. Tuli ahdistus, ihmiset sekoo alennetuista vaatteista. Jossu löysi kaikkea kivaa, mää en kerta kaikkiaan jaksanut metsästää. Sitäpaitsi, sain tuliaisina monta omaa mekkoani Suomesta, joten kyllä nyt kelpaa!! Täällä voi kulkea arkenakin ihan rauhassa vähän fancymmassa mekossa eikä kukaan katso oudosti, koska kaduntallaajaa on ihan joka lähtöön! Tai vaihtoehtoisesti näyttää niin tyylittömältä mekossa, saapikkaissa ja Torstain kuoritakissa, koska en oo vielä löytänyt siistiä kevättakkia. Love it!

Käytiin sellasessa perus kahvilassa Cappuchinolla ja Orsayn vaateliikkeessä huomattiin, että Jossun lompakko oli kadonnut! VOI. . . itkuhan siinä meinas tulla. Taskuvaras oli ilmeisesti iskenyt kaupassa, kun tsekkailtiin vaatteita. VAROITUS: Kölnissä on ihan super paljon taskuvarkauksia. Kannattaa siis olla tosi tarkka omista kamoistaan all the time. Ei auttanut kuin kortit sulkuun ja keräilemään itseään. Ei enää innostanut ihan hirveästi lähteä fancy diningille, joten mentiin lähiRewen kautta mun kämpille ja pidettiin omat paardit. Illalliseksi kehiteltiin Kölle Salat -annos, joka sisälsi mm. salaattia, bratwurstia, mozzarellaa, tomaattia, kananmunaa... :D Oli ihan sika hyvää!! Jälkkäriksi tehtiin rahkaa, jossa oli kermavaahtoa, pensasmustikoita, paahdettuja kaurahiutaleita, viinimarjoja ja tummaa suklaata. Nami nami! Hyvä punkku kruunasi kaiken. Seuraavassa kuvasarja, miten onnistuin luovana ihmisenä vatkaamaan kermaa ilman vispilää: puolikas purkki kermaa muovirasiaan, kansi kiinni ja vatkaamaan. Paitsi että tein vahingossa voita. :DDDD HaHAHAH! Hyvin ravistettu aka. kirnuttu!!! :DDD

Meidän super kulinaristinen bratwurst-salaattiuutuus: Kölle Salat!
Herkkujälkkärit, nami.
Näin vatkaat kermaa muovipurkissa, part 1: sheikkaa, sheikkaa. 
Paitsi että siitä tuli voita....
"Opin vaihdossa kirnuamaan voita!"
Mitä tästä opimme? Vastoinkäymiset voivat muuttaa suunnitelmia, mutta niiden ei tarvitse lannistaa! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;)

Tänään saattelin Jossun asemalle ja kiertelin ulkona nätissä säässä. On se vaan kiva, kun on kiva sisko! Kiitos J! Oot mussukka! <3

Loppuun videotervehdys, biisi on viime syksyltä ja soittelin sen äsken sisään. Äänenlaatu on jotain ihan ... mutta näillä mennään. Ens kertaan, siihen meneekin sitten varmaan snadi hetki. https://www.youtube.com/watch?v=vqwzd199nyY

1 kommentti: