Suomihumppaa, vaahtokarkkeja ja sotahistoriaa

Voi reissureima sentään!

Tiistai-illalla hain fillarin saksan-suomalaispariskunnalta kymmenisen kilometriä asuinalueeltani länteen. Königsdorf on kylä, jossa on ollut yli 600 vuotta aktiivista kyläyhteisötoimintaa. Sieltä pyöräilin iltapimeällä pikkusateessa kotiin ja iloitsin pyörästä.

Keskiviikkona aamupäivällä kävin tutustumassa saksalaiseen alakouluun, joka sijaitsee Berriksen lähellä. Täällä koulujärjestelmä menee niin, että Grundschule eli perus/alakoulussa on 1.-4. luokat, ja sen jälkeen mennään yhtenäiskouluun, ja siitä eteenpäin olenkin vähän pihalla järjestelmästä. Seurasin 2. luokkalaisten ilmaisutaidon/musiikintuntia erään harjoitteluaan tekevän yliopiston luokanopettajaopiskelijan kanssa. Saksalainen alakoulu oli yhden tunnin ja opettajanhuoneessa pyörähtämisen perusteella melko samankaltainen suomalaisen kanssa, mutta toisaalta en kyllä tiedä alakoulusta enää yhtään mitään lukuunottamatta musiikinopetusta, niin paha sanoa.

Sülziläisen alakoulun piha.

Iltapäivällä käytiin Anna-Maarin kanssa Kölnin vanhassa kaupungissa vähän kiertelemässä ja syömässä paikallisessa turistiraflassa. Illansuussa kävin vielä Tuulian kanssa Junkersdorfin kauppakeskuksessa ostoksilla ja kahvilla. 

Torstaina satoi ihan hulluna, mutta kävin yliopistolla pyörähtämässä ja täyttämässä jotain lomakkeita. Illan kuorotreeneissä oli jopa 9 henkeä, ja voi että, toi kuoro on niin kiva työ! Ohjelmistossa on tällä hetkellä vaan suomalaisia biisejä, mutta otetaan varmaan myös jotain saksankielisiä. Muutama kuorolainen halusi kuoron lisäksi yksityisiä äänenkäyttöön ja ilmaisuun liittyviä tunteja, joten kiva päästä ohjeistamaan niillä tiedoilla, mitä on tähän mennessä oppinut terveesti laulamisesta ja saamaan hiukan lisätienestiä.

Ystävänpäivänä skypettelin vähän Suomeen ja pyörittiin Tuulian kanssa kaupungilla, ja Tuulian avustuksella hankin muun muassa BahnKarte 25:n, eli junakortin, jolla pääse kaukojunissa 25 % halvemmalla. Opiskelijalta (suomalainen opiskelijakortti + passi) kortti maksoi 41 euroa, ja junalla matkustaminen on niin hintavaa, että kortti maksaa itsensä melko nopeasti takaisin. Hullaannuttiin molemmat ostamaan ystävänpäivän kunniaksi kiva lasipurnukka ja vaahtokarkkeja, tässä siis ensimmäinen hankkimani sisustustilpehööri. Ei, se ei ole turha, se tuottaa iloa vielä monesti. Käytiin myös kivassa kotoisassa kakkukahvilassa nimeltä TörtchenTörtchen - sieltä sai gluteentonta kakkua, mikä on erikoista täällä. Olin kovin iloinen kakusta ja kahvikupposesta! Vaikka satoi kaatamalla, ei hyvässä seurassa loppujen lopuksi haitannut! http://www.toertchentoertchen.com/

Ystävänpäivän kukkia ja uusi vaahtokarkkipytty.

Lauantaiaamulla pyykkäsin ekan kerran, alkaa tulla korvista ulos samojen vaatteiden käyttäminen, ja tekee kovasti mieli hankkia uusia vaatteita. Täällä on niin keväistä, ja olen ymmärtämättömänä pakannut melko synkkiä ja talvisia vaatteita mukaan. Aion siis lähteä sopivan hetken tullen shoppailemaan. Uudet saapikkaat löysin keskiviikkona, niistä iloitsen.

Lauantaina iltapäivällä suunnistin junalla kohti Bielefeldiä, n. 2 tunnin junamatkan päässä koilliseen Kölnistä, jossa järjestetään aina muutaman kuukauden välein paikallinen suomalainen nuortenilta. Pappi/nuoriso-ohjaaja saapui Berliinistä, ja tällä kertaa paikalla oli kaksi saksansuomalaista poikaa ja yksi tyttö. Harjoittelimme kuukauden päästä Münsterissä järjestettävää, suomalaisen yhteisön vuosikokousviikonloppua varten Afrikkalaista Gospelmessua ja suomalaisia yhteislauluja -- kyllä, Jätkän Humpat ja Satumaa-tangot tuli vedettyä oikein olan takaa kolmen tunnin treeneissä. Yksi paikallisista nuorista on bändissä basistina, ja meikä pääsee komppailemaan pianolla ja muutamaan viisuun viululla. Maailma on lisäksi todella pieni, eräs loimaalainen mies asui Bielefeldin lähellä ja heitti minut illan lopuksi takaisin asemalle, josta jatkoin Hannoveriin vielä yötä vastaan - noin tunnin junamatka Bielefeldistä - saksalaisen ystäväni Louisan luo yöksi.

Viime syksynä Jyväskylän yliopistolla vieraili porukka musiikkikasvattajia Hannoverin taidekorkeakoulusta, ja hostasin näitä viikon verran ympäri Jyväskylää. Tutustuin muutamiin tyyppeihin paremmin, ja olipa ihana nähdä täällä tuttuja kasvoja. Sunnuntaiaamulla treffasime Louin, Lean ja Joachimin kanssa brunssilla Carrots & Coffee -nimisessä luomukuppilassa, jostai sai kaiken vegaanina ja gluteenittomana! Ilo siis meille, jotka olemme erikoisruokavalioisia. Aamiaisen jälkeen käytiin vielä piipahtamassa Joachimin kämpällä ja fiilisteltiin hyvää musaa, mm. kuoro- ja a cappellamusaa, jota Saksassa on paljon tarjolla. Totesin tytöille, että olo on koko ajan vähän kuin Liisalla ihmemaassa! http://www.carrotsandcoffee.de/

Carrots & Coffee ja iloinen aamiaisseurue!

Kävimme tyttöjen kanssa tekemässä pienen City Tourin, ensin tutustumassa musakorkeakouluun, joka oli harvinaisen ruma betonipunkkeri, ja kuulemma arkkitehti oli suunnitellut sen tarkoituksella tylsäksi, jotta musiikinopiskelijat eivät saisi muita virikkeitä harjoittelun sijaan. http://www.hmtm-hannover.de/en/ Ylipäätään saksalainen arkkitehtuuri on monissa kaupungeissa pommitusten takia sekalaista, mutta Hannoverissa oli paljon kauniita julkisivuja. Kaupunki yritettiin jälleenrakentaa hyvin samanlaiseksi sodan jälkeen, mikä ehkä vaikuttaa kaupungin esteettisyyteen. Köln on monelta osin puolestaan rakennettu kiireessä, joten siellä on paljon alueita, joissa on hyvin yksinkertaisia ja tylsiä rakennuksia. 

Kiersimme katsastamassa keskustassa muutaman päänähtävyyden. Hannoverissa on puisto, jonka keskellä on suorakaiteen muotoinen suurehko Maschsee-järvi, jonka ympärillä on kiva lenkkeillä. Järven ympärillä kierrellessä tuli puhe sotahistoriasta, ja tyttöjen mukaan se on edelleen kovin arka aihe Saksassa. Monien isovanhemmat eivät pysty keskustelemaan sota-ajasta tai ylipäätään sen jälkeisistä ajoista, ja monet nuoret taas joutuvat edelleen kantamaan menneisyyttään hartioillaan. Totesimme, että on hyvä tietää, mistä on tullut, jotta ei tarvitse toistaa virheitä, joita muut ovat tehneet ennen meitä.

Mascheen vastarannalla Hannoverin raatihuone ja TV-torni.

Raatihuoneen puistoaluetta. Myyränkoloja, ahihi.

Kävimme katsastamassa raatihuoneen, jossa oli pienoismallinäyttely Hannoverin keskustasta 1600-luvulla, vuonna 1939 ennen sotia ja kaupunki pommituksen jälkeen. Vasta pienoismallia katsoessa pystyi joten kuten ymmärtämään, millaista ihmiset ovat silloin kokeneet. Lähdimme Louin kämpälle kokkailemaan ja illalla pistäydyimme paikallisessa "Popparissa", Marlene's nimisessä kuppilassa, jossa musakorkeakoulun jazz-kurssin opiskelijat vetivät kurssin loppukeikan. Oli melkoisen kotoisa olo, ihan kuin kotona Jyväskylässä. Illan aikana porukka veti muutaman instrumentaalibiisin ja laulajat kukin yhden tai kaksi soolobiisiä ja yhden yhteisen a cappella -biisin.

Paikallinen Hannoverin Poppari: Marlene's ja Jazz-workshopin keikka. 

Enter Marlene's.

Yöksi vetäydyin Lean kotiin, kolmen tytön kotoisaan solukämppään ja sain reissullani niin mahtavan täyshoidon kaikkine ruokineen ja majoituksineen, että kalliit junaliput eivät harmita enää yhtään. Takaisin sitäpaitsi tulin FlixBus -bussilla, ja vinkkinä muillekin, että bussit ovat täällä huomattavasti edullisempia kuin junat: Hannover-Köln junalla 54 euroa 25% alennuskortilla, suora bussi 19 euroa.

Rakastan nyt jo Saksaa, koska se on ikään kuin länsimaisen taide- ja korkeakulttuurin kehto ja samalla taidekulttuurien kohtaamisen kannalta hyvä paikka. Monesti historia on niin käsin kosketeltavissa, että melkein pystyy sielunsa silmin näkemään taidemusiikin säveltäjät kuljeksimassa kaduilla ottamassa inspiraatiota. Vaikka en siis itse yhtään tykkää soittaa klassista, pidän paljon sen taidehistoriallisesta olemuksesta. Rakastan myös kahvilakulttuuria ja aiemmin jo mainitsemiani pieniä butiikkeja. Tietyllä tavalla ihailen sellaista keskieurooppailaista konservatiivisuutta ja tyylikkyyttä, jota kaupukikuvassa näkee. Täällä saa siis rohkeasti olla naisellinen, mikä on oikeastaan melko vapauttavaa. Samalla alan ymmärtää oman suomalaisuuteni ja omat vahvuuteni ja rikkauteni, mitä olen saanut perintönä Suomesta ja sen sukupolvelta toiselle kulkeneesta kansanmusiikkikulttuurista.

Tästä tulee varmasti hyvä kevät.

Psst. esim. tällaisia a cappella -tyyppejä Hannoverissa. Voi, silkkaa rakkautta!

http://www.youtube.com/watch?v=fhwFEZKClrY